Syysistutuksia

Tänään on ollut hieno syyspäivä. Aloin eilen valmistella pihaa syyskuntoon ja siirsin samalla toisen takapihalla olleista kaapelikeloista etuterassille. Kelapöydälle keräsin kesältä jääneitä kasveja lyhdyn seuraksi. Nääh, ei oikein hyvä. Aamulla vielä totesin lenkkikaverilleni, että antaa olla noin, hankin uudet kasvit sitten kun citronellapelargonia on heittänyt veivinsä.

Mutta kuinka kävikään. Arvaa vain, sainko oltua? Tänään iltapäivällä hain puutarhalta mieluisammat kasvit ja nyt näyttää paremmalta.

 

Lyhdyn kohdalla olen tyytyväinen. Se oli vuosien saatossa haalistunut ja oli todellakin parhaat päivänsä nähnyt jo jokunen vuosi sitten. Testasin kotoa löytynyttä metalliharmaata askartelumaalia ja maalasin metalliosat sillä.

Lyhty näyttää paljon siistimmältä ja sai näin hetken jatkoaikaa. Maalin kestävyydestä tällaisessa käytössä en tiedä, aika näyttää sen, mutta jokainen päivä on eteenpäin. Lyhty kun oli saanut lähtötuomion jo aikaisemmin.

Olen iloinen myös siitä, että kerrankin kaikki ruukut löytyivät jo valmiiksi kotoa. Monesti uusia kasveja hankkiessa iskee ruukkukuume ja puutarhojen ruukkuvarastot huutelevat vastustamattoman viettelevästi. Nyt ei ollut tarvetta vilkaistakaan sille suunnalle. Alkaisikohan maku vihdoin vakiintua tällä rintamalla...

Ja se citronella. Mahtaisikohan sen talvettaminen onnistua? Taidanpa yrittää.

EDIT: Mukana tällä postauksella Mansikkatilan mailla -blogin viikon kukkailoittelussa. Upeita kukkapostauksia on linkitettynä Taina postauksessa täällä vaikka kuinka. Kiitos Taina kun muistutit ♥

Nyt vielä hetkeksi ulos nautiskelemaan ihanasta auringonpaisteesta. Mukavaa sunnuntaita ja huomenna alkavaa uutta viikkoa sinullekin!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

HAASTE | Mieskomistuksia

Tänään on kunnon perjantaihömpän aika. Sain nimittäin Satulinnan Tuijalta haasteen (kiitos!) listata julkkismiehiä, joita ihailen. Alunperin haaste on lähtöisin Nonnula-blogista ja tarkoitus on, että listalle pääsee nimenomaan ulkoisilla meriiteillä.

Haaste oli yllättävän vaikea ja jotenkin mieleen pyrkivät vain nuoruuden fanitusten kohteet. Taisivat nuo fanitukset olla silloin aivan omaa luokkaansa.

 
Ensimmäinen nuorimies, jonka kuvilla olen tapetoinut seiniäni oli diskohileen supersuosikki Jason Donovan. Tuo pehmeä-ääninen kiiltokuvapoika oli hiuksiaan myöten niiiiin ihana.

Sen jälkeen astui kuviin Brad Pitt. Kävin katsomassa Thelma ja Louise -elokuvan ties kuinka monta kertaa vain ja ainoastaan Brand Pittin takia. Itseänikin nauratti tuolloin, että pitää istua leffateatterissa reilun aikaa vain siksi, että voi muutaman minuutin ajan huokailla tuota komistusta.

Mark Harmonissa on puolestaan ollut minulle mieluista karismaa kauan. Jo nuorempana, jolloin 20-vuoden ikäeromme tuntui suuremmalta, oli hänessä sitä jotain.

Urheilukenttien suosikkini on puolestaan ollut Norjan pikajuoksia Geir Moen. Pikamatkat eivät muuten ole yleisurheilupuolelta ehkä ihan se omin juttuni (edes tv:stä katsottuna), mutta Moenin aikakaudella ne piti nähdä alkueristä loppukisaan.

Yritin oikein tosissaan miettiä ketkä julkkikset saavat silmäni pysähtymään tänä päivänä pidemmäksi aikaa ja ainoa, jonka oikeasti saa mieleeni on Pierce Brosnan. Jos hän olisi tullut laulamaan minulle kuten Mamma Mia -leffassa Meryl Streepille, olisi leffa saanut aivan varmasti saman lopun.

