Olin katsellut ruokakauppani hyllyjä nyhtökauraa etsien jo jonkin aikaa. Muutaman kerran kyselinkin sen perään. Mieli olisi tehnyt testata tuota uutuutta. Nyhtis ja minä emme kuitenkaan osuneet kauppaan koskaan samaan aikaan.
Samainen kauppa järjesti jokin aika sitten Facebook-arvonnan, jonka palkintona oli laatikollinen nyhtökauraa - ja minä, joka olen aika harvoin onnettaren suosiossa olin sitä nyt.
Niinpä palasin eräältä kauppareissulta onnellisena kotiin nyhtökauralaatikko sylissäni miettien mitä siitä tekisin. Ensimmäiseksi mieleeni tuli blogisisko-Teijan keväinen postaus nyhtökaurasta ja Teijan tortillat. Ne olivat testauslistan kärjessä.
Nyhtökaura on melko mautonta sellaisenaan, hyvä maustaminen on kaiken a ja o. Paistoin kauraa pannulla öljyssä, lisäsin suolaa ja pippuria ja päädyin lopulta sekoittamaan salsakastikkeen nyhtökauran joukkoon jo pannulla, jotta sain mehukkaamman lopputuloksen. Perhe oli skeptinen, mutta tortillat maistuivat pienen empimisen jälkeen kaikille.
Äitini testasi yhdestä pakkauksesta nyhtökaurapizzaa. Hän oli laittanut nyhtiksen pizzapohjan päälle sellaisenaan, paistamatta ja maustamatta muiden pizzatäytteiden kanssa ja hyvin toimi sekin. Pizza kaipasi ehkä pientä kostuketta, joten kylmä pizzakastike paistetun pizzan päällä oli äidiltäni hyvä idea. Toinen vaihtoehto voisi olla sekoittaa nyhtökaura ensin pohjan tomaattikastikkeen (normaalia reilumman määrän) kanssa yhteen ja levittää se vasta sitten pohjalle.
Toisena ruokana testasin itse pikaista arkipastaa. Laitoin penne-pastan kiehumaan ja samaan aikaan tein pannulla kastikkeen, johon paistoin taas nyhtökauraa ja lisäsin joukkoon purkin Pirkan arrabiata pastakastiketta (aivan helmi muuten tuo kastike). Joukkoon raastoin jonkin verran parmesania ja annosten päälle vielä hieman lisää. Tämä pasta oli oma suosikkini.
Minut yllätti nyhtökauran riittoisuus. Pakkaus näyttää pieneltä, mutta siitä syö nelihenkinen perhe vallan mainiosti. Tortillassa tein heti kättelyssä virheen ja paistoin kertaheitolla kaksi paketillista nyhtökauraa. Se oli aivan liikaa meidän perheemme kerta-annokseksi. Myös tuosta pastakastikkeesta riitti hyvin vielä toiseksikin ateriaksi, vaikka siihen oli käytetty vain yksi paketillinen.
Meillä perhe ei lopulta lämmennyt nyhtökauraan erityisen kovasti. En tiedä oliko ennakkoluuloja, vai oikeasti mausta johtuvaa. Ruuan ollessa kunnolla lämmintä ei kauran ominaismakua juurikaan
maistanut, mutta ruuan jäähtyessä tuo maku tuli enemmän esille. Suutuntuma oli kuitenkin aina miellyttävä, hyvin lähellä nyhtöpossua. Itse voisin kuvitella hyvinkin tekeväni tuota pastaa uudelleen ja ystävän vinkkaamat ja kehumat lindströmin nyhtökaurapihvit jäivät näistä kauroista testaamatta. Ne kiinnostaisivat. Ehkä kaikessa hiljaisuudessa testaan jossain vaiheessa nekin, mutta paljastan pihvien tarkemman sisällön vasta ruokailun jälkeen.
Minkälaisia kokemuksia sinulla on nyhtiksestä? Peukku ylös vai alas vai vaakatasoon? Ainakin minulla oli vaikeuksia miettiä alkuun mitä lähtisin testaamaan kun en osannut ollenkaan ajatella miltä nyhtis maistuisi. Nyt ensimmäisten testailujen jälkeen on helpompaa olla luovempi - tai sitten siirtyä testaamaan härkistä. Oletko testannut sitä?
Mukavaa viikon jatkoa!
