torstai 24. syyskuuta 2015

Syksyn ensimmäinen rahka-omenakakku

Syksyn ensimmäinen omenapiirakka tai tässä tapauksessa rahka-omenakakku on nyt leivottu ja vuosi toisensa jälkeen se maistuu aina yhtä hyvältä. Tämä ohje on ollut kesäreseptikirjassani jo pitkään ja joka vuosi se täytyy leipoa ainakin kerran. Samalla sain testata parin viikon takaista Tukholman matkan tuliaista itselleni: "Leila leipoo - kaupan" metallista irtopohjavuokaa. Hyvin toimi.





Ohje on leikattu talteen vanhasta Valion mainoslehtisestä, mutta se näkyi löytyvän edelleen myös Valion omasta reseptipankista. Pientä tuunailua on vuosien varrella tapahtunut, mutta tällä kertaa se on oikeasti pientä. Olen vaihtanut täytteen tavallisen rahkan vaniljarahkaan ja jättänyt vaniljasokerin pois. Eikä sokeria tarvita näin ihan sen vertaa mitä ohjeessa on. Muuten mennään sillä, mitä ohjeessa lukee. Paitsi, että tällä kertaa käytin kuohukerman sijasta vaahtoutuvaa vaniljakastiketta kerman puuttuessa.




* * * * *

SUUSSASULAVA RAHKA-OMENAKAKKU

Pohja:
100 g pehmeää voita
1 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja 
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
2 prk (á 250 g) rahkaa
2 dl kuohukermaa
2 rkl perunajauhoja
2 munaa
1,5 dl sokeria
1/4 dl sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria

Päälle:
3 omenaa ohuina lohkoina
1 tl kanelia
sokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri, vatkaa joukkoon muna. Lisää keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe.

Voitele 24 cm halkaisijaltaan olevan irtopohjavuoan reunat ja levitä vuoan pohjalle leivinpaperi. Painele pohjataikina vuoan pohjalle ja reunoille. 

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada täyte vuokaan.

Kuori omenat ja poista niiden siemenkodat. Leikkaa omenat ohuiksi lohkoiksi ja asettele kauniisti vuokaan täytteen päälle. Ripottele päälle sokeria ja kanelia.

Paista kakkua noin 50 minuuttia 175 asteessa. Anna jäähtyä kunnolla ja irrota vasta sitten vuoasta.  

* * * * *




Tämän omenakakun lisäksi kaipaan vielä ihan perusomenapiirakan ohjetta. Sellaista, joka tehdään uunipellille. Olen kokeillut monta erilaista reseptiä, mutta aina pohja on joko kuiva tai liian ohut tai liian jotain. Löytyisikö sinulta mehevän piirakan ohjetta, jolla onnistuisin?

Mukavaa loppuviikkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi. 

maanantai 21. syyskuuta 2015

Gyl Raum o ain Raum

Niin on. Valtatie kasin kiemurakirjaimin ja rauman kielellä kirjoitettua Rauma-kylttiä tavattiin usein lapsena kun ajettiin kyltin ohi Raumalle mummolaan. Nyt kun mummolaa ei enää ole, ovat Rauman retket vähentyneet, mutta viime viikonloppuna tuli todettua, että ajan kanssa pitää tuohon kaupunkiin tulla kyllä uudelleen.




Olimme matkassa Åblogien ja ystävien kanssa ja lauantaipäivämme oli todellinen naisten hemmottelupäivä. Aloitimme lounaalla omistajaa vaihtaneessa ja konseptiltaan uusiutuneessa Ravintola Gotossa. Puhtaita kauden raaka-aineita mahdollisimman läheltä, selkeät ja kauniit annokset rennossa, tyylikkäässä ympäristössä nautittuina - siinä tämän päivän Goto.


Ruokailu ei ole vain ilmapiirin, hyvän ruoan ja palvelun summa – se on paljon enemmän. Se on ihastuttava, yllättävä elämys, josta jää vahvat muistot niin siitä nauttijoille kuin sen toteuttajillekin. Näin lukee Goton kotisivuilla ja tuo palvelulupaus on selvästikin lunastettu.

