perjantai 29. marraskuuta 2013

Pataperjantai

Ulkona on ollut tänään pieni pakkanen ja minulla on ollut tilaisuus laittaa pataruoka uuniin jo puoliltapäivin päivällistä varten. Ihanat tuoksut ovatkin leijailleet kodissamme koko iltapäivän.


Päivä on ollut siis oikein sopiva lainaksi saamani Revolin padan* testaamiseen. Revolin pata on varsinainen monitoimituote. Siinä voi ruskistaa lihaa liedellä, kypsentää ruokaa uunissa, tarjoilla, säilyttää jääkaapissa ja vielä lämmittää aikaisemmat kokkailut mikroaaltouunissa. Välillä on vaikea löytää esimerkiksi paistinpannua, joka toimisi induktioliedellä, mutta tämä pata toimii yllätys, yllätys myös induktiolla. Älä kysy minulta miksi, ei aavistusta, niin vain on. Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei pataa saa kuumentaa tyhjänä, jotta ei käy ohraisesti. Positiivista on myös padan keveys verrattuna valurautapatoihin sekä se, että padan voi pestä astianpesukoneessa. EDIT: Padan puhdistus kävi muuten todella helposti. Hiukan jännitti minkälaisia tahroja pataan jää, sillä pitkä haudutus ja ruuan höyryt olivat muodostaneet melkoisen mustan kerroksen padan kannen sisäpuolelle ja padan yläreunoihin. Lika irtosi kuitenkin tosi helposti ja pata on edelleen kuin uusi ulkonäöltään. Iso plussa siitä.

Revolin pata on arjen estetiikkaa aivan parhaimmillaan. Pata on valtavan kaunis muotoilultaan ja kannesta löytyy erilaisia värivaihtoehtoja. Oma valintani olisi ehdottomasti tämä kokonaan valkea versio.


Herkuttelimme loppukesällä ystävien luona aivan ihanalla kreikkalaisella lihapadalla, stifadolla. Ohjeen pohjana oli käytetty tuolloin Pirkan reseptiä ja sitä käytin nyt minäkin. Ruskistin lihat parissa erässä padassa, sen jälkeen lisäsin muut ainekset ja siirsin padan uuniin. Uunissa pata viihtyikin sitten useamman tunnin. Haudutin pataa hieman ohjetta matalammassa lämmössä hieman pidempään.


Lopputulos oli herkullinen ja liha lusikoitavan pehmeää ja mureaa kuten olin halunnutkin. Ja ne tuoksut, jotka tulvahtivat padasta kun avasin kannen. Aaah... Tästä on hyvä lähteä viikonlopun viettoon.

Iloista pikkujouluviikkistä!

Anu

* Revolin pata saatu testattavaksi blogiyhteistyön merkeissä Mastermark Brands Oy:ltä. Kiitos. 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

torstai 28. marraskuuta 2013

Vispipuuroretroilua

Kun olin pieni... Tietääkö olevansa keski-ikäinen kun aloittaa tarinansa noin? Ehkä, mutta aloitan silti. Eli siis: kun olin pieni, teki äitimme usein välipalaksi vispipuuroa. Se oli yksi lempivälipaloistani, enkä muista että se olisi koskaan kyllästyttänyt.


Vispipuuro kuuluu helposti unohdettujen välipalojen listalle. Se ei kuitenkaan ansaitsisi olla tuolla listalla. Sen verran hyvin se maistuu koko sakille. Eilen meillä kuitenkin retroiltiin ja tein välipalaksi vaaleanpunaista, kuohkeaa unelmaa.

Tein puuron mannasuurimopurkin kyljessä olevan ohjeen mukaan. Sen verran ohjetta piti kuitenkin  muuttaa, että oikaisin hieman ja käytin nesteenä äidin tekemien viinimarja- ja kriikunamehujen sekoitusta vedellä laimennettuna. Mannasuurimoina käytin Nallen tummia suurimoita, joista tehty puuro uppoaa meillä aivan yhtä hyvin kuin vaaleistakin tehty, mutta on vain runsaskuituisempaa. Vinkkinä muuten, että jos vispipuurosta tulee liian tuhdin makuista, voi joukkoon vatkata haluamansa määrän vispautuvaa vanilliinikastiketta (esim. Flora Vanilla) puuron vatkaamisen loppupuolella. Se pehmentää makua mukavasti.