Jätän tällä kertaa haastamatta ketään, mutta haasteen saa napata mukaansa kuka tahansa. Kommentteihin olisi kiva kuulla myös teidän listojanne! Ja jos joku  minut tunteva saa paremmin mieleensä huokailujeni kohteita, saa muistuttaa tätä harvapäätä - sillä onhan näitä.

Ihanaa, että ollaan taas perjantaissa. Tällä kertaa viikonlopun aloitukseni on mitä mahtavin. Koti on siivottu jo etukäteen, ruokakaupassa käyty ja viikonloppuun laskeuduin Sari Mattilan hieronnan kautta. Hieronta tehtiin kuumakivihierontana ja se oli aivan ihanan rentouttava ja rauhoittava.

Kivet lämmittivät joissain kohdissa vartaloa ja samaan aikaan kuumia kiviä käytettiin tavallisen hieronnan lisäksi myös itse hieronnassa. Oih. Nyt yritän pysyä tässä hyvänolon kuplassani mahdollisimman pitkään ja nauttia. Ethän ole sinäkään unohtanut tuota  Sarin kuun loppuun asti voimassa olevaa etua blogin lukijoille!

Rentouttavaa viikonloppua - muistahan pysähtyä ♥

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Kesämuistoja sisälle

Syyskuu on ollut aivan uskomattoman kaunis, lämminkin. Silti kirpsakat aamut ja nopeasti pimenevät illat kertovat, että syksyssä ollaan. Olen tuonut muutamia kesän muistoja sisälle ja niillä vaalin kesää vielä hetken ennen pimeämpää ja ehkä sateistakin syksyä - jota toki toivon, ettei tänä vuonna tule.

Siirsin vihreät pulloni keittiön ikkunalle ja toiseen kävin hakemassa kukkakaupasta muutaman eukalyptuksen oksan. Toiseen pulloon taitoin pihalta hortensian oksan. Sen kukat alkavat jo hieman ruskettua, mutta minusta se ei haittaa. Hortensia on kaunis vaikka kuivanakin.

Toiselle tasolle nostin suuren lasivaasin, jonka olin hankkinut kukkamaljakoksi. Sain kuitenkin idean laittaa vaasin pohjalle kerroksen pikkukiviä, muutaman rannalta muistoksi taskuun sujautetun isomman kiven ja pari puun palaa. Keskelle vielä kynttilä.

Olen polttanut tätä kynttilää nyt useampana iltana ja jotenkin näky rauhoittaa.  Johtuuko se tuosta harmaanvihreästä värimaailmasta, joka on tällä hetkellä kovasti mieleeni vai tekeekö tuli sen. En tiedä, mutta joka tapauksessa toimii ja hyvä niin, sillä viime viikot ovat olleet melkoista haipakkaa.

Ajattelin tällä postauksellani osallistua vihdoin myös ihanan Mansikkatilan mailla -blogin kukkailoitteluun. Taina on tehnyt tuota kaunista postaussarjaa jo pitkään, mutta omat kukkapostaukseni eivät ole osuneet hyvään saumaan tätä ennen. Meillä menevät Tainan kanssa postaukset aina välillä jännästi yksiin ja huomasin, että tälläkin kerralla näissä kesämuistokukissa meillä on hiukan samaa henkeä.

Mutta niin on tämäkin arkiviikko lopuillaan. Viikonlopun ohjelmassa taitaa olla pihapuuhia jos säät vain sallivat. Kovasti huomiota saa myös uusi perheenjäsenemme, kääpiöhamsteri Bella, jonka toivotaan jo pian tottuvan meihin ihmisiin.

Kesämuistojen lämmittämää viikonloppua!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Uutta potkua ja uskallusta kääntää täysmanuaalille

Valokuvaaminen on koukuttava harrastus. Jo kiinnostuksella ja kameralla pääsee hyvään alkuun, mutta mitä enemmän tietoa tulee, sitä syvemmälle tuon maailman salaisuuksiin alkaa päästä ja sitä enemmän mahdollisuuksia avautuu.

Eilen oli mielenkiintoinen ilta, sillä sain taas uutta potkua kuvaamiseeni ja uskallusta kääntää kamera vihdoin manuaalisäädöille. Kiitos siitä kuuluu innostavalle opellemme, Fridalle, tuttu myös Koti kaupungin laidalla -blogistaan.