Herkkusuuesteetikko kiittää tällaisista paikoista. Ja kauniisti kiittääkin. Sanoinkin jossain vaiheessa, että huomasin annoksen loppuvaiheessa, että haarukkaani päätyi koko ajan vain pienempiä ja pienempiä suupaloja, jotta herkuttelua ei tarvitsisi lopettaa niin pian. Jos Raumalle olet menossa, pidä ihmeessä tämä paikka mielessäsi - tai tee retki ihan vain, jotta pääset herkuttelemaan Gotoon.







Gotosta siirryimme Sisustustalo Kodinonneen torin vastakkaiselle kulmalle. Kodinonni on ollut olemassa Raumalla jo yli 20 vuotta ja myymälä on kasvanut vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa nykyisiin mittoihinsa, monipuoliseksi, aivan ihanaksi sisustusliikkeeksi.








Ihania pikkutavaroita, design-klassikoita, Nicholas Vahen herkkuja, huonekaluja, kankaita, ompelu- ja sisustusneuvontaa - tätä kaikkea on Kodinonni. Kuvat puhukoot puolestaan ja voit varmasti kuvitella, että oli aivan mahtavaa kierrellä tässä liikkeessä kaikessa rauhassa, ilman jalalta toiselle vaihtavaa seuralaista.





Korkkihullun karkkihyllyt. Osaatko arvata mitä näistä tarttui mukaani?



Paljon puhutun marsalan lisäksi vihreä on tämän hetken trendivärejä. Linumin tekstiileistä löytyikin ihania vihreän sävyjä. Itse ihastuin myös aivan täysin noihin Linumin oljenkeltaisiin tekstiileihin ja tuohon krouvipintaiseen harmaaseen, toiselta puolelta oljenkeltaiseen tyynyyn. Ne jäivät kutkuttelemaan vielä...


Kodinonnessa panostetaan esillepanoihin ja sen huomaa. Esillepanoista oli kiva hakea inspiraatiota myös omaan kotiin.






Sisustustalo Kodinonni on valittu Vuoden Sisustusliikkeeksi 2015, enkä yhtään ihmettele miksi. Onnea vielä tätäkin kautta!


Koti rakentuu muistoista, haaveista ja tarinoista. Ottamalla parhaat palat ja muistot menneisyydestä, sekoittamalla niihin nykypäivän unelmat ja tarpeet... Näin syntyy sinun kotisi. Noihin Kodinonnen Johanna Närvän sanoihin on helppo yhtyä.

Aika monelle meistä retkeläisistä taisi tulla jonkin asteinen Rauma-kuume. Raumallehan ajaa Turusta vain tunnin, joten sinne on helppo pistäytyä vaikka vain päiväseltään. Jo pelkästään Goton ja Kodinonnen vuoksi kannattaa suunnata Raumalle, mutta lisäksi kaupungissa on paljon muitakin kivoja liikkeitä ja ihania kahviloita. Puhumattakaan Vanhan Rauman kapeista kaduista ja kauniista rakennuksista - niissä riittää ihasteltavaa. 


Kuva: Marina Tuominen-Vuorenpää

Kiitos mahtavasta hemmottelupäivästä Sisustustalo Kodinonnen Johanna Närvä ja Ravintola Goton Rami Kurki henkilökuntineen! Teitte päivästämme aivan upean ♥ Kiitos myös Åblogeille ja ihanalle avecilleni mitä parhaimmasta seurasta.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Rapeaa granolaa

Sen jälkeen kun tein ensimmäisen kerran itse mysliä, en ole enää juurikaan viitsinyt napsia valmiita myslejä  kaupasta mukaan. Myslin tekemistä vain rajoittaa se, että haluaisin laittaa joukkoon paljon erilaisia pähkinöitä ja siemeniä, mutta niitä meillä ei ole läheskään aina kotona. No, siemeniä on usein, mutta pähkinäpuoli on pienempi.




Sattumalta löysin ihanan, rapean kokkareisen granolan ohjeen Terveen hyvää -blogista ja nyt myslit ovat vaihtuneet meillä granolaan. Tähän granolaan tulee niitä ihania kokkareita, joita mysleistä usein kalastelen ja kuten alkuperäisen ohjeen kirjoittajakin, myös meidän perheessämme (tiedän, että useampikin) käy  vaivihkaa napsimassa noita kokkareita välipalaksi.

Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa tuohon alkuperäiseen ohjeeseen, sillä siellä on aivan mahtavasti kerrottu erilaisia vaihtoehtoja ainesosiin ja miten mikäkin vaikuttaa. Oma granolani on ehtinyt jo vakiintua ja näitä aineita löytyy meillä aina kaapista, joten granolan voi nopsasti tekaista lähes koska tahansa. Tässä tuon minun versioni ohje.



