Kesäisen Tukholman suosikkeja

Minikesälomamme on nyt takana ja arkea eletty jo viikko. Loma oli kuitenkin hyvä ja oli erinomainen päätös startata pienelle matkalle heti perjantaina töiden jälkeen. Ei mennyt kuin pari päivää, niin viikonpäivät olivat sekaisin, mikä on minulle yksi onnistuneen loman merkki.

Matkamme suuntautui Tukholmaan. Kolmen päivän perilläoloaikana tuli koettua paljon enemmän kuin normaalilla päivän reissulla, jolloin tulee kierrettyä vain ne omat suosikkipaikat.

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme vanhaan kaupunkiin. Kiertelimme kuninkaanlinnan alueella ja lopulta suuntasimme museoon, jota Tukholmassa asuva ystäväni on suositellut monesti. Kyseessä on Livrustkammaren, joka on kuninkaanlinnan alueen yhdellä sivustalla.

Museosta löytyy vanhoja kuninkaallisia vaunuja, pukuja ja muita kuninkaallisten käytössä olleita tavaroita. Lapsikävijät oli huomioitu upeasti tässä museossa. Hämärässä kellarikerroksessa olivat vaunut ja vaunujen välistä saattoi bongata kuninkaallisia hiiriä. Tarkkasilmäinen kuopus huomasi ensimmäisen ja sen jälkeen hänen silmänsä hakivat jatkuvasti uusia. Tässä alla olevassa kuvassa on yksi löytömme - itseasiassa kuvia katsoessani huomasin toisenkin.

Aivan pienille lapsille oli kierroksen lomassa leikkitila ja hieman sen jälkeen tuli alue, jossa isommatkin lapset saivat sovitella erilaisia leikkiprinsessamekkoja ja narrien asuja yms. ja sen jälkeen asettautua kuvaan kuninkaalliselle istuimelle. Mielenkiintoista oli päästä kokeilemaan myös haarniskan kypärää. Ritareiden on pitänyt olla vallan vahvaniskaisia, niin painava tuo kypärä tuntui olevan.

Tämä museo ei ollut siis pelkkää katsomista, vaan siellä oli ilahduttavan paljon myös interaktiivisuutta. Ja mikä parasta, Livrustkammaren on ainakin tällä hetkellä ilmainen.

Aurinkoinen Tukholma näytti meille todellakin parhaat kasvonsa. Taukoja ja fika-hetkiä pitämällä kaikki jaksoivat kävellä päivien aikana melkoiset kilometrit. Joe & the Juice oli yksi koko perheen suosikkitaukopaikoista. Tuoreista hedelmistä ja marjoista puristetuilla mehuilla jaksoi taas kummasti jatkaa. Koskahan noita mehubaareja saadaan meille Suomeenkin... Myös polka-jäätelö maistui vaikka seisten.

Shoppailujen ja kiertelyiden välillä pidimme useammankin kerran taukoa myös Kungsträdgårdenissa, hieman NK-tavaratalon alapuolella. Suihkulähteessä kahlailu virkisti jälkikasvun varpaita jäätelöhetken jatkona ja me aikuiset pystyimme valitsemaan istuinpaikan auringosta tai varjosta sen hetkisen mielen mukaan ja saimme katsella ihmisiä ympärillämme.

Yksi oman matkani odotetuimmista kohteista oli ABBA-museo. Mamma Mia -elokuva on meillä katsottu niin moneen kertaan, että laulut ovat tulleet tutuiksi myös perheen nuoremmille. Tuo museo olikin käynnin väärtti. Ja vaikka lipunmyyntiin oli jonoa, ei ruuhkaa tuntenut enää sisällä ensimmäisen elokuvahuoneen jälkeen.

Myös tässä museossa pääsi itse mukaan tekemisiin (sen lisäksi, että hyräili taustalla soivien biisien mukana kulkiessaan käytävillä). Lauloimme karaoketyylillä studion kopissa, liitimme oman päämme Abbalaisten vartaloihin ja tanssitimme hahmoja, miksasimme musiikkia ja testasimme miten lähelle pääsimme Abban oman miksaajan lopputulosta ja kuvasimme oman musiikkivideon. Pääsylipun koodilla lopputuloksia voi katsoa vielä kotona netistä.

