Nyt tuoksuu pataleipä

Oletko jo testannut pataleivän tekemistä? Blogeissa on kiertänyt pitkän aikaa ihastuneita kirjoituksia pataleivästä. Leivästä, jota ei tarvitse vaivata ollenkaan. Leivästä, jossa on paistamisen jälkeen täydellisen rapea kuori, mutta myös täydellisen pehmeä sisus.

Nuo sanat "leipä, jota ei tarvitse vaivata" kolahtivat minuun myöhäisherännäiseen (tälläkin kerralla) ja halusin testata ohjeen. Laitoin taikinan aluilleen edellisenä iltana ja seuraavana iltana oli paistamisen vuoro. Hätäisen ihmisen leipä tämä ei siis ole, mutta toisaalta tällainen pikkuhiljaa tekeminenkin on välillä ihan mukavaa. Etenkin kun varsinaista tekemistä ei ole kuin aivan vähän - aika näkee suurimman vaivan ja tekee isoimman työn.

Suolaa ja hunajaa -blogissa on perusteellinen kirjoitus pataleivästä ja se ohjeenani lähdin työhön. Omaan leipääni laitoin vehnäjauhojen lisäksi myös ruisjauhoja ja kuidukasta ja se sekoitus toimi hyvin. Suolaa olisin kaivannut ehkä ihan aavistuksen lisää ja ensi kerralla lisään taikinaan myös erilaisia siemeniä. Nimensä mukaan leipä paistetaan padassa. Omani paistoin kuitenkin ihan tavallisessa keraamisessa, kannellisessa vuoassa - loppuajan ohjeen mukaisesti ilman kantta.

Voi miten tuore, itse leivottu leipä onkin hyvää! Viimeistään tämän reseptin löytymisen jälkeen on myytti leivän hankalasta tai vaivalloisesta leipomisesta busted minun osaltani. Lopputulos kun oli vielä oikein maukas ja ulkonäkönsäkin puolesta leipä oli oikeinkin salonkikelpoinen. Perusresepti löytyy mm. tuolta Suolaa ja hunajaa -blogin linkin takaa. Kannattaa käydä kurkkaamassa ja testata!

Päivänjatkoja!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.