Ystadissa

Matka jatkui siis etelä-Ruotsiin, Ystadiin, komisario Kurt Wallanderin kotikulmille. Vaikea varmasti arvata mitä minulla oli matkalukemisena... Majapaikkamme sijaitsi tarkemmin Glemmingebrossa, n. 13 km Ystadista eteenpäin ja vasta jälkikäteen huomasin, että jo ihan yleissivistyksen vuoksikin olisi pitänyt kurvata auto aivan ehdottomasti Ystadin poliisiaseman kautta. Sen verran tarkasti olen Henning Mankellin Wallander-kirjat lukenut. No, ehkä sillä kuuluisalla ensi kerralla...

Tässä kohtaa varoitus: tämä postaus on piiiiitkä. Oikeasti tosi pitkä. En osannut jättää mitään kuvaa pois tai lyhentää tekstiä ja toisaalta ajattelin, että tämä saa olla viimeinen postaus matkastamme. Huomasin myös, että se toinen (ja kolmaskin) majapaikkavinkki eivät enää mahtuneet tähän, mutta jos kaipaat vinkkiä Legolandin lähellä tai Norrköpingissä (Kolmårdenin lähellä) olevasta majapaikasta, niin kysele jookos.

Majapaikkamme löytyi pienen, päättyvän kadun varrelta. Kauniin satavuotiaan talon tunnistaminen varmistui, kun huomasimme tuntomerkiksi annetun Varsinais-Suomen maakuntaviirin liehuvan talon seinällä. Viiri kertoo isäntäväen huumorista: "onhan siinä Skånen väritkin".

Kodikas majatalo oli vielä kymmenisen vuotta sitten ollut sekä ulkoa, että sisältä vain aavistus nykyisestä ja jos seinät osaisivat puhua, olisi niillä varmasti paljon kerrottavaa. Nykyinen omistajapariskunta on tehnyt kuitenkin suuren työn ja talo on todella viehättävä. Samoin puutarhasta näki, että se on lähellä isäntäväen sydäntä.

Ihania yksityiskohtia, vai mitä? Majatalo toimii Bed & Breakfast -tyylillä. Talossa on neljä vuokrattavaa huonetta ja yhteinen suihkutila. Aamiainen meille katettiin puutarhaan ja pöytään oli katettu mm. oman puutarhan antimia, ihania kirsikkatomaatteja sekä itse tehtyä leipää. Päivällä tai illalla nälän yllättäessä löytyy läheltä kivoja ruokapaikkoja ja mm. Ruotsin kuuluisin leipomo ja kahvilaravintola Olof Viktors on 5 min. automatkan päässä loistavine leivonnaisineen ja voileipineen. Hyvinkin harkinnan arvoinen idea on tehdä Ystadista junaretki Kööpenhaminaan suoraan Tivolin viereen vailla parkkipaikkahuolia.

Majatalon puutarha grilleineen on vieraiden käytössä. Lupaavatpa isäntä ja emäntä polkupyörät ja rantatarvikkeetkin lainaksi, sekä voileipäeväät ja kahvit termospulloon, jos haluaa lähteä retkeilemään lähistön upeille uimarannoille. Hieman harmitti oma tiukka aikataulumme kun ymmärsin, miten paljon mahdollisuuksia täälläkin olisi ollut.

Jos olet katsonut Wallander-elokuvia ja talo kasvihuoneineen näyttää tutulta, olet oikeassa. Tässä talossa on kuvattu osa Murhapolttaja-elokuvaa.

Jos kiinnostuit, voi huoneita varata suoraan majatalosta, suomalaisesta puhelinnumerosta 0400 708 211, sillä talon isäntä on suomalainen. Siinä toinen selitys sille viirillekin. Soittaa voi toki myös majatalon omaan numeroonkin +46 411 522 186, josta isännän lisäksi vastaa hyvin selkeää ruotsia (ja monia muita kieliä puhuva) emäntä. Tätä paikkaa voin lämpimästi suositella.


Isäntäväen vinkistä lähdimme aamulla tutustumaan lähellä sijaitsevaan Ales stenar -nimiseen rakennelmaan. Auton laitoimme parkkiin venesatamaan ja lähdimme kiipeämään korkealle mäelle, jossa tuo laivan muotoinen kivirakennelma sijaitsi. Paikka oli todella kaunis ja vaikuttava ja lisää mielenkiintoisesta rakennelmasta voit lukea vaikkapa täältä, sillä oma postaukseni näyttää tällä kerralla tosiaan venyvän.