Koko satsi meni ja kulho tuli kaavittua melkein niin puhtaaksi, ettei sitä olisi tarvinnut laittaa astianpesukoneeseen. Olisikohan aihetta muistaa tämä välipalavaihtoehto hieman paremmin, eikä pitää näin pitkää taukoa kuin tällä kertaa...

Mukavaa päivää!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Huonekuusen lumoissa

Monissa blogeissa on viime aikoina näkynyt huonekuusia ja sellainen kotiutui viime viikolla myös meille. Olin ihaillut huonekuusia jo aikaisempina vuosina, mutta syystä tai toisesta en ollut saanut selvitettyä mistä kasvista on kyse. Viime keväänä kun sain selville kasvin nimen päätin, että sellainen tulee meillekin kunhan päästään lähemmäs joulunaikaa.
 

Nopeasti kesän vihreys unohtuu - huomasin sen kun kannoin kuusen sisälle. Huonekuusi on niin upean raikkaan vihreä. Lisäksi se on jotenkin satumaisen näköinen. En yhtään ihmettelisi, jos yllättäisin pienen tontun jonain aamuna sen juurelta ;) Hoidonkin luvattiin olevan suhteellisen helppoa: valoisa paikka ja pieni kuivahdus joskus kasteluiden välillä ei ole isoksi haitaksi. EDIT: Kommenttien kautta tulleen tiedon mukaan kastelun pitää kuitenkin olla säännöllisempää. Hienona vinkkinä kerrottiin, että huonekuuselle pitää antaa lisää vettä, jos sormella painamalla sormeen ei tartu multaa. Kiitos Kotilaiturille lisäohjeista!


Kuvia tuli tällä kertaa paljon, mutta kun tykkään tästä uudesta tulokkaasta niiiiin paljon.

Mukavaa tiistaita!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

maanantai 25. marraskuuta 2013

DIY Munakennosydämet

Viime ajat ovat menneet askartelujen merkeissä. Joko kyllästyttää? Tänään vielä yksi idea ja sen jälkeen elämään mahdutetaan muutakin kuin askarteluvehkeet.

Munakennoista saa tehtyä paperimassaa ja siitä ihania paperimassakoristeita, joita voi sitten maalata, koristella glitterliimoilla tai päällystää decoupagelakalla ja serveteillä tai vaikka vanhoilla kirjan sivuilla.


Tekeminen on (taas kerran) helppoa. Munakenno revitään pieniksi, ehkä noin postimerkin kokoisiksi palasiksi ja palaset laitetaan likoamaan vähintään yön yli vesiastiaan. Liotuksen jälkeen munakennosilppu ajetaan sauvasekoittimella tasaiseksi mössöksi. Sen jälkeen otetaan käyttöön esimerkisi piparkakkumuotit ja painellaan seos (todella) tiiviisti muotin sisään. Lopuksi muotoonsa asettautunut paperimassa painetaan varovasti ulos muotista ja annetaan tekeleen kuivua. Kuivuminen vie muutaman päivän ja parhaiten teokset kuivuvat kun ne ovat lämpimässä paikassa ilmavasti.

Muottina voi käyttää myös esimerkiksi lasten hiekkamuottia. Silloin muotin sisälle kannattaa viritellä ensin elmukelmu, jotta paperimassateoksen saa helpommin otettua ulos muotista. 


Kuivumisen jälkeen sydämet, tai minkä muotoisia koristeita sitten oletkin tehnyt, voi koristella. Omani maalasin Ikean MÅLA peiteväreillä valkoisiksi, joihinkin lisäsin glitterliimaa ja osan jätin käsittelemättä kokonaan. Ripustuslenkit laitoin varovasti parsinneulan avulla.

Mitäs sitten tehtäisiin? Onko ehdotuksia tai toiveita?

Mukavaa illan jatkoa!
Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Tuunattuja astioita

Oletko koskaan ajatellut, miten helpolla saat tuunattu astioita? Tekemiseen ei tarvita kuin sopiva astia, askartelukaupassa myytävä posliinitussi sekä uuni.