Tytöt rohkenivat jopa lavalle Agnetan viereen. Lavan edessä heille näkyi ruudulta tanssiliikkeet ja he olivat hetken mukana Abban jäseninä.

Interaktiivisten tekemisten lisäksi museossa oli perinteisemmin toki myös tarinaa Abbasta ja sen jäsenistä, esiintymisasuja, levyjä ym. mahdollista. Jos yhtään pidät Abban musiikista, suosittelen vahvasti käyntiä täällä. Todella hyväntuulen käyntikohde!

Sellainen oli meidän Tukholmamme tällä kerralla. Seuraavaan kesäiseen Tukholman matkaan liittyen listalle jäivät ainakin vielä kaupungin uimarannat ja Tukholman saaristo. Niihin ei tällä kertaa aika riittänyt. Onko sinulla jotain suosikkipaikkoja, -kauppoja tai lempitekemistä Tukholmassa? Vinkkaathan kommentteihin, niin jatkan mielelläni tuota listaani tulevaisuuden varalle.

Helteistä päivän jatkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Lomaterveiset

Talviloma alkaa olla takana ja akut ovat saaneet taas roppakaupalla uutta virtaa. Lähdimme hakemaan lunta pohjoisesta ja vietimme lumiviikon Rukalla hiihtäen, kelkkaillen, lötköillen ja talvesta nauttien.

Pohjoisen maisemat ovat upeita. Tykkylumiset puut ovat minusta huikean kauniita ja puhdas lumi niiden ympärillä saa huokailemaan. Sielu lepää. Oli ihana katsoa miten lapset nauttivat lumesta. Jo heti ensimmäisenä aamuna tytöillä oli kiire mökin pihalla oleville valtaville lumikasoille ja samat kasat kutsuivat useamminkin viikon aikana. Aivan tällaisia lumia ja maisemia kuin mitä Rukan huipulta löytyi, ei ollut alempana, mutta mukavasti oli lunta myös siellä, kuten tuosta alta mökin katolta otetusta kuvasta näkyy. On oikeasti sääli kun nämä etelän talvet ovat menneet niin onnettomiksi, ettei lumi ole mitenkään itsestään selvyys jokaisena talvena.

Lammintuvan kahvilaa ja porotarhaa oli useampi suositellut meille käyntikohteeksi ja se olikin aivan mahtava paikka. Teimme sinne retken eräänä aamupäivänä. Toisena päivänä hiihdimme Lammintuvan reilun 10 kilometrin pituisen lenkin, joka sopi meille helpoista lenkeistä pitäville - ja lapsille myös. Auton olimme jättäneet Ski Bistron viereiselle parkkipaikalle, joten Lammintupa oli täydellinen taukopaikka sopivasti lenkin hieman yli puolivälissä.

Lammintuvalla on mahdollisuus käydä tekemässä pieni poroajelu ja sen jälkeen tutustua poroihin paremmin ja syöttää niitä. Vauhdikkaamman kyydin ystävät pääsevät huskyajelulle ja sen jälkeen silittelemään ja sylkyttelemään tällä hetkellä vain muutaman viikon ikäisiä suloisia pentuja. Paikan henkilökunta on todella ystävällistä ja iloista ja kuulimmekin heiltä paljon sekä huskyistä ja poroista. Alueella on myös peppumäki, pari napakelkkaa ja tunnelireitti, jossa pääsi ryömimään. Kahvilasta löytyi ihania leivonnaisia ja omiksi herkuikseni valikoituivat ulkona paistetut lämpimät muurikkaletut marjoilla ja kermavaahdolla. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan jos liikut noilla kulmilla!

Lumimaisemat ovat nyt tosiaan vaihtuneet takaisin kotikulmiin ja pyykinpesukoneen lauluun. Loman aikana ilmestyi uusi Kotiblogit-lehti ja sen parissa vierähtikin tämä aamupäivä. Mukana oli muutama tuttu blogi, pienesti myös Arjen timantteja ja lehti oli taas onnistuneesti toteutettu. Ihanaa kevätinspiraatiota!

Pari edellistä postausta tuli ajastettuina ja nyt palaan niiden kommentteihin, jotka kaikki kyllä olen jo lukenut, vaikka en vastannut olekaan. Onnistun nimittäin saamaan aivan valtavasti kirjoitusvirheitä puhelimella kommentoidessani.