Rinteillä laiduntavat lehmät ja lampaat pitävät heinän lyhyenä. Jalkoihinsa kannattaa siis katsoa maisemien ihailun välillä, ellei halua kenkiinsä ei niin ihania matkamuistotuoksuja.

Vierasvenesatamasta saisi kuulemma maailman parhaat sillamakat, savusilakkavoileivät. Me olimme nautiskelleet valitettavasti liian herkullisen aamiaisen, emmekä saaneet vatsoihimme mahtumaan vielä välipalaa. Harmi.

Kiipeilyn ja rantakävelyn jälkeen aloitimme viimeisen pitkän etapin kohti Tukholmaa. Vastassa oli ihana lapsuudenystäväni perheineen. Yön viettimme heillä, aamulla auto laivaan ja illalla olimme kotona. Kotona olimme siis viime sunnuntaina ja tämä viikko on ollut vielä yhteistä lomaa. Alunperin suunnitellut pikkutripit eivät enää oikein iskeneet kenellekään, joten viikko on mennyt helteistä nauttien kotona, uimarannoilla ja lähiseuduilla.

Hyvää unikeonpäivää ja pahoittelut tuosta kameran linssiin jossain vaiheessa hypänneestä salamatkustajasta, joka seikkailee kuvissa :)

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Huokauksia hiekkarannalla

Yksi lomamatkamme tavoitteista oli päästä näkemään Tanskan dyynit. Parhaimmat dyynit ovat ymmärtääkseni pohjois-Tanskassa, mutta myös lännestä löytyy upeita kohteita. Oma aikataulumme oli melko rajallinen ja siksi etsimme dyynejä, jotka olisivat kohtuullisen matkan päässä Legolandista.

Olimme yöpyneet Legolandin päivän jälkeen Varde-nimisessä kaupungissa, noin 40 minuutin päässä Legloandista ja hotellilta oli parinkymmenen minuutin matka Vejers Strand -nimiselle rannalle, jonne seuraavana aamuna sitten suunnistimme. Tämä on se paikka, josta halusin vinkata sinullekin. Aika ilmeinen vinkki Tanskan matkaajalle, mutta huoh, niin ihana.

Rannalle ajettiin pienen kylän läpi ja kylän loputtua alkoi aivan mahtava hiekkaranta. Olimme paikalla aamulla heti kymmenen jälkeen, jolloin rannan alussa oli menossa zumbatunti ja sen lisäksi vain muutamia auringonpalvojia oli varannut omat paikkansa  rannan etuosasta.

Ranta oli laiskan mukavuudenhaluisen rantalomailijan unelma, sillä siellä pääsi ajamaan omalla autollaan haluamalleen kohdalle rantaa. Sen jälkeen vain takakoppa auki, filtti auton lähelle ja nauttimaan hienonhienosta hiekasta ja suolaisista aalloista. Meidän lähellämme ei ollut juuri ketään muuta. Aivan uskomatonta. Puolenpäivän tienoilla ranta alkoi kuitenkin täyttyä pikkuhiljaa, mutta edelleen lähimpään naapurileiriin oli matkaa useampi kymmenen metriä. Tällöin saimme naapuriimme myös tuossa yläpuolella olevassa kuvassa näkyvän saksalaisen merirosvoleirin. Oli aivan huippua, että eväät, kaikki pienet purkit aarteiksi löytyneille simpukankuorille ja kotiin muistoksi lähtevälle hiekalle sekä muut tarvikkeet olivat koko ajan aivan vieressä.

*Huokaus* Pilvetön, sininen taivas, aava meri, vaalea hiekka ja rinteessä heiluvat heinät olivat niin kaunis yhdistelmä... Aivan mahtava paikka; lapset nauttivat ja aikuiset nauttivat, tälläkin kerralla. Kun rantaelämää oli vietetty riittävästi, pakkasimme auton ja suuntasimme nokkamme kohti etelä-Ruotsia.

Helteistä ja auringon täyteistä keskiviikkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Lomalla viimeinkin

Kesän lomareissu on nyt tehtynä ja monta kivaa paikkaa nähty. Kamera on laulanut niin, että vanhan kameran pieni muistikortti piti tyhjentää monta kertaa loman aikana. Kamera kun on jo sen ikäinen, ettei siihen saa suurempaa muistikorttia. Harmi. Nyt olimme kuitenkin matkalla omalla autolla, joten kannettava tietokone kulki ihan näppärästi sekin mukana.

