Ikioma juhannussalko

Niin alkaa juhannus kallistua lopuilleen. Kotiterassijuhannuksemme sujui tänäkin vuonna hienosti. Paikalla oli rakkaita ihmisiä, hyvää ruokaa herkuteltavana ja pelejä pelattavana, mitäpä sitä enää muuta tarvitaan. Vaikka olihan meillä myös kaivonrenkaan sisälle tehty nuotio (minikokko), jonka hiilloksessa paistoimme tikun nokassa makkaraa yöpalaksi ja juhannussalkokin. Eihän juhannusperinteitä saa unohtaa!

Sain juhannusta ennen idean omasta pienestä juhannussalosta. Viime kesänä somistelin terassejamme maalatuilla heinäseipäillä ja pari seivästä jäi tuolloin ylimääräiseksi. Heitin idean heinäseipään ympärille toteutettavasta juhannussalosta siskolleni, joka tarttuikin ideaan ja jalosti sen toteutustavan.

Niinpä kävelimme jossain vaiheessa aattoiltaa keräämään materiaaleja: saniaisia, mustikanvarpuja, puna-apiloita yms. ja palasimme kotiin sitomaan niitä pajurenkaiden ympärille eri kokoisiksi kransseiksi.

Näpertely oli hauskaa ja lopputulos yllätti, salosta tuli tekijät huomioonottaen oikeinkin kivan näköinen vai mitä sanot? Tällainen "salko" voisi olla kiva koriste vaikka muissakin kesäisissä puutarhajuhlissa.

Toivottavasti sinullakin on ollut mukavan rento juhannusviikonloppu! Helteistä sunnuntai-iltaa ja iloa alkavaan viikkoon ♥

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Juhannus ilman hyttysiä

Juhannus ilman hyttysiä? Noinkohan se onnistuu, mutta jos edes ilman ihan vieri vieressä olevia kutisevia hyttysen pistoja, niin kiva olisi.

Juhannusvalmisteluja on tänään tehty vesisateessa. Kuopus päivitteli ruokakaupassa moneen kertaan ostosten määrää ja sen jälkeen kävin vielä torilla, jossa omat käteni meinasivat loppua ihan väkisin kesken. Miten torilla aina innostuukin keräämään koriinsa vaikka mitä ihania marjoja ja kasviksia.

Meillä juhannukseen kuuluu hyvä ruoka ja toiveissa olisi, että näillä ostoksilla selvittäisiin helpostikin pyhien yli ilman uutta ruokakauppakäyntiä.

Meillä ei ole mökkipaikkaa, jossa juhannusta voisimme viettää, mutta jo useampana vuonna olemme viettäneet juhannuksen kotona. Mahdollisimman pitkälle vielä nimenomaan vielä kotiterassilla. Jos lämpötila laskee hytisyttäväksi, vedetään filtit niskaan ja yritetään selvitä ilman sinisiä huulia ainakin juhannusaterian yli. Siinä on oma tunnelmansa.

Tänä vuonna hyttysiä tuntuu olevan aivan hurjasti. Kiitos ihanan kampaajani, sain tietää citronella pelargonista (pelargonium citrosum) ja kävin hakemassa sellaisen terassin pöydälle. Kasvi tuoksuu hyvin voimakkaasti sitruunalle ja sen pitäisi pitää hyttysiä loitommalla. Aika näyttää miten kasvi toimii, mutta jos ei muuta, niin tuo tuoksu on ainakin ihana.

Jos hyttynen kuitenkin pääsee ohittamaan tuon karkottimen ja pistää, tiesi viikon Turun Sanomat kertoa, että ratamonlehti, jota on pehmennetty rullaamalla pulloa lehden päällä, auttaa kutinaan kortisonin ja muiden apteekkituotteiden ohella. 

Oikein ihanaa, rentoa juhannusta!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Muistorikkaat kesäkupit

Kaiken konmaritus-hypetyksen keskellä minä kaivan lisää tavaraa esille. Nämä kesäkupit tuottavat kuitenkin suurta iloa, joten se sallittaneen.

Uudessa Åblogissa, Good to be home -blogissa haettiin lomafiilistä loma-astioilla. Tuo postaus toi mieleeni talvipäivän, jolloin muistin omat, jo vuosia laatikossa olleet kesäastiani.

Muistin nuo astiat tosiaan talvella ja mietin, että ne olisivat aivan ihanat kesäpäivän terassiastiat. Asia ehti unohtua jo uudelleen, mutta Celian blogipostauksen siivittämänä lähdin eilen etsintäretkelle varastoomme ja tulin onnellisena takaisin sisälle laatikon kanssa, jossa nuo astiat olivat.