  

* * * * *

RAPEA GRANOLA

4 dl kaurahiutaleita
3/4 dl spelttijauhoja
1/2 dl ruokosokeria
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1/4 tl suolaa
1/2 dl kookosöljyä
1 tl aitoa vaniljasokeria
3/4 dl vettä (joukossa halutessasi liraus sitruunamehua)

Sekoita ensin kaikki kuivat aineet kulhossa. Lisää sen jälkeen kookosöljy ja vesi yhdellä kerralla ja sekoittele ne kuivien aineiden joukkoon. Älä kuitenkaan riko syntyviä kokkareita.

Levitä seos uunipellille ja varjele edelleen herkkukokkareita. Paista uunissa 175 asteessa 25 minuuttia välillä hellävaroen käännellen. 

Säädä lämpö pois uunista, avaa uunin luukku raolleen ja anna granolan kuivua uunissa vielä 15-20 minuuttia. Jäähdytä ja säilytä tiiviissä lasipurkissa.

* * * * *




Simppeliä vai mitä? Granolapurkkimme on ollut hetken tyhjillään ja tuntuu, etten ole viitsinyt syödä koko jugurttia kun kokkareet puuttuvat. Nyt on ihana aloittaa uusi viikko kun tietää, että huomenna saa taas herkullista aamiaista. Viikko lähtee hyvin käyntiin.

Mutta ennen ensi viikkoon starttaamista vielä: leppoisaa sunnuntaita!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi. 

perjantai 18. syyskuuta 2015

Teatterin lumoissa

Myönnetään. Olin hieman epäileväinen kun äitini ehdotti, että menisimme katsomaan Turun Kaupunginteatteriin Tamara Lundista kertovaa musiikkiteatteriesitystä. Nooo, voin mäkin tietty lähteä, mutta voisit kyllä ehkä kysyä jotain toistakin vielä... Nuo kyseiset liput jäivät saamatta, mutta kävikin niin, että sain itse kutsua äitini avecikseni teatteriin.




Teatterin aulassa Logomossa on esillä näyttely, jossa on mm. Tamara Lundin upeita esiintymisasuja, hääpuku, koulupapereita ja henkilökohtaisia esineitä. Niitä tutkaillen virittäydyimme eilen illan näytökseen.





Esityksen alettua häipyivät epäilykseni hyvin nopeasti. Edellisestä musiikkiteatterikäynnistäni on jo aikaa, mutta taitavasti toteutettu teatteri upeine esittäjineen vie helposti mukanaan, vaikka musiikkigenre ei ehkä aivan sitä ominta olisikaan. Toki tässä esityksessä musiikki vaihteli iskelmästä oopperaan, joten skaala oli varsin monipuolinen. Yhtäkkiä sitä vain huomaa istuvansa hiljaa ja olevansa tarinan lumoissa. Melkeinpä tarinan sisällä.


Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Elämystä kohottivat upeasti toteutettu lavastus, joka oli toisaalta yksinkertainen, mutta silti aivan mahtava. Samoin puvustus ja koreografia olivat minusta erityisen onnistuneita. 


Kuva: Otto-Ville Väätäinen


Tamara Lundin elämäntarina oli minulle jollain tasolla tuttu jo ennestään, sillä olin lukenut kauan, kauan sitten hänen elämänkertansa. Tuohon samaan omaelämänkertaan perustuu myös tämä näytelmä. Taiteilijan elämä ei mennyt aivan helpoimman kaavan mukaan. Hänen elämässään oli rakkautta ja loistelijaita tähtihetkiä, mutta myös suuria suruja, menetyksiä ja ihmiselon kääntöpuolta.




Tarinan koskettavuus purkautui kohdallani kun toiseksi viimeisenä lauluna esitettiin Ave Maria. En tiedä mitä tapahtui, mutta kuuntelin sitä silmät kyynelissä, hieman poskillakin. Olipa hieno ilta.

Oikein ihanaa viikonloppua!

Anu

* Toteutettu yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa. Kiitos. *

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

lauantai 12. syyskuuta 2015

Kynttilätunnelmointia

Yksi syyskauden parhaimmista asioista ovat tummuvat illat. Kynttilöillä on kiva tunnelmoida päivälläkin, mutta hämärtyvässä illassa niistä huokuu ihanan lempeä ja rauhoittava tunnelma.