Lomamatkamme suuntautui Tanskan Legolandiin. Ajokilometrejä tuli paljon, mutta jokaiseen päivään saatiin mahtumaan myös jotain mukavaa ja autossa istuminen meni suhteellisen hyvin siinä sivussa. Toki täytyy myöntää, että viimeisen päivän etapilla Tukholmaan alkoivat jo koko perheen peput pyöriä melko puutuneina penkeillään ja kuljettajankin kaasujalka lähti painumaan aikaisempaa syvemmälle.

Yksi mainitsemisen arvoinen jaloittelupaikkamme oli Grännan idyllinen pikkukaupunki. Gränna on Vättern-järven rannalla sijaitseva polkakaramellien kotikaupunki ja piparminttukarkit ovat näkyvä osa tämänkin päivän elämää tuolla E4-tien varrella olevassa kaupungissa. Poikkesimme yhteen polkakarkkikaupoista ja ikkunan takaa katsoimme, miten herkkuja valmistettiin. Myynnissä oli polkakarkkeja monessa muodossa ja makuvaihtoehtojakin riitti myös ei piparmintun ystäville.

Legoland oli hieno kokemus. Erilaiset Legoista tehdyt maailmat olivat hiottuja yksityiskohtia myöten ja monista niissä tapahtui koko ajan: veneet liikkuivat vesillä, autot teillä ja lentokoneet kiitoradoillaan. Myös istutukset olivat upeita. Katsottavaa siis riitti sekä lapsille, että aikuisille.

Ihmisiä alueella oli paljon, mutta kummituslinnaa lukuunottamatta jonot olivat kohtuullisia, eikä Lego-rakennelmia tarvinut katsella suurien ihmismuurien välistä kurkkien. Me vietimme alueella seitsemän tuntia ja kauemminkin olisi ehkä saanut menemään. Toista päivää emme kuitenkaan enää kaivanneet, vaan tuo aika riitti meille kaikille.

Borta bra men hemma bäst. Matkan jälkeen kotonaolo maistuu taas paremmalta. Ajastin yhden postauksen julkaisun matkamme ajalle ja kommentteihin vastaaminen on viipynyt juuri tuon matkamme vuoksi. Toivottavasti et ole ihmetellyt.

Ajattelin kirjoitella matkastamme vielä pari postausta lisää, sillä haluan vinkata kivasta (joskin varmastikin aika ilmeisestäkin) kohteesta Tanskassa sekä parista mahtavasta majapaikasta. Palataan siis näihin reissutunnelmiin vielä.

Helteistä viikon jatkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Hurmausleivät

Meillä viljellään täsmäyrttejä. Minttua tarvitaan vesimelonisalaattiin ja rosmariinia hurmausleipiin. Toki käytän molempia yrttejä muutenkin, mutta nämä ohjeet ovat painavia syitä siihen miksi yrttejä kasvihuoneeseemme valitessani minttu ja rosmariini ovat ensimmäisten joukossa käsissäni.

Hurmausleivät. Niin, tämä ohje löytyi viime kesänä Oivariinimainoksesta. Kunhan rosmariinia löytyy pihalta, löytyvät ainekset näihin leipiin oikeastaan aina kotoa. Leivät sopivat salaatin kaveriksi tai sitten ihan sellaisinaan herkuteltaviksi. Ja näihin leipiin hurmaannutaan...

* * * * *

HURMAUSLEIVÄT

patonkia tai maalaisleipää viipaleina

100 g Oivariinia

3 rkl hunajaa

1 rkl tuoreita rosmariinin lehtiä silputtuna

Sekoita rosmariinisilppu, Oivariini ja hunaja keskenään. Levitä leipäviipaleiden päälle. Paahda 225 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

* * * * *

Minun hurmaantumiseni kruunaantuu kun lisään valmiiden, rapeiden leipien päälle vielä ripsauksen sormisuolaa. 

Ai miksikö nämä ovat hurmausleipiä? Mainoksen Vesa oli kuulemma hurmannut näillä aikoinaan naisensa ja vielä edelleen näissä leivissä maistuu pariskunnalle "se onnenaika kun he olivat juuri muuttaneet yhteen". Voiko tuollaisen tarinan jälkeen siis olla testaamatta miten omat hurmaamiset ja hurmaantumiset onnistuvat?

Hurmaavaa alkavaa viikonloppua!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi. 

Åblogit, mitkä ihmeen Åblogit?

Olet ehkä huomannutkin, että blogin reunaan on ilmestynyt uusi kuva, Åblogit. Alkuun tuo kuva ei johtanut mihinkään, mutta hetken aikaa siitä on päässyt klikkailemaan itsensä eteenpäinkin ja Åblogien arvoitus on ratkennut.