Tusseissa riittää värivalikoimaa ja homma onnistuu myös lapsilta. Valmiit työt laitetaan uuniin tussien mukana tulevan ohjeen mukaisesti ja sen jälkeen astiat teksteineen ja kuvineen kestävät myös pesun. Käsinpesua ne kestävät hyvin ja jonkin aikaa myös konepesua. 



Esimerkiksi joulutervehdykseksi on kiva antaa muki, jonka teksti tai kuva sopii saajaansa. Myös lasten kuvittamat lautaset ja mukit ovat kivoja lahjaideoita vaikkapa isovanhemmille.

Leppoisaa lauantai-iltaa!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.




perjantai 22. marraskuuta 2013

Joulun herkkumantelit

Joulumantelit vievät ajatukset Berliiniin, muutaman vuoden takaiseen joulumarkkinamatkaan. Olimme tuolla matkalla kaksin siskoni kanssa ja kuka onkaan parempaa matkaseuraa kuin oma sisar, joka tuntee kaupungin, pitää samanlaisista asioista kuin itse ja jolla on samanlainen tapa ajatella päivän tekemisistä kuin itselläkin. Aivan mahtavaa.


Berliinin joulumarkkinoilta ostimme huikopalaksi lämpimiä joulumanteleita, joita sitten maistelimme samalla kun haistelimme ja tutkailimme joulumarkkinoiden tuoksuja, tunnelmaa ja kojuja. Kotiin päästyäni googletin manteleiden ohjeita ja päädyin yhteen, jonka mukaan tehdyt mantelit maistuivat minusta juuri siltä oikealta. Näistä manteleista tuli heti yksi osa jouluani. Ne ovat helppoja tehdä ja niitä on kiva napsia glögin - tai sen portviinin - kaverina.

Tällaisella ohjeella valmistuvat joulun herkkumantelit täällä meillä.


Manteleita kannattaa seurata tarkkaan uunissa paahtamisen ajan, jotta ne eivät pala. Kiehuttaa kannattaa myös vain tuo ohjeessa oleva aika, jotta mantelit eivät mene liian pehmeiksi, vaan pysyvät mukavan rapsakoina.

Tässä minun herkkuni glögin seuraksi. Onko sinulla vinkata kivaa, helppoa ja hyvää herkkua, joka maistuu glögittelyjen yhteydessä?

Viikon kuluttua onkin sitten jo pikkujoulu. Mukavaa viikkistä!

Anu


Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

torstai 21. marraskuuta 2013

Joulukiireenliennytysviini

Tänään täällä lounaisrannikollakin saatiin jo häivähdys ensilumesta. Vai pitäisikö sanoa paremminkin ensirännästä. Sade on muuttunut jo vedeksi, joten pieneksi taisi tuo valkea ilo jäädä, mutta häivähdys kuitenkin. Joka tapauksessa nyt on hyvä hetki kaivaa esille tämän joulunalusajan portviini ja paahtaa sille kaveriksi joulumanteleita.


Portviini. Juu. Ehdoton osa jouluun valmistautumistani. Muutama vuosi sitten monessa naistenlehdessä, ja joululehdissä myös, hehkutettiin portviiniä. Luotiin mielikuva, jossa jouluvalmistelukiireiden KAIK-KI stressi ja kiire hävisi tsuptsup kun touhuilujen lomassa sytytti kynttilän, laittoi hiljaisen joulumusiikin soimaan, istahti hetkeksi mukavaan nojatuoliin tumppusukat jalassa ja nautiskeli lasin portviiniä. Kaikessa rauhassa. Sen jälkeen olo olisi taas seesteinen ja rauhallinen.


Olen mielikuvaihminen päästä varpaisiin ja tuo mielikuva sai minut hakemaan oman kiireenliennytysviinini. Viiniä hakiessani en tiennyt ollenkaan minkä makuista juomaa olin hakemassa, mutta vaikutuksesta vakuuttuneena sellainen oli saatava - ja sillä tiellä olen edelleen. Lasi portviiniä kynttilänvalossa maistuu ihanalle ja rentouttavalle - joulutunnelmalle. Olisi ehkä aiheellista pyrkiä muodostamaan itselleen samanlainen mielikuva myös vaikkapa mandariinista. Kaipa sillekin onnistuisi luomaan vastaavan tarinan ja se olisi paljon terveellisempää, mutta onneksi portviini on sen verran makeaa, että yksi lasi riittää hyvin kerrallaan.

