keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Vaaleanpunainen kevät

Kevättä rinnassa. Hiihtolomalle kaikui kodin suunnasta huhuja, että kevät tekee kovasti tuloaan. Viikko kunnon hangilla teki tehtävänsä, talvi tuli koettua edes hetkellisesti ja kotiin oli kiva lähteä tietoisena siitä, että etelän harmaa on-off -talvi on taittumassa. No, harmaatahan täällä on edelleen ja märkää, mutta en suostu silti päästämään irti kevätajatuksista. Ja näkyyhän monin paikoin jo isojakin alueita paljasta maata lumen ja jään alta, joten ei tämä ajatukseni ihan huuhaata ole.


Kevät tuo minulle aina armottoman sisustustyynykuumeen. Onneksi se helpottaa yleensä jo yhdellä tyynynpäällisellä, joten kovin vakavasta vaivasta ei ole kyse. Viime vuonna jarruttelin tietoisesti pastellivärien kanssa, mutta nyt en saanut enää vaaleanpunaista pois mielestäni. En ainakaan sen jälkeen kun näin todella kauniin sävyn siitä. Tuo sävy on hempeä, lämmin, aavistuksen ruskeaan tai harmaaseen taittava vauvanvaaleanpunainen. Sillä mennään siis. Hieman hempeyttä mustavalkoisuuden keskelle.


Talvitalja pois arkihuoneen sohvalta, sen tilalle sohvan viereen jakkaralle vielä vaaleanpunainen jaloleinikki pulloon ja kuume on saatu laskemaan. Kevät on minun puolestani nyt.

Hempeää viikkoa sinulle ♥

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Lomaterveiset

Talviloma alkaa olla takana ja akut ovat saaneet taas roppakaupalla uutta virtaa. Lähdimme hakemaan lunta pohjoisesta ja vietimme lumiviikon Rukalla hiihtäen, kelkkaillen, lötköillen ja talvesta nauttien.


Pohjoisen maisemat ovat upeita. Tykkylumiset puut ovat minusta huikean kauniita ja puhdas lumi niiden ympärillä saa huokailemaan. Sielu lepää. Oli ihana katsoa miten lapset nauttivat lumesta. Jo heti ensimmäisenä aamuna tytöillä oli kiire mökin pihalla oleville valtaville lumikasoille ja samat kasat kutsuivat useamminkin viikon aikana. Aivan tällaisia lumia ja maisemia kuin mitä Rukan huipulta löytyi, ei ollut alempana, mutta mukavasti oli lunta myös siellä, kuten tuosta alta mökin katolta otetusta kuvasta näkyy. On oikeasti sääli kun nämä etelän talvet ovat menneet niin onnettomiksi, ettei lumi ole mitenkään itsestään selvyys jokaisena talvena.


Lammintuvan kahvilaa ja porotarhaa oli useampi suositellut meille käyntikohteeksi ja se olikin aivan mahtava paikka. Teimme sinne retken eräänä aamupäivänä. Toisena päivänä hiihdimme Lammintuvan reilun 10 kilometrin pituisen lenkin, joka sopi meille helpoista lenkeistä pitäville - ja lapsille myös. Auton olimme jättäneet Ski Bistron viereiselle parkkipaikalle, joten Lammintupa oli täydellinen taukopaikka sopivasti lenkin hieman yli puolivälissä.

Lammintuvalla on mahdollisuus käydä tekemässä pieni poroajelu ja sen jälkeen tutustua poroihin paremmin ja syöttää niitä. Vauhdikkaamman kyydin ystävät pääsevät huskyajelulle ja sen jälkeen silittelemään ja sylkyttelemään tällä hetkellä vain muutaman viikon ikäisiä suloisia pentuja. Paikan henkilökunta on todella ystävällistä ja iloista ja kuulimmekin heiltä paljon sekä huskyistä ja poroista. Alueella on myös peppumäki, pari napakelkkaa ja tunnelireitti, jossa pääsi ryömimään. Kahvilasta löytyi ihania leivonnaisia ja omiksi herkuikseni valikoituivat ulkona paistetut lämpimät muurikkaletut marjoilla ja kermavaahdolla. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan jos liikut noilla kulmilla!