Oikein leppoisaa sunnuntai-iltaa ja mukavaa arkeen paluuta lomiaan lopetteleville ja rentouttavaa lomaa sitä aloitteleville!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Ystadissa

Matka jatkui siis etelä-Ruotsiin, Ystadiin, komisario Kurt Wallanderin kotikulmille. Vaikea varmasti arvata mitä minulla oli matkalukemisena... Majapaikkamme sijaitsi tarkemmin Glemmingebrossa, n. 13 km Ystadista eteenpäin ja vasta jälkikäteen huomasin, että jo ihan yleissivistyksen vuoksikin olisi pitänyt kurvata auto aivan ehdottomasti Ystadin poliisiaseman kautta. Sen verran tarkasti olen Henning Mankellin Wallander-kirjat lukenut. No, ehkä sillä kuuluisalla ensi kerralla...

Tässä kohtaa varoitus: tämä postaus on piiiiitkä. Oikeasti tosi pitkä. En osannut jättää mitään kuvaa pois tai lyhentää tekstiä ja toisaalta ajattelin, että tämä saa olla viimeinen postaus matkastamme. Huomasin myös, että se toinen (ja kolmaskin) majapaikkavinkki eivät enää mahtuneet tähän, mutta jos kaipaat vinkkiä Legolandin lähellä tai Norrköpingissä (Kolmårdenin lähellä) olevasta majapaikasta, niin kysele jookos.

Majapaikkamme löytyi pienen, päättyvän kadun varrelta. Kauniin satavuotiaan talon tunnistaminen varmistui, kun huomasimme tuntomerkiksi annetun Varsinais-Suomen maakuntaviirin liehuvan talon seinällä. Viiri kertoo isäntäväen huumorista: "onhan siinä Skånen väritkin".

Kodikas majatalo oli vielä kymmenisen vuotta sitten ollut sekä ulkoa, että sisältä vain aavistus nykyisestä ja jos seinät osaisivat puhua, olisi niillä varmasti paljon kerrottavaa. Nykyinen omistajapariskunta on tehnyt kuitenkin suuren työn ja talo on todella viehättävä. Samoin puutarhasta näki, että se on lähellä isäntäväen sydäntä.

Ihania yksityiskohtia, vai mitä? Majatalo toimii Bed & Breakfast -tyylillä. Talossa on neljä vuokrattavaa huonetta ja yhteinen suihkutila. Aamiainen meille katettiin puutarhaan ja pöytään oli katettu mm. oman puutarhan antimia, ihania kirsikkatomaatteja sekä itse tehtyä leipää. Päivällä tai illalla nälän yllättäessä löytyy läheltä kivoja ruokapaikkoja ja mm. Ruotsin kuuluisin leipomo ja kahvilaravintola Olof Viktors on 5 min. automatkan päässä loistavine leivonnaisineen ja voileipineen. Hyvinkin harkinnan arvoinen idea on tehdä Ystadista junaretki Kööpenhaminaan suoraan Tivolin viereen vailla parkkipaikkahuolia.

Majatalon puutarha grilleineen on vieraiden käytössä. Lupaavatpa isäntä ja emäntä polkupyörät ja rantatarvikkeetkin lainaksi, sekä voileipäeväät ja kahvit termospulloon, jos haluaa lähteä retkeilemään lähistön upeille uimarannoille. Hieman harmitti oma tiukka aikataulumme kun ymmärsin, miten paljon mahdollisuuksia täälläkin olisi ollut.

Jos olet katsonut Wallander-elokuvia ja talo kasvihuoneineen näyttää tutulta, olet oikeassa. Tässä talossa on kuvattu osa Murhapolttaja-elokuvaa.

Jos kiinnostuit, voi huoneita varata suoraan majatalosta, suomalaisesta puhelinnumerosta 0400 708 211, sillä talon isäntä on suomalainen. Siinä toinen selitys sille viirillekin. Soittaa voi toki myös majatalon omaan numeroonkin +46 411 522 186, josta isännän lisäksi vastaa hyvin selkeää ruotsia (ja monia muita kieliä puhuva) emäntä. Tätä paikkaa voin lämpimästi suositella.