Valokuvauskurssi järjestettiin Kotilaiturilla ja paikalla oli toistakymmentä asiasta innostunutta naista. Olen käynyt vastaavan kurssin aikaisemminkin, eri henkilön pitämänä tosin, ja silloin pääsin siirtymään kameran automaattipuolelta puoliautomaatille. Kamera vaihtui sen jälkeen ja hetken olin taas isossa pulassa kun kameran logiikka ei enää toiminutkaan kuten vanhassa.

Oli aivan mahtavaa kerrata perusasioita (jotka osin olivat jo unohtuneet), saada uutta oppia ja mikä parasta, saada vinkkejä asetelmien tekemiseen ja siihen, miten omiin kuviinsa saisi lisää sitä jotain. Fridaa ei ole suotta kehuttu. Tuo upea nainen osaa asiansa ja osaa kertoa sen selkosuomella. Liityn siis minäkin lämpimästi hänen suosittelijoidensa rivistöön.

Kamera kääntyi nyt manuaaliasetusten puolelle. Hetki menee taas kotioloissa harjoitellessa, mutta oivallusten saaminen eri asioihin tuntuu niiiiin hyvältä. Tästä on hyvä jatkaa omia treenejään.

Ja Kotilaituri. Huokaus. Täynnä ihania sävyjä, ihania tuotteita ja kauniita kuvauskohteita, vai mitä sanot. KIITOS molemmille naisille, Katille ja Fridalle antoisasta kurssi-illasta ja tietysti kaikille kurssikavereille myös!

Loppuun vielä eilisen päivän timantti, jos et ole huomannut sitä blogini Facebook-sivulta. Löysin Kotivinkin Fb-sivulta toimivan tavan banaanikärpästen hävittämiseen. Testasin sitä eilen aamulla ja jo hetken kuluttua kävi purkissa melkoinen kuhina (videotodiste meidän purkistamme tuolla Arjen timanttien Fb-sivulla). Käy kurkkimassa, jos pikkukärpäset ahdistelevat teilläkin.

Hyvää tuulta päivääsi!
Anu


ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Hemmottelulla jaksamista arkeen ja ETU sinullekin

Oma jaksaminen on tärkeää ja hyvinvoivan ihmisen lähellä on toistenkin hyvä olla. Sopivissa määrin on hyvä olla itsekäs ja ottaa itselleen pieniä hetkiä, jotta taas jaksaa arkea.

Onko muita, joilta tahtovat unohtua nuo omat hetket? Omat tekemiset ja rauhalliset hetket on kaikkein helpointa sysätä syrjään kun aika ei tunnu riittävän kaikkeen. Myös oma väsymys on muka helpompaa kestää kuin läheisten. Tai tuolta minusta ainakin tuntuu.

Minä olen kerännyt jaksamista viime aikoina aivan ihanalta hierontapöydältä. Turussa Aurajokirannassa, Hoitola Aurassa hoitoja antava Sari Mattila* on aivan helmilöytö. Nainen, joka tekee työtään selvästi sydämellään ja taitavin käsin.

Sari tekee hemmotteluhoitojakin, mutta itse hän kokee, että hänellä on eniten annettavaa klassisessa hieronnassa. Siinä missä itse ajattelen, että arjen ei niin mukavista rutiineistakin voi tehdä mahdollisimman mukavia, ajattelee Sari samoin hieronnasta. Hän pyrkii siihen, että hieronta on asiakkaalle aina hyvä kokemus; vaikuttava, mutta nautittava, arjen tunnelmaa nostattava hetki. Ainakin minun kohdallani tuo on onnistunut täydellisesti.

Miellyttävä, rauhoittava ympäristö, pehmeä valo ja luonnon äänet taustalla on rentouttavaa asettua hierontapöydälle. Hierontaöljyyn voidaan asiakkaan halutessa lisätä eteeristä öljyä - esim. energisoivaa inkivääriä tai greippiä, lämmittävää pippuria tai rentouttavaa kardemummaa - tai osana hoitoa voidaan käyttää lämpimiä vuolukiviä kaikkein jännittyneimpien lihasten hoitoon. Nuo kivet myös rentouttavat. Silti itse hieronta on klassinen, kunnon otteilla tehty ja hoidon jälkeen tuntee oikeasti, miten pääkin kääntyy taas paremmin.