Olen saanut tämän Marimekon Lauantaiehtoo -kahviastiaston lahjaksi mammaltani ensimmäiseen omaan kotiini reilut parikymmentä vuotta sitten. Kahvikuppiaika meni ohi ja kahvia siirryttiin juomaan mukeista ja astiasto on ollut pitkään poispakattuna.

Joko ikä tai maku on tehnyt tehtävänsä ja mukien lisäksi myös jotkut kahvikupit ovat taas mieluisia ja tänä kesänä näistä kupeista tullaan juomaan vielä monet terassikahvit. Suunnittelinpa näitä kuppeja myös jälkiruoka-astioiksi. Marimekon kuosi miellyttää silmääni edelleen ja lisärakkautta astioihin tuo muisto mammasta.

Ruusu ja lämmin ajatus mammalle sinne pilvenreunalle. Olet mielessäni ♥

Ruusuntuoksua ja lämpimiä ajatuksia myös sinulle! Ja tuosta konmarituksesta vielä. Vaikka toisesta päästä kaivan näitä vanhoja, rakkaita tavaroita esille, yritän toisesta päästä saada tavaraa myös ulos. Kaipa kirjan ajatus toimii alitajuntaisesti myös käänteisesti ja tuo mieleen poissa silmissä olleita, iloa tuottavia tavaroita. Oletko ehkä huomannut samaa...?

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Krabbelur mikä herkku!

Meillä herkuteltiin eilen uudella herkulla, jolle en ole löytänyt suomenkielistä nimeä. Ruotsiksi puhutaan krabbelureista ja jossain blogissa oli päädytty yksinkertaiseen käännökseen: krabbeluurit. Olkoon siis tässäkin niin.

Tyttöjen partiotapahtumassa oli joskus tarjolla Nallin nappeja. Napit ovat löysästä pullataikinasta paistinpannulla avotulen päällä paistettuja "lettusia", jotka paistamisen jälkeen kieriteltiin vielä sokerissa. Todellisia namipaloja kun ne herkuteltiin vielä lämpiminä ja ulkoilmassa. Napit tulevat aina silloin tällöin mieleeni ja kun eilen törmäsin Jennys Matblogg -nimisessä blogissa näihin krabbeluureihin, jotka kaukaisesti muistuttavat noita Nallin nappeja, piti niitä saada heti.

* * * * *

 KRABBELUURIT

1 1/2 dl hienosokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tlk leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria (itse laitoin hieman vajaan)
2 munaa
1 1/2 dl maitoa (ehkä jopa ihan tilkkanen enemmänkin)

Sokeria viimeistelysokerointiin.

Sekoita kuivat ainekset keskenään kulhossa. Lisää kananmunat yksi kerrallaan ja neste sen jälkeen. 

Paista krabbelluurit paistinpannulla reilussa voimäärässä, kolme kerrallaan, kunnes krabbeluurit ovat kauniin kullankeltaisia. Lämpötila kannattaa pitää keskilämmöllä ja paistamisessa olla hyvin tarkkana, sillä nämä tuntuvat ottavan tummahkoa paistopintaa melko helposti kuten joistain kuvistakin näkyy. 

Kaada krabbeluurien kypsymisen aikana ruokalautaselle sokerikerros, jotta voit kieritellä krabbeluurit sokerissa heti paistamisen jälkeen. Muuten sokeri ei enää tartu kiinni. Nauti heti.

* * * * *

Alkuperäinen resepti bongattu Jennys Matbloggista, jossa on muuten huomattavasti kauniimpien krabbelur-kuvien lisäksi aivan ihania reseptejä vaikka ja kuinka. Tack Jenny!

Alkuperäisessä ohjeessa krabbeluureja nautiskeltiin aamiaisella. Brunssille ja toki myös välipalaksi nämä sopisivat minusta myös aivan loistavasti. Krabbeluurit maistuivat ihan sellaisenaan kädestä syötynä, mutta pala vaniljajäätelöä vieressä kruunasi herkun. Miksei vieressä voisi olla jotain hilloakin, johon suupalan voisi dipata. 

Meillä testattiin krabbeluureja iltapalalla ja yritin saada terveellistä vivahdetta hedelmillä. Tuoreet mansikat voisivat kuitenkin sopia näitä meidän hedelmiämme paremmin ja täytyy myöntää, että pelkkä jäätelö olisi ollut ihan riittävä. Ensi kerralla yritän muistaa myös tehdä hieman pienempiä krabbeluureja, näistä tuli hieman liian suuria. 

Pöydässä mietimme vielä mitä krabbeluurit oikein ovat. Ne eivät ole pannukakkuja, eivät pullia, eivätkä munkkeja. Jotain ihan omaa ne selvästi ovat ja jos tiedät jonkun käytössä olevan suomenkielisen nimen näille, niin vinkkaa ihmeessä. Herkullisia ovat kuitenkin, olivatpa mitä tahansa!