Portviinin kaveriksi tein joulumanteleita, jotka myös kuuluvat joulunalusaikaani. Niin herkkuja ja ihania napsittavia.Voisin laittaa niiden reseptin tänne blogiin vaikka huomenissa.

Tämä viikko on vaatinut ja tulee vielä vaatimaan muutaman juoksuaskeleen, jotta ehdin tehdä kaiken mitä piti. Tänään illalla on kuitenkin aika pysähtyä hetkeksi, jotta tulevat juoksuaskeleet todella johtaisivat jonnekin, eikä aika menisi kaahottamiseen. Muistathan sinäkin jarruttaa välillä, portviinillä tai ilman ;)

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Käpykuusi

Keräsimme tässä eräänä päivänä käpyjä metsässä ulkoillessamme. Tunsin itseni kovasti kaupunkilaiseksi ihmetellessäni miksi kaikki kävyt ovat suppuisia, eivätkä kauniisti auki.  Mutta taikuutta (ja pari ison rattaan pyörähdystä pään sisällä), muutaman sisällä vietetyn päivän kuluttua kävyt olivat kauniisti auki. Niin sitä elämä on jatkuvaa oppimista :)

Käpyjen kerääminen liittyi kauniiseen käpykuuseen, jonka olin nähnyt. Idea kuulosti helpolta ja niinpä muotoilin kanaverkosta kartion ja aloitin käpyjen liimaamisen.


Kuusi valmistui, mutta kuumaliimaa kului valtavat määrät. Halusin kuusen sisälle valosarjan, joka tuikkisi kauniisti käpyjen lomasta ja siksi kanaverkko oli valintani rungoksi. Sitä oli käytetty myös mallissa, jonka olin aikaisemmin nähnyt. Jos keksit vinkata millä kävyt saisi kiinnitettyä kanaverkkoon pienemmällä liimamäärällä, niin vinkkaa ihmeessä.

Ajatukseni oli tehdä näitä enemmän. Suunnitelmana oli laittaa muutama isompi käpykuusi myös terassin pöydälle, mutta luulen, että käpykuusiurani oli tässä yhdessä. Nautitaan siitä. Ellei sitten jostain löydy huippuidea käpyjen järkevämpään kiinnittämiseen.

Pilkettä ja tuiketta harmaan päivän keskelle!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. 

Joulukorttipajalta syntynyttä

Puuhastelu joulukorttipajalla on jatkunut ja pajalta on syntynyt uusia, erilaisia kortteja.

Risutähteä tehdessäni katkoin jo valmiiksi ohuempia oksia kortteja varten. Oksien pätkät ovat nyt kuivuneet ja olivat valmiita kortteihin.

Tällaisia kortteja syntyi tällä kerralla. Mahtavatkohan risupätkät selvitä oikeilla paikoillaan postin kyydissä vai pitäisikö nämä säästää kädestä käteen annettaviksi. Mene ja tiedä.


Mukavaa marrasviikonloppua! Meillä viikkistä vietetään neljän syntymäpäivän merkeissä. Tiedossa siis yhtä juhlaa <3

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. 

torstai 14. marraskuuta 2013

Vapise Efva Attling

...Täällä kasvaa sinulle kilpailija!

Hama-helmiaskartelut ovat edelleen jatkuneet ja kuopuksestamme on tullut eskariryhmänsä valtuutettu korutoimittaja. Pikkuneiti askarteli uudelle eskariystävälleen kaulakorun, jossa oli ystävän etunimen ensimmäinen kirjain. Kirjain tuohon koruun oli tehty samoilla hohtavilla hamoilla, joita isosisko oli käyttänyt lumihiutaleisiin. Koru oli herättänyt ilmeisesti kiinnostusta ja ihastusta, sillä illalla tytöllä oli neljä uutta korua työn alla. Tilauslistan mukaisesti. Jokaisen kohdalla oli tarkka miettiminen, mikä kenenkin lempiväri on, jotta korusta tulee varmasti mieluisa. Ja jos lempiväri ei ollut muistissa, piti se tarkastaa ystäväkirjasta.