Sarin tavoitteena on, että hieronta olisi luonnollinen osa arkea ja että se olisi hyvänolon ylläpitoa, ei pelkkää lihasten kireyksien poistamista. Kun akuutit vaivat on poistettu, on hyvä käydä hieronnassa noin kerran kuukaudessa, jotta kehittymässä olevat vaivat pystytään huomaamaan, eikä suurempia lihasjännityksiä pääse kehittymään.

Hoidon yhteydessä voidaan tehdä lyhyt ryhtikartoitus, jotta selviää mistä kireydet voivat johtua. Minulle tuo kartoitus tehtiin viimeisimmällä kerralla ja sain hyvät ohjeet, miten pystyn pitämään hieronnassa avattuja jumituksia poissa myös kotioloissa. Hyvin pienilläkin asioilla kehonsa hyvinvointiin pystyy vaikuttamaan tälläkin saralla kun vain tietää mitä tehdä.

Ja loppuun vielä iloisia uutisia. Sari on luvannut hemmotella kaikkia Arjen timanttien lukijoita edulla ja antaa kaikille syyskuun aikana uuden varauksen tehneille 60 minuutin hieronnan 38 euron hintaan (normaali hinta 45 €). Muista vain sanoa blogini nimi ajanvarauksen yhteydessä. Suosittelen lämpimästi, sillä hetki sydämellisen Sarin hierontapöydällä on todellinen arjen timanttihetki ♥

* Yhteistyössä Hieroja Sari Mattila, KIITOS! | Hoitola Aura, Hämeenkatu 32 Turku, p. 0400 639 545, www.sarimattila.fi


Hyvää mieltä viikonloppuusi!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Sesonkiherkku | Kinuskinen kaura-omenapaistos

Ihana omena-aika on täydessä käynnissä ja tänä vuonna sato taitaa olla runsas vähän joka puolella. Perinteinen kaura-omenapaistos on suurta herkkua, mutta se menee vielä uusiin sfääreihin, kun paistoksen maustaa kinuskiseksi.

Viime syksynä maistoin ensimmäistä kertaa tuollaista kinuskiversiota ja kotiin päästyäni piti välittömästi googlailla ohjeita. Puistolan Bistron ohjeella lähdin tekemään ensimmäisen oman paistokseni ja tuo samainen ohje on ollut tänä syksynä kovassa käytössä. Ehkäpä paras omenaherkku minun mielestäni.

* * * * *

KINUSKINEN KAURA-OMENAPAISTOS

1 prk kondensoitua maitoa, valmiiksi karamellisoituna

omenoita lohkoina (alkuperäisen ohjeen mukaan 3-6 omenaa, itse en ole laskenut, vaan lohkonut vain reilun määrän omenoita)

puolikkaan sitruunan mehu

150 g voita (olen käyttänyt tähän ihan juoksevaa margariiniakin)

5 dl kaurahiutaleita

1 dl fariinisokeria

Lohko omenat suunmukaisen kokoisiksi lohkoiksi ja levitä ne uunivuoan pohjalle. Pirskota päälle sitruunamehu. Lusikoi päälle haluamasi määrä karamellisoitua kondensoitua maitoa. Itse olen laittanut melko suureen omenamäärään noin 2/3 purkillista.

Valmista kauraseos sulattamalla rasva ja sekoittamalla sen joukkoon kaurahiutaleet ja fariinisokeri. Levitä seos omenoiden päälle.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Nauti vaniljajäätelön kanssa. Halutessasi voit lämmittää lopun kinuskin ja valutella sen vielä annoksen päälle.

* * * * *

Alkuperäinen ohje löytyy Puistolan Bistro -blogista täältä klik.

 
 

Meillä oli tässä välissä pari vuotta melko surullinen omenasato, mutta tänä vuonna omenoita on taas riittänyt niin, että pääsin mehuasemallekin omenakuormani kanssa. Naisvoimin kerätyt reilut 100 kg omenoita jalostuivat 75 litraksi hyvää omenamehua.

Sillä pärjätään hetken aikaa ja mehua on ilo nautiskella kun tietää ettei sen valmistuksessa ole käytetty yhtään mitään ylimääräistä, ei sokeria, ei lisäaineita. Pastöroinnilla mehu saadaan säilymään ja näissä määrissä se onkin ehdoton juttu, sillä pastöroitu mehu säilyy huoneenlämmössäkin. Ainakaan meillä ei jääkaappitilaa ole kuin näyttää tuolle mehumäärälle.