Lumimaisemat ovat nyt tosiaan vaihtuneet takaisin kotikulmiin ja pyykinpesukoneen lauluun. Loman aikana ilmestyi uusi Kotiblogit-lehti ja sen parissa vierähtikin tämä aamupäivä. Mukana oli muutama tuttu blogi, pienesti myös Arjen timantteja ja lehti oli taas onnistuneesti toteutettu. Ihanaa kevätinspiraatiota!


Pari edellistä postausta tuli ajastettuina ja nyt palaan niiden kommentteihin, jotka kaikki kyllä olen jo lukenut, vaikka en vastannut olekaan. Onnistun nimittäin saamaan aivan valtavasti kirjoitusvirheitä puhelimella kommentoidessani.

Oikein leppoisaa sunnuntai-iltaa ja mukavaa arkeen paluuta lomiaan lopetteleville ja rentouttavaa lomaa sitä aloitteleville!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

torstai 19. helmikuuta 2015

HAASTE // Viisi kysymystä

Kuten aikaisemmin sanottu, haasteita on ollut ilmassa viimeaikoina. Onnen hetkiä paratiisissa blogin ihana Teija muisti minua hauskalla Viiden kysymyksen haasteella ja tämä haaste onkin nyt sitten tämän pumpsin viimeinen.

Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Haastaja kertoo sinulle viisi aihetta.
Haastetun pitää vastata top 5 listansa jokaiseen haasteeseen.
Haastetun on keksittävä uudet 5 aihetta.
Haaste on annettava viidelle eri blogille (ei takaisin haastamista). 
Teijan kysymykset minulle olivat:
1. Tästä olen kiitollinen
2. Leivontabravuurini
3. Lempivaatteeni
4. Ihanin reissuni
5. Tästä haaveilen


1. Tästä olen kiitollinen
- Perheestäni ja siitä miten läheiset välit meillä on. Perheeseen lasken tässä tapauksessa sekä oman perheeni, että myös lapsuuden perheeni eli vanhempani ja siskoni.
- Siitä, että elämä on kohdellut minua hellästi. Olen välttynyt tähän ikään asti suuremmilta menetyksiltä tai ikäviltä asioilta. Ei elo ruusuilla tanssimista ole aina ollut, ei läheskään, mutta tiedät ehkä mitä tarkoitan.
- omasta ja läheisteni terveydestä
- ihanista, rakkaista ystävistäni
- yhteisestä huumorista lasten kanssa


2. Leivontabravuurini
- Siken ohjeella tehdyt sämpylät. Se ohje on vain NIIN helppo, enkä ole vielä kertaakaan onnistunut epäonnistumaan.
- ystävältä saadulla ohjeella tehty mansikka-valkosuklaajuustokakku
- foccaccia
- lasketaanko pannarin tekeminen leivonnaksi?

3. Lempivaatteeni
- Marimekon raitatunika (olet ehkä saattanut huomatakin tämän...)
- Asu, joka ei kestä päivänvaloa: hyvin päälle muokkautuneet plyyshihousut, jotka eivät kiristä eivätkä purista mistään ja ovat hintyneet lähes puhki polvistaan sekä Nanson yökkäristä tuunattu tunika.
- Friendtexin tekstiilinahkahousut
- By Pia´sin cashmirponco
- farkut tai farkkulegginsit


4. Ihanin reissuni
- Matka ystävien luokse Singaporeen ja sieltä vielä päivän retki kaksin miehen kanssa Indonesiaan paikallisten suosimaan lomakohteeseen, pienelle saarelle, jossa ei kovin montaa muuta ihmistä ollut piiiiiitkällä valkoisella hiekkarannalla.
- Viime kesän Ruotsi-Tanska -turnee perheen kanssa.
- Sinkkuaikoinani, ensimmäisellä työsuhdeautollani (pieni vihreä Peugeot, nimeltään Hynio - älä kysy enempää, hih) tehty Itä-Suomi -kierros hyvän ystävän kanssa. Tämä matka oli varsinainen hyväntuulen matka ja sen muisteleminen hymyilyttää vieläkin.
- Siskoni kanssa kaksin tehty matka Berliinin joulumarkkinoille. Matka oli yllätyslahja minulle ja ensimmäinen "kunnon" reissuni esikoisen syntymän jälkeen.
- Kahden ystävän kanssa tehty tyttöjen matka Pariisiin. Tätä matkaa varten olimme säästäneet yhdessä ja myös tältä matkalta on moooonta hykerryttävän hymyilyttävää muistoa...