Jo yksi kynttilä tarpeeksi lähellä tuo levollisuutta, mutta kun haluan oikein fiilistellä, sytytän paljon kynttilöitä, joko ryhmäksi tai sitten ympäri huonetta erilaisiksi ryhmiksi. Ryhmissä olevien kynttilöiden värejä vaihtelemalla saa todella helposti myös tuotua sisustukseen jotain pientä uutta ja sitä harrastankin usein. Valikoimaltaan lähes karkkihyllynä pitämältäni Brosten kynttilähyllyltä valikoitui tällä kertaa mukaan pehmeitä, utuisia harmaanruskean sävyjä. Jos luit parin postauksen takaisen kirjoitukseni siitä valitun linjan pitämisestä, niin tässä yksi tulos...




Tuoksukynttilät jakavat mielipiteitä, mutta oman tunnelmointini kruunaa kun sytytän tavallisten kynttilöiden joukkoon yhden tuoksukynttilän, miedon tuoksuisen sellaisen. Sanotaankin, ettei tuoksukynttilöitä kannattaisi polttaa kuin yhtä kerrallaan, jotta tuoksut eivät tule liian voimakkaiksi. Peltipurkissa olevan teen tuoksuisen kynttilän tuoksu on makuuni juuri sopivan kevyt, eikä liian makea.






Tänään on ollut aivan upea syyspäivä. Kävimme esikoisen kanssa päivällä kävelemässä Ruissalon kallioilla ja nautimme auringon vielä edelleen lämmittävistä säteistä ja kimaltelevasta merestä. Nyt sytyttelemään kynttilöitä ja kaatamaan tänään olevan viinipäivän tasauksen kunniaksi lasiin hyvää viiniä. Tänään ovat kaikki aistit saaneet nauttia. Nautinnollista iltaa sinullekin ♥

Anu

* Brosten ja Le Pere Pelletierin kynttilät on saatu blogiyhteistyön merkeissä *

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

torstai 10. syyskuuta 2015

Hejdå banaanikärpäset!

Voi rakkaat banaanikärpäset. Ei teidän olisi tarvinut tulla meille koko suvun voimin. Ei todellakaan. Omena-aika on ihanaa, mutta tämä banaanikärpästen määrä. Huokaus.




Vaan eilenpä löytyi konsti, jolla ainakin näyttäisi, että kärpsyjen määrää saa vähennettyä enemmän kuin radikaalisti. Taas kerran tuli todistettua, että Facebook ei ole turha juttu. Sieltä eräästä ryhmästä löytyi tämäkin vinkki. Kiitos Leena ja tässä tämä tehokeino teillekin käyttöön.




Illalla lasketaan keittiön lavuaariin vettä, jonka joukkoon lurautetaan jonkin verran astianpesuainetta ja annetaan olla noin aamuun asti. Siinä se. Meillä aamulla ei näkynyt ensin yhtään kärpästä. Myöhemmin päivän aikana on ilmestynyt pari (ja oikeasti todellakin vain pari), mikä on paljon vähemmän kuin mikä eilisen saldo oli. Ensi yöksi taas tiskiainevesi lavuaariin - jospa pikkukärpäset pysyisivätkin poissa.




Tähän asti olen tehnyt lasiin seosta, jossa on etikkaa, astianpesuainetta ja tilkka hunajaa. Tuo tököttikin on toiminut hyvin, mutta tämä uusi tapa on vielä tehokkaampi. Suosittelen testaamaan - jos et ole jo testannut - ennen kuin menetät hermosi joka paikkaan löytävien banaanikärpästen kanssa.

Mukavaa torstai-iltaa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

perjantai 4. syyskuuta 2015

Valittu linja pitää - vai pitääkö?

Pidän sisustamisessa selkeästä linjasta. Pidän mustavalkoisesta. Harmaata saa olla mukana, ehkä joku tehostevärikin ja pitäisin siitä, että tasot olisivat pinovapaata aluetta. Kodikasta ja lämpöä pitää olla, vaikka sisustuksen selkeys onkin tavoitteena.