Aurinkoista viikon jatkoa! Taas on viikko hujahtanut niin, että huomenna on jo perjantai...

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

 

Tivoli | Tunteiden vuoristorataa lastenmusikaalissa

Mä EN HALUA syödä puuroa! Näin alkaa Turun Kaupunginteatterin uusi lastenmusikaali Tivoli. Tinttarointikohtausta tehostetaan vielä polkemalla jalkaa kädet tiukasti nyrkissä. Mä EN HALUA, EN HALUA!

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Istumme Tivolin ennakkonäytöksessä ja katson vaivihkaa viereiselle penkilleni, jossa istuu perheemme ysivee vienosti hymyillen. Taitaa näyttää tutulta. Seuraavan EN HALUA -tuittuilun kohdalla katsomme jo nauraen toisiamme ja supisemme: onkohan nuo käyneet meillä...?

TIVOLI kertoo 5-vuotiaasta Sofiasta ja jos itse olen melko lyhytpinnainen kuuntelemaan turhia kiukutteluja, oli Sofian äidillä vielä aivan omanlaisensa linja. Tunteilemalla ei tässä kylmässä maailmassa pärjää, tunteet pitää hillitä, syliin ei ole tulemista ja tunteet saadaan väistymään tekemällä reippaat taisteluliikkeet katsos näin *viuhketta ja karatemaisia käsiliikkeitä ja potkuja*. Perheen isäparka hukuttaa tunteensa syömällä ja nakkeja kuluukin aika tahtia. Vielä kun Sofian rakas pehmohirvi Möttönenkin ollaan laittamassa roskikseen on soppa valmis.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Ennen esitystä käsikirjoittaja-ohjaaja Kimmo Virtanen kertoi meille Tivolin taustoista. Omat lapset ja lastenlapset ja heidän kamppailunsa tunteiden kanssa olivat innoittaneet kirjoittamaan Tivolin. Kimmo Virtasen sanoin: Me kaikki saamme tunteet syntymälahjana, mutta ilman käyttöohjeita. Niin totta.

Tivolin tarinassa sekä Sofia että äiti oppivat uutta tunteidensa kohtaamisesta ja Virtanen toivookin, että tarinan kautta pystyttäisiin herättelemään keskustelua tunteista ja että sekä pienemmät, että isommat katsojat lähtisivät pohtimaan omaa suhtautumistaan tunteisiin.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Esitys meni ainakin meidän osaltamme tunteisiin. Naapuripenkilläni hymyiltiin, naurettiin, oltiin vakavana, aavistuksen surullisenakin ja jopa hätkähdeltiin säikähdyksestä, eli tunnekirjo oli laidasta laitaan. Vaikka alunperin mietin onko ysiveemme jo "liian iso" tähän yli 4-vuotiaille suositeltuun esitykseen, ei näin ollut, vaan oikeastaan koin, että hän oli juuri oikean ikäinen. Tivolissa oli sen verran jännittäviä kohtia, että ne olivat joillekin herkemmille pienemmille katsojille jo liiankin jänniä. Itse ehkä suosittelisin tätä eskari-ikäisistä ylöspäin.


Puvustukselle, lavastukselle ja näyttelijöille iso peukku. Tivolin musiikin takana on Miljoonasateesta tuttu Olli Heikkinen. Hänen musiikkiaan olisin mielelläni kuullut esityksessä enemmänkin.

Turun murretta puhuva, viisaasti sanansa asetteleva pehmohirvi Möttönen oli yhteinen suosikkimme.  "Tunne ol vähä ko ilmapallo, mitä enemmän sen antta paissu, sen holtittomammin se lentele kun siit päästä paine ja jos antta paissu liikka, se saatta niimpal kauhiast räjähtä." Enpä olisi itse osannut paremmin kuvailla. Myös se, että jokaisella tunteella on meille jotain kerrottavaa, pitää täydellisesti paikkansa. Näitä lausahduksia meillä tullaan muistelemaan ja niihin on palattu jo nyt useamman kerran.

Kuva: Siiri Liitiä

Lastenmusikaali Tivoli - pieni musikaali suurista tunteista - sai ensi-iltansa Linnateatterissa 31.8. ja esitykset ovat nyt siis täydessä käynnissä. Liput 10 €. Kannattaa käydä katsomassa mikäli teilläkin ajellaan välillä tunteiden vuoristoradalla - tai vaikka ei niin ajeltaisikaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.