5. Tästä haaveilen
- matkasta New Yorkiin, Kaukoitään tai Havajille
- asfaltista ja kivetyksistä ja istutuksista etupihallemme
- uusista ruokapöydän tuoleista
- hieman vähemmän hoppuisesta arjesta
- että tytöt saavat hyvän elämän itselleen



Kysymykseni teille ovat:

1. Nämä asiat tuovat iloa arkeeni
2.Tästä olen kiitollinen (lainaan tämän Teijalta)
3. Kaikkien aikojen lempitarinani (joko elokuvana tai kirjana)
4. Ihanin reissuni (tämänkin lainaan Teijalta, kiitos Teija hyvistä kysymyksistä!)
5. Lempiherkkuni; saa olla suolaista tai makeaa

Olkaapas hyvät ihanaiset!
Väritön luonto on ollut tänä talvena erityisen ihastukseni aihe. Miten kuuraiset oksat ja harmaa maailma, mielellään vielä pienen usvan kera voivatkin olla jotain niin kaunista. Yllätyksekseni esikoinen sanoi tämän saman ääneen tässä eräänä päivänä.

Mukavaa ja kaunista viikon jatkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystäviä ja villasukkia ♥

Suuri sydän sinulle ja ihanaa ystävänpäivää! 


Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää. Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan.
Kuinka aurinko laskee puiden taakse, ja saa
taivaan punertamaan.
Minä olen vielä pikkuinen, ja siksi tahtoisin. Oppia tän´ 
maailman, paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus, olen aikuinen. Niin toivon että 
oppimasta koskaan lakkaa en.
Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää. Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.

san. Petri Virtanen


Kiitos kun olet siellä ruudun toisella puolella, joku välillä ruudun tälläkin puolella ♥ Ihania villasukkia, niitynkukkia ja hymyjä täynnä olevaa ystävänpäiväviikonloppua sinulle!

Anu


ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Värikäs koti

Blogien ja sisustuslehtien kodit ovat nykyisin monesti melko valkoisia ja värit niissä luonnonläheisiä, maltillisia. Siksi olikin hauska päästä tutustumaan asuntoon, jossa värien kanssa ei ole kitsasteltu. Tämä ei tosiaan ole vielä kenenkään koti, vaan VASOn esittelyasunto, jonka on stailannut Leena Anttila-Gers.


Olohuoneen värimaailma on lähtenyt taulusta, joka on tehty Marimekon kankaasta. Leena Anttila-Gers halusi pitää tilan valoisuuden, mutta toisaalta seinä huusi jotain tyhjässä tilassa. Marimekon kangas tuli hänelle heti mieleen ja siitä merenranta. Saaristolaistyylinen, paksusta "lankusta" tehty pöytä ja huoneen korit ovat jatkumoa tuolle merenrantafiilikselle. Marimekon Sukat makkaralla -lasit pöydällä jatkavat edelleen täsmälleen samaa värimaailmaa.


Taulun kiinnityksessä on muuten mielenkiintoinen idea jos ei halua seinään reikiä. Olohuoneen sohvan takaiselle seinälle on kiinnitetty verhokisko koko seinän matkalle ja taulu on kiinnitetty riippumaan siitä. Vielä jos kiskon eteen asentaa lipan, saa sen taakse vaikka valon, vinkkaa Leena. Nyt taulun paikkaa on helppo siirtää sisustusta tai taulua vaihdettaessa, eikä uusia reikiä tarvita.


Lastenhuone on ihanan raikas pinkki. Keittiöön on stailattu hauska keväinen tunnelma pinkillä ja limen vihreällä. Alakerran vierashuoneeseen on sisustettu huone kylään tulevalle mummolle sinisine, vanhoine penkkeineen ja mäntysänkyineen.