Anu
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi
Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta
Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa
uutisvirrassasi.
torstai 27. lokakuuta 2016
tiistai 25. lokakuuta 2016
Uusi lisäase syysflunssan taltuttamiseen
Syysflunssa on täällä. Koko komeudessaan. Kävin viime viikolla ottamassa influenssarokotteen ja rokotteen antaja vinkkasi, että kroppa on jonkin aikaa rokotteen jälkeen pienessä stressitilassa ja siis normaalia enemmän alttiina kaikille ympäristön pöpöille. "Päiväkodin joulujuhlaan" ei kuulemma kannattaisi mennä muutamaan päivään piikin saamisen jälkeen.
Ja kuinka ollakaan. Vuorokausi piikistäni tuli kuopus kotiin valittaen kuumeista ja nuhaista oloa. Thanks, oikea ajoitus ennen kaikkea, vaikka ei joulujuhlia ollutkaan. Hetken jo luulin selvinneeni, mutta sunnuntaina iltaa kohti oma kurkku karheni, aivastelut lisääntyivät ja nenä alkoi vuotaa.
Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Olin saanut aikaisemmin syksyllä blogiin testattavaksi ColdZyme-suusuihkeen*, jonka luvattiin vähentävän flunssatartunnan riskiä ja taudin alkuvaiheessa otettuna lyhentävän taudin kestoa. Nyt pääsin testailemaan.
ColdZymeä suihkautetaan nieluun heti flunssaoireiden ilmaannuttua kerran kahdessa tunnissa. Suihkeen sanotaan vaikuttavan ensisijaisesti sairauden syyhyn, mutta se auttaa myös oireisiin. Tuon oireita helpottavan puolen huomasin hyvin nopeasti, sillä unohdin karhean kurkkuni aina joksikin aikaa suihkeen ottamisen jälkeen. Parin tunnin jälkeen uusi suihke on helppo muistaa kun olo on taas uudelleen flunssaisempi.
Suihkeen teho perustuu siihen, että sen ainesosat rakentavat kurkkuun ja suuhun suojaavan kalvon nuhavirusta vastaan. Kalvo sulkee virukset sisäänsä ja estää niitä kiinnittymästä soluihin ja näin keho pääsee eroon niistä luonnollisesti.
Lähipäivät näyttävät mihin päin flunssani etenee, mutta jo tällä kokemuksella ja näillä helpotuksilla uskon, että käyn hakemassa apteekista uuden suihkepullon kodin lääkekaappiin tuttujen taisteluvälineiden C-vitamiinien, sinkin ja hunajan kaveriksi. Tuote on siitäkin näppärä, että sitä voi käyttää ennaltaehkäisevästi kun ympärillä pärskitään ja tulossa olisi tärkeä tilanne, jossa pitäisi olla terveenä.
Nyt parkkeeraan kuitenkin loppusuihkeen kanssa ison nenäliinapinon ja teekupin viereen villasukat jalassa. Kurkkukipu on onneksi loppunut. Toivotaan, että nuhapuolikin helpottaa pian. Pidän peukut pystyssä, että siellä puolella ruutua on säilytty terveinä!
Anu
* Tehty yhteistyössä ColdZymen kanssa. Kiitos.
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.
Ja kuinka ollakaan. Vuorokausi piikistäni tuli kuopus kotiin valittaen kuumeista ja nuhaista oloa. Thanks, oikea ajoitus ennen kaikkea, vaikka ei joulujuhlia ollutkaan. Hetken jo luulin selvinneeni, mutta sunnuntaina iltaa kohti oma kurkku karheni, aivastelut lisääntyivät ja nenä alkoi vuotaa.
Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Olin saanut aikaisemmin syksyllä blogiin testattavaksi ColdZyme-suusuihkeen*, jonka luvattiin vähentävän flunssatartunnan riskiä ja taudin alkuvaiheessa otettuna lyhentävän taudin kestoa. Nyt pääsin testailemaan.
ColdZymeä suihkautetaan nieluun heti flunssaoireiden ilmaannuttua kerran kahdessa tunnissa. Suihkeen sanotaan vaikuttavan ensisijaisesti sairauden syyhyn, mutta se auttaa myös oireisiin. Tuon oireita helpottavan puolen huomasin hyvin nopeasti, sillä unohdin karhean kurkkuni aina joksikin aikaa suihkeen ottamisen jälkeen. Parin tunnin jälkeen uusi suihke on helppo muistaa kun olo on taas uudelleen flunssaisempi.
Suihkeen teho perustuu siihen, että sen ainesosat rakentavat kurkkuun ja suuhun suojaavan kalvon nuhavirusta vastaan. Kalvo sulkee virukset sisäänsä ja estää niitä kiinnittymästä soluihin ja näin keho pääsee eroon niistä luonnollisesti.
