Teatterin aulassa Logomossa on esillä näyttely, jossa on mm. Tamara Lundin upeita esiintymisasuja, hääpuku, koulupapereita ja henkilökohtaisia esineitä. Niitä tutkaillen virittäydyimme eilen illan näytökseen.
Esityksen alettua häipyivät epäilykseni hyvin nopeasti. Edellisestä musiikkiteatterikäynnistäni on jo aikaa, mutta taitavasti toteutettu teatteri upeine esittäjineen vie helposti mukanaan, vaikka musiikkigenre ei ehkä aivan sitä ominta olisikaan. Toki tässä esityksessä musiikki vaihteli iskelmästä oopperaan, joten skaala oli varsin monipuolinen. Yhtäkkiä sitä vain huomaa istuvansa hiljaa ja olevansa tarinan lumoissa. Melkeinpä tarinan sisällä.
![]() |
| Kuva: Otto-Ville Väätäinen |
![]() |
| Kuva: Otto-Ville Väätäinen |
Elämystä kohottivat upeasti toteutettu lavastus, joka oli toisaalta yksinkertainen, mutta silti aivan mahtava. Samoin puvustus ja koreografia olivat minusta erityisen onnistuneita.
![]() |
| Kuva: Otto-Ville Väätäinen |
Tamara Lundin elämäntarina oli minulle jollain tasolla tuttu jo ennestään, sillä olin lukenut kauan, kauan sitten hänen elämänkertansa. Tuohon samaan omaelämänkertaan perustuu myös tämä näytelmä. Taiteilijan elämä ei mennyt aivan helpoimman kaavan mukaan. Hänen elämässään oli rakkautta ja loistelijaita tähtihetkiä, mutta myös suuria suruja, menetyksiä ja ihmiselon kääntöpuolta.
Tarinan koskettavuus purkautui kohdallani kun toiseksi viimeisenä lauluna esitettiin Ave Maria. En tiedä mitä tapahtui, mutta kuuntelin sitä silmät kyynelissä, hieman poskillakin. Olipa hieno ilta.
Oikein ihanaa viikonloppua!
Anu
* Toteutettu yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin kanssa. Kiitos. *
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.



