Tämä stailaus on minusta hyvä esimerkki siitä, että vaikka seinät olisivatkin valkoiset, eikä niille voi tehdä mitään, saa sisustuksella ja tekstiileillä tehtyä asunnosta itselleen hyvinkin värikkään ja persoonallisen kodin, vai mitä mieltä olette? Kiitos VASOlle, että sain käydä ennakkoon tutustumassa esittelykohteessanne.

Värikästä viikon jatkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Kotimme TS Kodissa

Eilinen oli jännä päivä. Kotimme oli päivän Turun Sanomien asumisen viikkoliitteessä, TS Kodissa. Minä, joka rakastan pitkään pötköttelyä viikonloppuaamuisin, olin postilaatikolla jo puoli kahdeksalta hakemassa aamun lehteä. Yllätyksekseni löysin vielä itseni paljaine jalkoineni lehden kannesta.


Vaikka täällä blogin puolella olen ainakin noissa haastepostauksissa kertonut ehkä hieman hölmöjäkin asioita, mietin pitkään puhunko täällä mitään tuosta lehtijutusta. En tiedä miksi kynnys tuntui jotenkin korkealta. Toimittajan kanssa löytyi heti yhteisen etunimen lisäksi sama aaltopituus ja teksti onkin hyvin oman näköiseni ja mukavan positiivisesti kirjoitettu. Sen puolesta ei siis ollut syytä hannata. Vielä kun eilinen päivä toi valtavasti positiivisia viestejä ystäviltä ja tutuilta päätin, että linkitän jutun tänne blogiinkin. Päivän viiveellä noiden pähkäilyjen takia.

Siispä: tervetuloa meille! TS Kodin verkkosivuilta löydät jutun sähköisenä ja artikkelin viimeisestä kuvasta pääset tekemään videokierroksen kotiimme ja kuulet kotimme tarinan. Tuo video minua jännitti kaikkein eniten, sillä en ole mikään puhujatyyppi. Itseään on kuitenkin kiva haastaa ja mennä epämukavuusalueillekin. Onnistuessaan niistä saa itselleen melkoisen timantin. Kuvauspäivän mukavat ihmiset ja rento fiilis näkyvät filmissä ja lopputuloksesta tuli minusta kiva. Kiitos koko Turkkarin huippumukavalle tiimille!


Yksi ihminen veti lehtijutusta kuitenkin herneen nenäänsä. Kuopus. "Siis mä siivosin VIISI päivää, eikä mun huoneesta tullut lehteen YHTÄÄN kuvaa!". Onneksi netin puolelta löytyi kuva hänenkin huoneestaan ja videolta myös. Ei siis päässyt käymään niin pahaa juttua, että siisti huone olisi ollut aivan turha juttu. Se olisi ollut ihan kamalaa ;)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Itsetehtyjä ystävänpäiväkarkkeja

Jos menee liitutaulutussiostoksille, niin onhan se ihan normaalia, että tulee ulos kaupasta kainalossaan pari pussia Candy Meltsiä, silikonivuoka ja sydänströsseleitä, onhan? Oli minulla se tussikin kyllä, ei se unohtunut.


Noin tosiaan kävi tällä viikolla. Eilen tarvikkeet kaivettiin sitten esille ja laitettiin testipaja pystyyn. Tytöt ripottelivat silikonivuokaan ensin sydän- ja hileströsseleitä pohjalle. Sen jälkeen sulatimme Candy Meltsiä ja kaadoimme sitä muotteihin. Lopuksi sulatimme vielä valkosuklaata ja täytimme osan muoteista sillä, osaan laitoimme maitosuklaata toiseksi kerrokseksi.


Jähmettymisen jälkeen ystävänpäiväkarkit olivat valmiit. Pieneen pussukkaan tai vaikka pahviseen, kauniiseen muffinivuokaan ja sellofaaniin pakattuna näistä saa suloisia ystävänpäivätervehdyksiä. Ja ovathan nämä hauskoja ihan kahvipöydässäkin kun ystävä on kutsuttu kyläilemään.




Huima myrskytuuli tuolla ulkona. Meillä oli tarkoitus lähteä aamupäivällä hiihtämään, mutta katsotaan uskaltaudutaanko metsään tällaisella myrskyllä.