Koruja oli seuraavana päivänä käyty entistä isommalla porukalla tutkimassa pimeässä wc:ssä ja tilauslista oli taas kasvanut. Nyt olivat jo pojatkin innostuneet. Siispä eilen tuotantoon lähti vielä uusi erä. Katsotaan miten tänään käy.



Tässä kuva vielä isosiskon avaimenperäksi tekemästä Minionista. Lenksu puuttuu vielä.



Hauska idea siis varmasti muillekin lapsille, jotka haluavat muistaa ystäviään joulun alla.Tuntuu uppoavan ainakin tällaisiin kirjaimia opetteleviin lapsiin. Ja tuo hohtojuttu on selvästi ollut kova sana.

Iloa päivääsi!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.



keskiviikko 13. marraskuuta 2013

DIY Hama-lumihiutaleita lasten kanssa

Lapsillemme tulee aina välillä kausia, jolloin he kaivavat Hama-helmet esille ja viihtyvät niiden parissa hyvinkin pitkään. Viime päivinä on ollut taas sellaista aikaa. Isosisko alkoi värkätä tällaisia lumihiutaleita, jotka ovat oikeasti aikamoisen kivoja. Vielä kun löytyi pimeässä hohtavia Hama-helmiä, oli suosio täydellisen taattu.


Meillä elettiin viime joulunkin alla Hama-kautta ja silloin spraymaalasin puukarahkan valkoiseksi, ripustin siihen jouluvalot ja sen jälkeen tytöt koristelivat sen erilaisilla hamakoristeilla. Nyt karahka sai oksilleen näitä hiutaleita.


Osan koristeista tyttö halusi laittaa myyntiin joulumarkkinoille ja siksi hän teippaili niitä mustalle kartongille, liitti mukaan tervehdyksen ja sujautti pussiin. Ei hullumpi pieni joulutervehdys annettavaksi ystävälle, vai mitä.


Sellaista sadepäivän puuhaa oli meillä eilen. Mukavaa päivää sinulle!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. 

maanantai 11. marraskuuta 2013

Arjen luksusta

Sain Projekti Verkaranta -blogin Jutalta hauskan haasteen. Kiitos Jutta! Haasteena on kertoa kolme asiaa, jotka tuovat luksusta omaan arkeen. Mikäpä tuon osuvampi haaste tälle blogille, joka tavallaan pyörii juuri noiden asioiden ympärillä.


Kolmen asian nostaminen yli muiden olikin vaikeampaa kuin luulin.  Luksus arkeeni tulee hyvin tavallisista asioista. Ajattelen, että sitä tuo oikeastaan kaikkein eniten arjen sujuvuus. Se, että päivät lähtevät käyntiin hyvillä mielin, ilman isompia taisteluita heräämisestä, pukemisesta, aamupalan syömisestä tai lähtemisestä.

Siitä, että muistan eskarilaisen viedessäni ottaa myös kaikki hänen tavaransa mukaan jo heti ensimmäisellä kerralla. Siitä, että koululaisen pyörän kumeissa on ilmaa ja sormikkaista löytyvät molemmat parit. Siitä, että kauppakassissa oli kotiin tullessani oikeasti kaikki olennainen, jota tarvitaan seuraavan viikon ruokiin.

Myös oma koti, joka ei ole asunto, vaan Koti isolla Koolla on aikamoista arjen luksusta. Paikka, joka tuntui kodilta jo heti ensimmäisen kerran sisään astuessani. Olkoonkin, että talo oli silloin sisältä iloisen 70-lukulainen turkoosin, oranssin, sammaleenvihreän, ruskean ja keltaisen kirjavana. Koti, josta lähes päivittäin mietin miten onnellinen olenkaan, että asumme juuri täällä. Ja niin edelleen: perhe, ystävät, läheisten terveys... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.  