Lähipäivät näyttävät mihin päin flunssani etenee, mutta jo tällä kokemuksella ja näillä helpotuksilla uskon, että käyn hakemassa apteekista uuden suihkepullon kodin lääkekaappiin tuttujen taisteluvälineiden C-vitamiinien, sinkin ja hunajan kaveriksi. Tuote on siitäkin näppärä, että sitä voi käyttää ennaltaehkäisevästi kun ympärillä pärskitään ja tulossa olisi tärkeä tilanne, jossa pitäisi olla terveenä.
Nyt parkkeeraan kuitenkin loppusuihkeen kanssa ison nenäliinapinon ja teekupin viereen villasukat jalassa. Kurkkukipu on onneksi loppunut. Toivotaan, että nuhapuolikin helpottaa pian. Pidän peukut pystyssä, että siellä puolella ruutua on säilytty terveinä!
Anu
* Tehty yhteistyössä ColdZymen kanssa. Kiitos.
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.
tiistai 18. lokakuuta 2016
Metsästä voimaa - syyslomaretkellä puskassa
Luonto inspiroi ja antaa voimaa. Niin se vain on. Tähän aikaan vuodesta meillä on ollut usein tapana käydä jonkinlaisella metsäretkellä koko perheen voimin. Metsässä käydään erilaisilla kokoonpanoilla muutenkin, mutta näin syksymmällä on kiva mennä metsään kun hyttysistä tai hirvikärpäsistä ei ole isoa haittaa.
Nipistimme muutaman tunnin viime perjantain työpäivästä, lasten syyslomapäivänä, pakkasimme makkarat ja kuumat kaakaot reppuun ja lähdimme tutustumaan Naantalin Luonnonmaalle muutama vuosi sitten avattuun luontopolkuun.
Kyseinen luontopolku kulkee hyvin lähellä merta, mutta meri ei tuonne metsään näkynyt ollenkaan. Muuten luonto tuon polun varrella on hyvin kaunista pulleine jäkälämättäineen ja kanervineen. Perheen nuoriso kaivoi alkumatkasta polun varrelta katkenneet karahkat vaellussauvoiksi ja minä puolestani kyykkäsin milloin minkäkin mättään vieressä kuvaamassa. Niin se matka joutui... onneksi ei ollut hoppua.
Polku oli hyvin merkitty maastoon ja se oli todella hyvässä kunnossa. Levähdyspaikkoja oli useampia ja pitkospuut kuten makkaranpaistopaikatkin oli tehty viimeistellysti. Ihastelin mm. puutappeja, joilla pitkospuut oli kiinnitetty. Tuollaisella reitillä on ilo kulkea. Suosittelen lämpimästi Turun lähellä asuville.
Pienenä vinkkinä kuitenkin, että muutama klapi kannattaa ottaa reppuun mukaan jos mielii lämmintä makkaraa. Ainakin nyt puuvarasto oli tyhjänä - toki maastossa oli sen verran paljon kuivia karahkoja, että niillä sai sopivan tulen aikaiseksi.
Aivan retkemme loppumetreillä juttelimme hetken erän retkeilijän kanssa ja hän kertoi, että Kuntaranta Resortin Klubirakennuksen vastaanotosta saisi hyviä karttoja reitistöstä. Sellainen kannattaa ehkä jossain vaiheessa käydä hakemassa, jotta saamme paremman kokonaiskuvan reiteistä. Nyt kävelimme summamutikkaan koska tiesimme, että pisimmilläänkin reitistö olisi vain noin 6 kilometriä. Sen jaksaisimme hyvin kävellä.
Kotimatkalla mietin, miten hyvää metsässä (tai nuorekkaammin ilmaistuna: puskassa) oleminen tekee. Tuo on selvästi yleisempikin ilmiö, sillä meistä samoista ihmisistä, jotka kaupungilla emme juurikaan hymyile toisille tai katso silmiin, kuoriutuu metsäpoluilla hyvinkin tuttavallinen ja puhelias kansa. Sen laitoin tälläkin retkellä merkille. Hieno juttu. Onko muita metsään hurahtaneita?
Hyvää mieltä viikkoon!
Anu
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.
Reitistön alussa olisi ollut isäparkki, mutta se jäi meiltä käyttämättä ;) |
Kyseinen luontopolku kulkee hyvin lähellä merta, mutta meri ei tuonne metsään näkynyt ollenkaan. Muuten luonto tuon polun varrella on hyvin kaunista pulleine jäkälämättäineen ja kanervineen. Perheen nuoriso kaivoi alkumatkasta polun varrelta katkenneet karahkat vaellussauvoiksi ja minä puolestani kyykkäsin milloin minkäkin mättään vieressä kuvaamassa. Niin se matka joutui... onneksi ei ollut hoppua.