Rentoa, ihanaa sunnuntaita sinulle!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

torstai 5. helmikuuta 2015

Hyvän kahvin lumoissa

Kuppi hyvää kahvia ja oma hetki. Päivän parhaimpia hetkiä. Tuohon kun lisää vielä sen, että kupissa höyryävä kahvi on luomua ja paahdettu Suomessa, saariston omassa kahvipaahtimossa Kustavissa, tulee nautintoon vielä aivan oma sävynsä.


Suomessa on joitakin kahvipaahtimoita ja ainakin yksi tuoreimmista, jollei viimeisin, on viime syksynä Kustaviin perustettu Mokkapuu. Mokkapuun takaa löytyy aivan uskomaton pariskunta, Tanja ja Tuomas. Tuomaksen jäätyä työttömäksi IT-alan työstään, alkoi pariskunta miettiä uutta tapaa löytää toimeentulo viisihenkiselle perheelle. He pyörittelivät monia ideoita ja lopulta toteutettavaksi ideaksi valikoitui heidän kotinsa alakertaan perustettu kahvipaahtimo. Meidän onneksemme.

Sain ilon tutustua tähän pariskuntaan tällä viikolla ja jouduin oikeasti keskittymään useampaan kertaankin vetämään alaleukaani takaisin ylös kun kuuntelin pariskunnan kertomuksia. Niin rohkeita ja pitkäjänteisiä ja toisaalta myös seikkailuhenkisiä he ovat. Kummallakaan ei ollut aikaisempaa kokemusta kahvin paahtamisesta, mutta Tanjan palava halu oppia uutta auttoi heitä keräämään tiedon, löytämään välittäjän, jolta saisi näytteitä ja opiskelemaan kaiken itse netistä löytyvän tiedon avulla.

Kuva: Mokkapuu
Paahtimon pavut tulevat omissa säkeissään ja kahvisekoitusten tuotekehittely on pariskunnan omaa käsialaa. Kokeilemalla ja testaamalla he ovat löytäneet sopivat sekoitukset ja uusia tuotteita tulee valikoimaan koko ajan lisää. Myös asiakkaiden toiveet sekoituksista ja paahdoista voidaan huomioida. Kahvit paahdetaan aina tilauksesta, joten asiakas voi olla varma, että hänen saamansa kahvi on tuoretta ja laadukasta.

Pariskunta on jo jonkin aikaa elänyt omavaraisempaa elämää, halunnut yksinkertaistaa elämäänsä ja se näkyy hyvin heidän arjessaan. Eettiset arvot ovat heille tärkeitä ja nuo periaatteet on haluttu pitää myös paahtimon asioissa. Jokaisen kahvin takana on tarina ja järjestöjä, jotka keräävät rahaa yleishyödyllisiin asioihin; sairaaloihin, kouluihin ja esimerkiksi teiden ylläpitoon. Viljelijät saavat näiden järjestöjen kautta parempaa palkkaa. Tanja kertookin, että periaatteena on, ettei kenenkään ole tarvinut kärsiä siitä, että me herkuttelemme. Asiakkaan puolesta halutaan ottaa selvää, että kahvi on todellakin reilusti ja laadukkaasti tuotettu. Tärkeää on myös, että kahvit on luomuviljelty.

Kuva: Mokkapuu
Kahveilla on erilaisia luonteita ja noita luonteita olen nyt löytänyt minäkin testatessani Mokkapuun kahveja. Makuaistini ei ole niin tarkka, että pystyisin erottelemaan eri makuja kahvin joukosta tai kertomaan tarkasti erotellen mikä missäkin kahvissa maistuu. Eron tavalliseen kahviin olen kuitenkin huomannut selvästi. Samoin sen, että eri kahvit ovat sopineet eri tilanteisiin ja tunnelmiin ja esimerkiksi tuohon työpäivän keskellä olevaan omaan nautintohetkeeni on valikoitunut jo ehdoton suosikki, perulainen naisten kahvi. Upeasti suunmukainen, ihanan täyteläinen, itsessään jo hieman makeahko kahvi - aivan täydellinen kahvi itsensä hemmotteluun.