Isäntäväen vinkistä lähdimme aamulla tutustumaan lähellä sijaitsevaan Ales stenar -nimiseen rakennelmaan. Auton laitoimme parkkiin venesatamaan ja lähdimme kiipeämään korkealle mäelle, jossa tuo laivan muotoinen kivirakennelma sijaitsi. Paikka oli todella kaunis ja vaikuttava ja lisää mielenkiintoisesta rakennelmasta voit lukea vaikkapa täältä, sillä oma postaukseni näyttää tällä kerralla tosiaan venyvän.

Rinteillä laiduntavat lehmät ja lampaat pitävät heinän lyhyenä. Jalkoihinsa kannattaa siis katsoa maisemien ihailun välillä, ellei halua kenkiinsä ei niin ihania matkamuistotuoksuja.

Vierasvenesatamasta saisi kuulemma maailman parhaat sillamakat, savusilakkavoileivät. Me olimme nautiskelleet valitettavasti liian herkullisen aamiaisen, emmekä saaneet vatsoihimme mahtumaan vielä välipalaa. Harmi.

Kiipeilyn ja rantakävelyn jälkeen aloitimme viimeisen pitkän etapin kohti Tukholmaa. Vastassa oli ihana lapsuudenystäväni perheineen. Yön viettimme heillä, aamulla auto laivaan ja illalla olimme kotona. Kotona olimme siis viime sunnuntaina ja tämä viikko on ollut vielä yhteistä lomaa. Alunperin suunnitellut pikkutripit eivät enää oikein iskeneet kenellekään, joten viikko on mennyt helteistä nauttien kotona, uimarannoilla ja lähiseuduilla.

Hyvää unikeonpäivää ja pahoittelut tuosta kameran linssiin jossain vaiheessa hypänneestä salamatkustajasta, joka seikkailee kuvissa :)

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Huokauksia hiekkarannalla

Yksi lomamatkamme tavoitteista oli päästä näkemään Tanskan dyynit. Parhaimmat dyynit ovat ymmärtääkseni pohjois-Tanskassa, mutta myös lännestä löytyy upeita kohteita. Oma aikataulumme oli melko rajallinen ja siksi etsimme dyynejä, jotka olisivat kohtuullisen matkan päässä Legolandista.

Olimme yöpyneet Legolandin päivän jälkeen Varde-nimisessä kaupungissa, noin 40 minuutin päässä Legloandista ja hotellilta oli parinkymmenen minuutin matka Vejers Strand -nimiselle rannalle, jonne seuraavana aamuna sitten suunnistimme. Tämä on se paikka, josta halusin vinkata sinullekin. Aika ilmeinen vinkki Tanskan matkaajalle, mutta huoh, niin ihana.

Rannalle ajettiin pienen kylän läpi ja kylän loputtua alkoi aivan mahtava hiekkaranta. Olimme paikalla aamulla heti kymmenen jälkeen, jolloin rannan alussa oli menossa zumbatunti ja sen lisäksi vain muutamia auringonpalvojia oli varannut omat paikkansa  rannan etuosasta.

Ranta oli laiskan mukavuudenhaluisen rantalomailijan unelma, sillä siellä pääsi ajamaan omalla autollaan haluamalleen kohdalle rantaa. Sen jälkeen vain takakoppa auki, filtti auton lähelle ja nauttimaan hienonhienosta hiekasta ja suolaisista aalloista. Meidän lähellämme ei ollut juuri ketään muuta. Aivan uskomatonta. Puolenpäivän tienoilla ranta alkoi kuitenkin täyttyä pikkuhiljaa, mutta edelleen lähimpään naapurileiriin oli matkaa useampi kymmenen metriä. Tällöin saimme naapuriimme myös tuossa yläpuolella olevassa kuvassa näkyvän saksalaisen merirosvoleirin. Oli aivan huippua, että eväät, kaikki pienet purkit aarteiksi löytyneille simpukankuorille ja kotiin muistoksi lähtevälle hiekalle sekä muut tarvikkeet olivat koko ajan aivan vieressä.

*Huokaus* Pilvetön, sininen taivas, aava meri, vaalea hiekka ja rinteessä heiluvat heinät olivat niin kaunis yhdistelmä... Aivan mahtava paikka; lapset nauttivat ja aikuiset nauttivat, tälläkin kerralla. Kun rantaelämää oli vietetty riittävästi, pakkasimme auton ja suuntasimme nokkamme kohti etelä-Ruotsia.

Helteistä ja auringon täyteistä keskiviikkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.