Keväällähän etsintäkuulutin yhdessä Projekti Verkaranta-blogin kanssa Turun alueen sisustus- ja lifestylebloggaajia, joita sitten löytyikin. Vieläpä yllättävän paljonkin. Kesäkuun alussa tapasimme ensimmäisen kerran ja Åblogit sai alkunsa. Aktiivinen ryhmä laittoi heti hihat heilumaan. Uudelle ryhmälle tarvittiin tietysti nimi ja Aaltoi-blogin Sonja keksi tuon Åblogit-nimen. Samoin tarvittiin ryhmälle tunnus ja logoksi valikoitui Rintsikka-blogin Petterin suunnittelema logo.

Jos olet kiinnostunut Turun alueen sisustus- ja lifestyleblogeista, tunnistat ne vastaisuudesta tuosta logosta. Logoa klikkaamalla pääset Åblogien upouudelle yhteiselle kotisivulle ja sieltä löydät kaikki verkostoituneet blogit ja linkit niiden uusimpiin päivityksiin. Ryhmässä on monta aivan ihanaa blogia, jotka ovat jääneet pysyvästi ainakin minun lukulistalleni. Kannattaa siis käydä tutustumassa.

Åblogeille on perustettu myös oma Facebook-sivu. Käy ihmeessä klikkaamassa itsesi tykkääjäksi myös sinne jos asia kiinnostaa.

Meillä alkoi nyt perheen yhteinen kahden viikon pituinen loma. Postaustahtiin on luvassa siis entistä rauhallisempi kesätahti. Oikein ihania kesäpäiviä sinulle! Toivotaan, että aurinko jaksaa helliä meitä, vaikka sateitakin on lupailtu. Toisaalta pienet sateet tuskin häiritsevät tällä hetkellä - luonto ainakin kiittää.

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Kesän retkiä

Ensimmäinen blogikesä menossa ja niin vain tuntuu postausten väli pitenevän samassa suhteessa ilmojen lämpenemisten kanssa. Sisällä ei malttaisi olla sitten yhtään. Sää on varmasti ollut yksi tämän kesän puhutuimpia asioita, mutta en voi olla hehkuttamatta tätä nyt tullutta lämpöä ja aurinkoa. Ihan mahtavaa.

Meillä viimeiseen viikkoon on mahtunut pari retkipäivää. Viime perjantaina vietimme päivän Kustavissa. Kustavin savipajan pihapiirissä on kesän ajan käsityökylä. Keramiikkapajan ja -myymälän lisäksi alueella on hopeapaja, sepänpaja, Paratiisipajan suuri kynttilä- ja sisustusmyymälä, tekstiilitupa sekä kahvio, josta löytyi muuten hurjan hyviä munkkeja. Pihapiirissä on lisäksi pieni leikkipaikka lapsille sekä lampaita ja pupuja.

Pajoissa näkee käsityöläisiä työssään ja puodeissa on vaikka mitä ihanuuksia ostettavana tuliaisiksi kotiin tai lahjaksi. Alueella riitti nähtävää ja saimmekin melko pienellä alueella kulumaan monta tuntia ihan huomaamatta. Kannattaa ehdottomasti piipahtaa, jos olet liikkeellä tuolla suunnalla tai kurvata auto ihan vartavasten Kustaviin.

Vink, vink kaikille nikkareille. Lastauslavoista voi nikkaroida vaikka tällaiset pihakalusteet.

Kauniista maalaismaisemasta siirryimme vielä Peterzénsin vierasvenesatamaan. Satama-alueen talot ovat aivan huikean kauniita ruokokattoineen (vai ovatko nuo kaislakattoja?). Loviisan aitan pop-up myymälän ihanuudet ja Laura Peterzenin myymälän aarteet tulivat katsastettua ja vierasvenesataman isot trampat testattua. Niin kaunista - siis nuo maisemat ja kaikki aarteet, eivät niinkään ne trampoliinit.

Eilisen päivän vietimme ystävien mökillä. Lapsilla päivä oli täynnä kaikenlaisia touhuja. Meillä aikuisilla taas höpöttelyä. Kerrankin oikein kaikessa rauhassa. Kaunis ilma ja herkullinen ruoka kruunasivat vielä päivän. Kaunis kiitos isäntäväelle! Näihin kuvan tunnelmiin päättyi eilinen päivämme. Onko kauniimpaa kuin katsoa auringonlaskua meren äärellä...

Blogin oikeaan reunaan on taas ilmestynyt uusi kuva, Åblogit. Kerron siitä lisää lähipäivinä.
Hyvää yötä, kauniita unia, auringonlaskun kuvia!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.