Aurinkoa tiistaipäivääsi!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi. 

Maalausprojekti ja yrtteilyä

Niin on suvivirsi laulettu ja koululaisten kesäloma alkanut. Männyn siitepölyaika alkaa ilmeisesti olla jo voiton puolella ja terassillakin on taas mukavampi olla kun keltainen terassipinnote ei ole enää niin paksu ja aivastuttava. Terassi onkin saanut pari uutta DIY-kalustetta - vai menevätkö tällaiset maalailut diystä, en tiedä.

Ehdin maalata yhden kaapelikelan terassille jo ennen siitepölyaikaa ja sormia on syyhyttänyt maalata vielä toinen varastossa värimuutostaan odottanut. Tällä viikolla uhmasin tuota keltaista taikapölyä ja sateen uhkaa ja maalasin toisenkin. Yllätys, pari tuntia myöhemmin tuli kunnon sadekuuro ja sain kiskoa onneksi jo puolikuivan tekeleeni varaston puolelle. Selvisin säikähdyksellä ja nyt sai pihakeinukin sivupöydän, jolle voi laskea kahvikuppinsa.

Kävin tällä viikolla myös yrtti- ja kukkaostoksilla Liedon Kukka ja Puutarhassa. Kuten joskus jo kerroinkin, on kasvihuoneemme surullisessa kunnossa ja siksi olen istutellut pienen hyötypuutarhani istutuksia eri tavalla kuin aikaisemmin. Haluan, että esimerkiksi napostelupaprika on silmiemme alla, jotta saamme oikeasti itse syödä kypsyneet paprikat. Pihan eläimille en haluaisi näitä herkkuja antaa.

Paprika on ihan hauskan näköinen jo itsessäänkin, mutta istutin sen juurelle vielä pitsilehden, jotta koko komeus menisi enemmän kesäkukkaistutuksesta. Viereen, omaan ruukkuunsa, pääsi minulle uusi tuttavuus, valkosipuliyrtti.

Innostun aina kun näen uusia yrttejä. Tällä kertaa toinen ainakin minulle uusi yrtti oli colayrtti, joka tuoksuu oikeasti, millepä muulle kuin coca colalle. Colayrtti on alla olevassa kuvassa tuo tillin näköinen ja se on kuulemma perinteinen juomayrtti. Suunnittelinkin käyttäväni sitä ainakin makuaineeksi jääveden joukossa.

Esikoinen teki eräänä iltana smoothien, johon hän laittoin hieman myös tätä yrttiä ja se toimi mukavasti. Loppujen lopuksi on kuitenkin vaikea miettiä mikä sopisi colalle makupariksi. Olisiko hyviä ehdotuksia tai ylipäätään ehdotuksia miten sinä käyttäisit sitä? Kyselee ihminen, joka innostuneena hankkii yrtin ja miettii vasta sitten mihin voisi käyttää sitä - eikä ollut edes ensimmäinen kerta... Eräs ystävä ideoi, että colayrtti voisi sopia esim. possunlihan marinadiin. Sitä ajattelin testata jossain vaiheessa.

Sellaisia täällä - mitäs siellä? Oikein paljon onnea kaikille valmistuneille ja lomansa aloittaneille! Tämä lähtee nyt suolaisen piirakan tekoon ja yrittää sivusilmällä pitää vahtia, etteivät uudet istutukset ota osumaa tyttären ja isänsä pesäpallo-ottelussa.

Mukavaa viikonloppua!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Kun muotoilutuote muuttaa koko kampauksen

Eipä ole tätäkään tapahtunut ennen, mutta nyt on koettu sekin. Testattavaksi saatu hiusten muotoilutuote aiheutti kampaajakäynnillä ehdotuksen: mitäs jos tehdään tällä kertaa vähän enemmän muutosta.

Sain tosiaan testattavaksi uuden idHairin Mé -sarjan tuotteita*. Hiustyyppini on perussuomalainen: ohut ja hento, lurumainen, eikä hiuksia ole mitenkään valtaisaa määrää. Hyvä leikkaus ja oikeat muotoilutuotteet ovat minulle enemmän kuin tärkeitä. Föönaus kuuluu aamutoimiini jos en halua, että hiukset menevät aivan pitkin päätä.

Koko sarja kuulosti tiedotteen tekstien mukaan todella mielenkiintoiselta ja kokeiluun olisi voinut lähteä vaikka mitä, mutta valitsin joukosta ne minulle kaikkein kiinnostavimmat tuotteet.