Polku oli hyvin merkitty maastoon ja se oli todella hyvässä kunnossa. Levähdyspaikkoja oli useampia ja pitkospuut kuten makkaranpaistopaikatkin oli tehty viimeistellysti. Ihastelin mm. puutappeja, joilla pitkospuut oli kiinnitetty. Tuollaisella reitillä on ilo kulkea. Suosittelen lämpimästi Turun lähellä asuville.
Pienenä vinkkinä kuitenkin, että muutama klapi kannattaa ottaa reppuun mukaan jos mielii lämmintä makkaraa. Ainakin nyt puuvarasto oli tyhjänä - toki maastossa oli sen verran paljon kuivia karahkoja, että niillä sai sopivan tulen aikaiseksi.
Aivan retkemme loppumetreillä juttelimme hetken erän retkeilijän kanssa ja hän kertoi, että Kuntaranta Resortin Klubirakennuksen vastaanotosta saisi hyviä karttoja reitistöstä. Sellainen kannattaa ehkä jossain vaiheessa käydä hakemassa, jotta saamme paremman kokonaiskuvan reiteistä. Nyt kävelimme summamutikkaan koska tiesimme, että pisimmilläänkin reitistö olisi vain noin 6 kilometriä. Sen jaksaisimme hyvin kävellä.
Kotimatkalla mietin, miten hyvää metsässä (tai nuorekkaammin ilmaistuna: puskassa) oleminen tekee. Tuo on selvästi yleisempikin ilmiö, sillä meistä samoista ihmisistä, jotka kaupungilla emme juurikaan hymyile toisille tai katso silmiin, kuoriutuu metsäpoluilla hyvinkin tuttavallinen ja puhelias kansa. Sen laitoin tälläkin retkellä merkille. Hieno juttu. Onko muita metsään hurahtaneita?
Hyvää mieltä viikkoon!
Anu
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.
perjantai 7. lokakuuta 2016
Ihanat ilmakasvit
Ilmakasvit, eli virallisemmin tillandsiat tekevät kovasti tuloaan. Ihastuin niihin heti kun näin niitä Kukkalan Sannan blogissa. Tämä(kään) kuume ei mennyt odottamalla ohi, vaan otin yhteyttä Kukkakauppa Fridhemiin ja kiitos heidän etsintöjensä kannoin tänään kotiin kolme suloista pikkukasvia.
Tillandsiat kasvavat alkuperäiskotonaan puiden oksilla ja rungolla. Ne saavat kaiken tarvitsemansa ilmasta ja kasvin juuret ovat vain alustaan kiinnittymistä varten. Multaa ei siis tarvita. Huonekasveina niiden pitäisi olla suht helppoja: kevyt suihkuttelu tai kylvetys kerran viikossa riittää hoidoksi.
Ilmakasvit ovat todella kauniita lasisissa palloamppeleissa, mutta meillä ne pääsivät puuvadille, kesällä keräämäni rakkolevän ja kivien päälle. Samalla kukkakauppakäynnillä tarttuivat mukaan myös nuo vaasissa olevat piikkiputket (Erygium). Niiden sininen vivahde sopii minusti kauniisti ympärillä oleviin ruskeisiin ja maton harmauteen.
Näin lisääntyivät meidän kodin huonekasvit. Tuntuu aivan oudolta tämä kasvien määrä. Kun aikoinaan muutimme tähän kotiin, taisi meillä olla vain yksi viherkasvi ja amppeleissakin oli silkki- tai muovikukkia. Edelleenkään en luota viherpeukalooni, mutta yritystä näyttää jo olevan.
Auringonsäteet tulivat tänään niin kauniisti olohuoneeseemme, että innostuin kuvaamaan isolla ilolla. Kuvasato on siis valtaisa, vaikka paljon sain karsittuakin. Myös tämä postaustahtini on melko mielenkiintoinen: ensin on pitkä hiljaisuus, nyt pukkaa postausta peräkkäisinä päivinä. Mut haittaakse? ;) Ja alkoihan tänään kukkailottelukin, johon tällä postauksella voisin lähteä mukaan.
Kaunista alkavaa syysviikonloppua!
Anu
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.
Tillandsiat kasvavat alkuperäiskotonaan puiden oksilla ja rungolla. Ne saavat kaiken tarvitsemansa ilmasta ja kasvin juuret ovat vain alustaan kiinnittymistä varten. Multaa ei siis tarvita. Huonekasveina niiden pitäisi olla suht helppoja: kevyt suihkuttelu tai kylvetys kerran viikossa riittää hoidoksi.