Tässä haasteessa taidettiin kuitenkin etsiä hieman erilaisia asioita. Niitä pieniä, konkreettisia asioita, joilla arkeen saa hieman ylellisyyttä. Minulle näitä asioita ovat ainakin:


Kauniit käyttöesineet

Siivousainepostauksessani kerroinkin olevani heikkona siivousaineisiin. Se liittyy tähänkin. Kun arkirutiineiden hoitamiseen on kauniit (ja toimivat) välineet, tuntuu ikävämpienkin asioiden tekeminen mukavammalta. Kauniit siivousliinat sekä kauniit pesuainepurkit hyväntuoksuisine pesuaineineen houkuttelevat siivoamaan huomattavasti enemmän kuin nukkavierut tarvikkeet ja tuovat arkeen pientä ekstraa. Olen niin visuaalinen, ettei tämä tarkoita pelkkiä siivoustarvikkeita, vaan ylipäätään kaikkia kodin käyttöesineitä, kaikkea kaunista ympärilläni.

Leikkokukat

Jos olen heikona siivousaineisiin, niin heikkona olen myös leikkokukkiin. Voi miten niillä saa piristettyä päivää! Mieli lepää, kun siistin kodin saa kruunattua kukilla. Tai kun koti on päässyt räjähtämään, eikä aika tahdo riittää tuhojen siistimiseen kokonaisuudessaan, voi raivata yhden tason puhtaaksi, laittaa kukat kauniisti vaasiin ja keskittyä itselleen armollisesti vain tuon kohdan katsomiseen. Aina siihen asti kunnes tulee hetki, jolloin voi taas katsella vapautuneemmin ympärilleen.

Kesä on siitä ihanaa aikaa, että pihaltamme löytyy leikkokukiksikin sopivia kasveja. Pioniaika on yksi parhaimmista. Eräs vanha työpaikkani oli ihanan kukkakaupan naapurissa ja silloin tuntui, että kannoin tuohon kauppaan ison osan palkkapussistani hakiessani jokaisena perjantaina kukat kotiin. Valkoiset kukat ovat ehdottomia suosikkejani, mutta mielialan ja tunnelman mukaan valinta kääntyy välillä aivan toisenlaisiinkin väreihin.


Viikonloppuna valmiiseen aamiaispöytään

Olen perheessämme se, joka hoitaa arjen. Etenkin tällä hetkellä jotakuinkin suvereenistikin. Viikonloppuaamuisin on kuitenkin oikeasti luksusta olla perheestä se, joka herää ja nousee viimeisenä. Herätyskellona on ensin astioiden kilinä keittiöstä ja makuuhuoneeseen leijaileva kahvin tuoksu. Pakko ei ole kuitenkaan vieläkään nousta, vaan odotan lasten kilpajuoksua "äitiä herättämään". Oma hetki aamulla, ei kiirettä juosta kellon kanssa kilpaa, valtavaa vauhtia venyvät lapset kainalossa oman hetken päätteeksi ja sitten valmiiseen aamiaispöytään. Sen jälkeen jaksaa taas touhuta. Se, jos mikä on luksusta.



Nämä arjen hemmottelut, jotka tuovat luksusta elämään, liittyvät siis Lambi Deluxen uuteen blogihaasteeseen jossa bloggarit kertovat vähintään kolme asiaa jotka tekevät heidän arjestaan vähän enemmän luksusta.  Tuo Lambin Deluxe on siis uusi, astetta ylellisempi wc-paperi. 


Mainitse siis haastebloggauksessa kolme asiaa jotka tekevät elämästäsi pikkuisen ylellisempää. Kun olet tehnyt haasteen, lähetä yhteystietosi osoitteeseen lambinblogihaaste@gmail.com ja laita haaste eteenpäin. Palkinto arvotaan marraskuun aikana ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Kaikki haasteeseen mukaan lähtevät osallistuvat 500 euron kylpylälomalahjakortin arvontaan. Lahjakortti on Holiday Clubille, jolla on kylpylähotelleja ympäri Suomea. Kortti oikeuttaa seuraavaan: 3 vrk kylpyläloma, aamiaiset ja kylpylän vapaa käyttö 2 aikuiselle + 2 lapselle tai 2 vrk kylpyläloma, aamiaiset, kylpylän vapaa käyttö + hemmotteluhoidot 2:lle. Haastepostaus merkitään Lambi bannerilla jonka voit ladata täältä.