Toisaalta, pidän kyllä monista muistakin tyyleistä, mutta teen parhaani, etteivät ne eksy liialti meidän kotiimme, jotta valittu linja säilyisi edes jotakuinkin, eikä koti menisi sillisalaatiksi. Tyynynpäällisillä olen saanut vaihtelunhaluani toteutettua tähän asti melko onnistuneesti.

Mutta nyt. Ajatus lähti purkautumaan kun näin kuvan, jossa punasaviruukussa oli vihrerkasvi. Tuo kasvi oli valkoisella, simppelillä tasolla ja ruukun vieressä kevyesti hieman astelmatyyppisesti jotain muutakin pehmentävää. Kuva näytti todella kauniilta ja mieli tekisi lähteä nyt rönsyilemään. Ja onhan se rönsyily jo alkanutkin. Puuta ja beigeä on alkanut vaivihkaa tulla meille enemmän ja salaattivakka, vanha pulpetti, vanhat tuolit... Pieninä ripauksina nuo tekevät juuri sitä kodikkuutta, jota kaipaan.





Mikä sitten estää? Kotonahan saa olla juuri sen näköistä kuin mikä silmää miellyttää, eikä kotia sisusteta muita ihmisiä varten. Ei sisustetakaan ja niin saa ollakin. Mutta meneekö sillisalaatiksi? Huomaan olevani sisustuksessa altis vaikutteille ja silmää miellyttävät sellaiset tyylit, joita näen kauniisti toteutettuna ympärilläni. Aina kuitenkin huomaan, että harharetkiltä on palattu enemmän tai vähemmän saman tyyppiseen linjaan. Siihen mitä kotimme on tällä hetkellä.

Siksi harharetkelle lähteminen epäilyttää. Eipä punasaviruukku nyt maailmaa kaataisi, vaikka se ei enää muutaman kuukauden kuluttua niin silmää miellyttäisikään. Sille löytyy varmasti paikka pihalta. Mutta se saattaa jo kaataa, että punasaviruukuista noin yleisessä mielessä on ennenkin lähtenyt lumipallo pyörimään.




Tunnistaako joku toinenkin itsensä ja onko harharetkelle päätynyttä, joka olisi myös jäänyt sille tielle? Vertaistukea kaivataan :)

Näissä tunnelmissa viikonlopun viettoon: toisaalta, mutta toisaalta.
Hyvää mieltä viikonloppuusi!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Aikuisten värityskuvia

Joko sinä olet hurahtanut värittämään? Meillä on aikanaan väritetty yhdessä lasten kanssa nallepuheja ja ties mitä muita lasten värityskirjojen kuvia. Aikuisten värityskirjojen tultua markkinoille kävinkin kipinkapin hakemassa omani kaupasta ja lähdin värittelemään. Valitettavan vähän aikaa tuohon puuhaan tuntuu löytyvän, mutta syksyn alkaessa uskon (vai toivon), että aikaakin on taas eri tavalla kuin kesällä.








Netti on pullollaan ilmaisia aikuisten värityskuvia, mutta kivojen kuvien löytäminen voi olla aikaa vievää. Niinpä ajattelin jakaa yhden löytöni, Everything Etsy -sivuston kuvakavalkadin, josta ainakin minä löysin vaikka kuinka monta mieluista kuvaa. Sellaisiakin kuvia, jotka ovat hieman vähemmän piperryksiä kuin nämä oman kirjani kuvat ovat.


http://www.everythingetsy.com/2015/08/printable-coloring-pages-for-adults-15-free-designs/#wrap


Värikynistä olen sitä mieltä, että lapsille tarkoitetut, pehmeät puukynät ovat kaikkein parhaimpia. Mikään ei ole ikävämpää kuin hinkata kovaa värikynää paperille ja odottaa joko kahdeksas kerros saisi aikaan edes jonkinlaista väriä paperille. Kynillä on siis väliä. Ja sainpa uusille kynilleni tytöiltä vielä upouuden tuunatun kynäpurkinkin. Nyt kelpaa väritellä.



Täällä meidän suunnalla on ainakin melko sateisen oloista tänään, joten myöhemmin illalla voisi vetää tumppusukat jalkaan ja väritellä. Jos et ole testannut, niin käy ihmeessä printtaamassa Everything Etsystä sopiva kuva. Värittämisen sanotaan lievittävän stressiäkin, joten se ei ole hullumpi tapa viettää vapaa-aikaa.

Hyvää, rentoa mieltä viikon keskelle!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.