Ilmakasvit ovat todella kauniita lasisissa palloamppeleissa, mutta meillä ne pääsivät puuvadille, kesällä keräämäni rakkolevän ja kivien päälle. Samalla kukkakauppakäynnillä tarttuivat mukaan myös nuo vaasissa olevat piikkiputket (Erygium). Niiden sininen vivahde sopii minusti kauniisti ympärillä oleviin ruskeisiin ja maton harmauteen.
Näin lisääntyivät meidän kodin huonekasvit. Tuntuu aivan oudolta tämä kasvien määrä. Kun aikoinaan muutimme tähän kotiin, taisi meillä olla vain yksi viherkasvi ja amppeleissakin oli silkki- tai muovikukkia. Edelleenkään en luota viherpeukalooni, mutta yritystä näyttää jo olevan.
Auringonsäteet tulivat tänään niin kauniisti olohuoneeseemme, että innostuin kuvaamaan isolla ilolla. Kuvasato on siis valtaisa, vaikka paljon sain karsittuakin. Myös tämä postaustahtini on melko mielenkiintoinen: ensin on pitkä hiljaisuus, nyt pukkaa postausta peräkkäisinä päivinä. Mut haittaakse? ;) Ja alkoihan tänään kukkailottelukin, johon tällä postauksella voisin lähteä mukaan.
Kaunista alkavaa syysviikonloppua!
Anu
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.
torstai 6. lokakuuta 2016
Elämä kuin oravalla
Tämä aika vuodesta on sitä aikaa kun välillä tuntuu, että elän oravan elämää. Talven varalle pitää kerätä tammenterhoja, käpyjä, hevoskastanjan siemeniä, jäkäläisiä oksia ja ties mitä. Tutun metsänomistajan mailta myös ehkä hieman sammalta ja jäkälääkin.
Erona oravaan toki se, ettei näitä käytetä meillä talven ravintona, onneksi.
Toistaiseksi olen vielä keräilyvaiheessa. Lähemmäs joulua ja talvea kun mennään, muuttuvat asetelmat uudenlaiseksi ja niihin kuuluvat nämä luonnon aarteet. Onko linjoilla muita oravia? Mitä sinun aarteesi ovat? Etten vain unohda jotain tuiki tarpeellista, joka on loppusyksyllä tai talvella ehdoton hittijuttu :)
Toinen kysymys vielä. Olen kiinnostuneena etsinyt aina välillä vakiokaupastamme nyhtökauraa, mutta toistaiseksi meidän kaupassaoloaikamme eivät ole kohdanneet. Olemme siellä selvästikin eri aikoina. Nyt olin onnettaren suosiossa ja voitin samaisen ruokakaupan Facebook-arvonnasta laatikollisen tuota mielenkiintoista raaka-ainetta. Oletko testannut nyhtökauraa?
Nuo kaikki pakkaukset olivat maustamatonta versiota ja maustaminen on ilmeisesti tässä Se Juttu. Olen ikionnellinen jos vinkkaat tai linkkaat oman lempinyhtökaurareseptisi kommentteihin. Sormia kutittelee jo päästä testailemaan.
Kauniita syyspäiviä!
Anu
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.
Erona oravaan toki se, ettei näitä käytetä meillä talven ravintona, onneksi.
Toistaiseksi olen vielä keräilyvaiheessa. Lähemmäs joulua ja talvea kun mennään, muuttuvat asetelmat uudenlaiseksi ja niihin kuuluvat nämä luonnon aarteet. Onko linjoilla muita oravia? Mitä sinun aarteesi ovat? Etten vain unohda jotain tuiki tarpeellista, joka on loppusyksyllä tai talvella ehdoton hittijuttu :)
Toinen kysymys vielä. Olen kiinnostuneena etsinyt aina välillä vakiokaupastamme nyhtökauraa, mutta toistaiseksi meidän kaupassaoloaikamme eivät ole kohdanneet. Olemme siellä selvästikin eri aikoina. Nyt olin onnettaren suosiossa ja voitin samaisen ruokakaupan Facebook-arvonnasta laatikollisen tuota mielenkiintoista raaka-ainetta. Oletko testannut nyhtökauraa?
Nuo kaikki pakkaukset olivat maustamatonta versiota ja maustaminen on ilmeisesti tässä Se Juttu. Olen ikionnellinen jos vinkkaat tai linkkaat oman lempinyhtökaurareseptisi kommentteihin. Sormia kutittelee jo päästä testailemaan.
Kauniita syyspäiviä!
Anu
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)