Omista arjen luksuksista haastan kertomaan seuraavat blogit:
- Esmeralda´s
- Joulublogi Jouluttelua
- HelmiAmanda

Mikä sinun arjen luksuksesi on? Kerrothan sen minulle. Ja jos kirjoitat omaa blogia, voit vapaasti napata tämän haasteen mukaasi.

Ihanaa arkea!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. 

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kielettömäksi tekevä salaatinkastike

Aivan pakko, siis todellakin aivan pakko, jakaa teille tänään aivan täydellisen ihanan salaatinkastikkeen ohje. Normaalisti käytän salaateissa kastikkeena joko tavallista oliiviöljyä tai sitten suosikkiani, erästä tiettyä sitruunaoliiviöljyä. En tiedä johtuiko vaihtelusta vai siitä, että tämä todella on hyvää, mutta kastike meinasi väkipakolla viedä kieleni mennessään.

Kuten jo aikaisemmin kerroinkin, olemme viettäneet tänään isänpäivää perinteeksi muodostuneen brunssin merkeissä. Halusin brunssille myös vihersalaatin, mutta mietin, miten siihen saisi jotain jujua. Menussa oli jo erilaisia juustoja, joten niiden käyttäminen ei toimisi salaatissa. Olisi siis keksittävä jotain muuta. Sitten keksin passionhedelmän, josta saisi maun lisäksi myös hauskaa näköä.

Kuva on näköjään taas näitä kaukaa katsottavia. Huoh. Miksi nämä eivät näytä kamerassa näin epätarkoilta...
Salaattiimme päätyi lopulta erilaisia salaatteja, miniluumutomaatteja sekä persimonia ja avokadoa viipaleina. Salaatin kokosi esikoisemme, joten hänelle kunnia asettelusta. Tomaateista oli kirjoitettu salaatin päälle "ISI", mutta teksti jäi valitettavasti muiden ainesten alle.

Ja sitten se kastike. Kastike on valmistettu Sara La Fountainin reseptiä mukaillen. Tässä omassa versiossani on vain hieman enemmän hedelmää.


Nyt on ihana köllötellä sohvalla kynttilöiden palaessa takassa. Vatsa on edelleen täynnä herkuista ja mieli hyvä onnistuneesta brunssista. Hyvä ruoka ja läheiset, rakkaat ihmiset - ihan parasta. Hetki vielä tässä, sitten valmistelemaan alkavaa arkea ja illan päätteeksi vielä lenkille.

Tunnelmallista isänpäiväiltaa sinullekin!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Mustikka-piparkakkurahka yllätyssattumilla

Piparkakkurahka on ollut kaupoissa jo jonkun aikaa. Meillä sitä on syöty sekä suoraan purkista sellaisenaan että vaniljavaahtoon sekoitettuna välipalana. Molemmat toimivat. Halusin kuitenkin tehdä rahkan, jossa on jotain hieman normaalista poikkeavaa ja muistin vanhan jälkkärirahkaohjeen, johon murustettiin joukkoon hapankorppua.

Tuo rahka tehtiin puolukoista, silloin markkinoilla olleesta kinuskikermasta ja jostain rahkasta, en muista mistä, ja se oli hurjan hyvää. Siitä inspiroituneena tein tänään jälkkäriksi mustikka-piparkakkurahkaa.



Sokeria tuo ei minusta välttämättä enää kaipaa, mutta sitä voi toki halutessaan vielä lisätä.

Huomenna juhlitaankin sitten kaikkia isiä. Saamme oman brunssipöytämme ympärille neljä rakasta isäihmistä herkuttelemaan. Tunnelma tulee tällä kertaa olemaan erityinen, sillä yksi pöydän isistä viettää huomenna ensimmäistä isänpäiväänsä, kun taas konkari-isillä isävuosia on jo yli neljältäkymmentä. Ja näiden välissä on vielä omien lasteni isä.

Sydämen täydeltä onnea kaikille isille! Erityisesti omalle rakkaalle, ihanalle isälleni <3

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.