Miten kahvista saa sitten valmistettua kaikkein parhainta. Puhtaat työvälineet ovat tietysti kaiken a ja o, samoin kylmä vesi (jos oikein hifistellään, niin lähdevettä). Kahvi säilytetään kylmässä ja viileässä, ei kuitenkaan jääkaapissa, vaan esimerkiksi pakastin on hyvä paikka, mikä oli minulle yllätys. Tuorepaahdetussa kahvissa tärkeää on myös, ettei kahvia annostella liian vähää, vaan esimerkiksi Mokkapuun perulaisessa kahvissa tuplamääräkään ei tee kahvista kitkerää. Tanja ja Tuomas vinkkaavat vielä, että heidän kahvejaan voi käyttää myös pikakahvin tapaan: noin kahvimitallinen kuppia kohti, kuumaa vettä päälle ja nautinto on valmis. Kahvi ei kuitenkaan liukene pikakahvin tavoin veteen, vaan "purut" laskeutuvat kupin pohjalle.

Kuva: Mokkapuu
Eikä siinä vielä kaikki. Sen lisäksi, että pihan kuttujen maidosta on tehty itse goudaa, neuletöihin on tehty itse lankaa ja hunaja tulee omien mehiläisten keräämänä (myös myyntiin), on pariskunnalla jo uusi opettelu työn alla. Tulossa on omaa suklaata, jonka valmistamista on jo testailtu kivimorttelilla lämpökynttilän lämmittämänä. Aikataulu on vielä auki, sillä työssä on paljon huomioitavaa, mutta työ on käynnissä. Upeaa, että meillä on tällaisia Pelle Pelottomia, ihania ihmisiä!

Kiinnostuitko? Mokkapuun kahveja löytyy jo nyt muutamista paikoista eri puolilta Suomea, mutta myös Mokkapuun omasta verkkokaupasta, klik tästä.  Piristykseksi talven keskelle Tanja ja Tuomas lupasivat Arjen timanttien lukijoille 15 % alennuksen verkkokaupan kautta tehdyistä tilauksista kaksi viikkoa tästä postauksesta eteenpäin, eli 6.2.2015 asti. Edun saadaksesi muista kirjoittaa tilauksen viestikenttään Arjen timantteja. Suosittelen lämpimästi testamaan ♥


Nautinnollista viikonloppua! Ja hei, klikkaa ihmeessä itsesi myös Mokkapuun Facebook-sivun tykkääjäksi, klik.
Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Valaisimesta se kaikki lähti

On aika ihana tunne, kun kotona jokin paikka näyttää juuri siltä kuin haluaakin. Muutos tuohon kohtaan on tullut pikkuhiljaa ja tarkkaa mielikuvaa lopputuloksesta ei vielä aloittaessa ollut. Yksi asia on vain johtanut toiseen ja yksi asia kerrallaan olen tiennyt, mikä on seuraava vaihe.


Valaisimet ovat heikkouteni ja valaisimesta se kaikki tällä kerrallakin lähti. Näin Kotilaiturilla ihanan, vanhan tehdasvalaisimen. Valaisin on oikeasti vanha ja se on laitettu Kotilaiturilla kuntoon, uuteen kukoistukseensa. Ihastus oli heti selvä, mutta vasta kotisovituksen jälkeen tiesin, että valaisin myös sopii sille ajateltuun paikkaan.


Kuten sanottu, yksi asia johti toiseen ja lumipallo lähti pyörimään. Käykö sinulle joskus näin? Saarekkeemme oli ollut jo pidempään ilman tuoleja vanhojen mentyä hajalle. Uusien baarijakkaroiden hankkiminen oli roikkunut pitkälti siksi, etten oikein tiennyt minkälaiset tuolit siihen haluaisin. Valaisimen jälkeen silmissä alkoi jo siintää sopiva tyyppi ja niin löytyivät jakkarat.



Vietämme paljon aikaa tässä saarekkeen ympärillä touhuten ja siksi tuntuu erityisen kivalta, että se on nyt omaa silmää miellyttävä. Ja hei, voitko kuvitella, noihin mustikanvarpuihin näytti jo tulevan pieniä mustikan alkuja. Satoa emme kuitenkaan saaneet, vaan marjojen alut kuivuivat samantien. Hetken ehdin kuitenkin jo miettiä mustikkafarmia maljakoihin...

Kivaa keskiviikkoiltaa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.