Alkuun ihastuin Fiber Mousseen, joka on föönausvaahto. Edellisestä muotovaahdon käyttökerrastani on jo aikaa, mutta tämän vaahdon koostumus oli hyvin erilainen kuin aikaisemmin käyttämieni vaahtojen: jo käsiin vaahtopalloa levittäessä näki vaahdon kuitumaisuuden. Tuosta profiilikuvastani näet hiusteni pituuden ja vaahto toimii niihin aivan loistavasti. Se antoi niin hyvin pitoa, että minä, joka olen melkoinen hiuslakan käyttäjä (anteeksi ympäristö), pystyin vähentämään lakan määrää - ja se kertoo paljon.

Olen tottunut viimeistelemään hiukseni vahalla ja Clay in a Spray oli etukäteissuosikkini. Kyseessä on suihkutettava vaha. Ensimmäinen kokeilukerta ei mennyt ihan kuten piti. Suihkautin pullon ensimmäisen suihkautuksen suoraan hiuksiini ja vielä liian läheltä. Lopputuloksena oli pullon suulta ensimmäiseksi tullut vahasuihke"kökkäre" hiusten etuosassa ja varsinainen märkätukkalook. Ei hyvä.

Opin kuitenkin käyttämään suihketta ja etenkin tuon kuituvaahdon kanssa, ei hiuslakkaa tarvittu välttämättä enää ollenkaan. Silti hiukset pysyivät kivasti asennossa. Vahaa voi suihkutella päivän mittaan uudelleen jos tuntuu, että pito alkaa heiketä ja sen aivan ensimmäisen suihkautuksen jälkeen, voi vahaa suihkuttaa heti suoraan hiuksiin. Ei sieltä ole enää mitään tiivistymiä tullut.

Mutta sitten. Olen laiskistunut föönin käytössä ja monena päivänä kun tiedän (tai luulin tietäväni), etten joutuisi paljon kotikonttorilta poistumaan annoin hiusteni vain kuivua itsekseen ja hiuslook oli sen näköinen. Suihkutettava vaha toi mieleeni lyhyet hiukset, joista aikoinaan pidin todella paljon niiden helppouden takia ja niinpä tartuin härkää sarvista ja leikkautin itselleni kunnon kesätukan.

Nyt on hiuselämä helppoa. Hiustenpesun jälkeen käytän hiuksiin jätettävää hoitoainetta ja Blow Dry Sprayta, joka on siitä hyvä tukineste, että se antaa kevyesti pitoa, mutta ei jätä hiuksia vähääkään koppuraisen tuntuisiksi, vaikka fööniä ei käyttäisikään. Ja tänä päivänä selviän usein juuri niin: pörröttelen hiuksia kuivaksi aamutoimien välillä ja kun hiukset ovat kuivat, viimeistelen ne Clay in a Spraylla.

Suihkutettava vaha on alkuun tahmeaa, sen aikaa, että hiukset saa muotoiltua sormilla ja asettumaan haluamallaan tavalla, mutta kuivumisen jälkeen tahmeutta ei enää ole. Päälle suihkautan pikkiriikkisen lakkaa, ei välttämättä tarpeeseen, vaan ehkä enemmän vanhasta tottumuksesta ja itselle henkiseksi varmuudeksi, että hiukset pysyvät pidempään kuosissaan.

Ensimmäinen kuukausi lyhythiuksisena on nyt takana ja ensi viikolla edessä uusi kampaajakäynti. Pitäisikö vielä napsaista pikkuisen lisää pois... Joka tapauksessa, tuota suihkutettavaa vahaa en vaihda ihan äkkiä mihinkään. Testasin vaihtelun vuoksi tässä eräänä päivänä vanhaa vahaani, joka oli pitkällisen etsimisen tulos, mutta sen tuki ei tunnukaan enää läheskään niin hyvältä kuin tämän. Puhumattakaan siitä, miten paljon helpompi tätä vahaa on käyttää.

Pääset tutustumaan idHairin Mé-sarjan tuotteisiin tästä klik. Itse tulen vielä testaamaan sarjan hiuspuuteria, jonka uskon toimivan hyvin tässä hiusmallissani. Voisiko hiustenlaittaminen tulla sen avulla vielä tätäkin helpommaksi... Tuotteita myydään parturi-kampaamoissa sekä idHairin omassa verkkokaupassa ja hinnat ovat minusta oikein hyvällä tasolla.

Loppuun vielä sievä selfie kesätukastani. Pikkupoikien lisäksi tällainen täti-ihminenkin on onnellinen lyhyestä kesälookistaan.

Kaunista hellepäivän jatkoa! Peukalot ja varpaat ovat pystyssä, että nämä säät jatkuvat ainakin koulujen päätös- ja lakkiaispäivän yli.

Anu

* Yhteistyössä idHair, kiitos!

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.