Uudessa Åblogissa, Good to be home -blogissa haettiin lomafiilistä loma-astioilla. Tuo postaus toi mieleeni talvipäivän, jolloin muistin omat, jo vuosia laatikossa olleet kesäastiani.
Muistin nuo astiat tosiaan talvella ja mietin, että ne olisivat aivan ihanat kesäpäivän terassiastiat. Asia ehti unohtua jo uudelleen, mutta Celian blogipostauksen siivittämänä lähdin eilen etsintäretkelle varastoomme ja tulin onnellisena takaisin sisälle laatikon kanssa, jossa nuo astiat olivat.
Olen saanut tämän Marimekon Lauantaiehtoo -kahviastiaston lahjaksi mammaltani ensimmäiseen omaan kotiini reilut parikymmentä vuotta sitten. Kahvikuppiaika meni ohi ja kahvia siirryttiin juomaan mukeista ja astiasto on ollut pitkään poispakattuna.
Joko ikä tai maku on tehnyt tehtävänsä ja mukien lisäksi myös jotkut kahvikupit ovat taas mieluisia ja tänä kesänä näistä kupeista tullaan juomaan vielä monet terassikahvit. Suunnittelinpa näitä kuppeja myös jälkiruoka-astioiksi. Marimekon kuosi miellyttää silmääni edelleen ja lisärakkautta astioihin tuo muisto mammasta.
Ruusu ja lämmin ajatus mammalle sinne pilvenreunalle. Olet mielessäni ♥
Ruusuntuoksua ja lämpimiä ajatuksia myös sinulle! Ja tuosta konmarituksesta vielä. Vaikka toisesta päästä kaivan näitä vanhoja, rakkaita tavaroita esille, yritän toisesta päästä saada tavaraa myös ulos. Kaipa kirjan ajatus toimii alitajuntaisesti myös käänteisesti ja tuo mieleen poissa silmissä olleita, iloa tuottavia tavaroita. Oletko ehkä huomannut samaa...?
Anu
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.
Konmari täälläkin aloitettu, mielenkiintoinen kirja! Ja söpöt nuo kupit, niitähän ei jo pelkästä tunnesyystäkään voisi hävittää vaikka tavarasta pitäisikin päästä eroon. <3
VastaaPoistaKonmari on tosiaan mielenkiintoinen kirja ja tapa ajatella. Mulla on kirja jäänyt vielä kesken, mutta päässä raksuttelee kovasti asian ympärillä. Oikeasti en hetkeäkään ole miettinyt näiden kuppien hävittämistä, mutta nauratti kun kannoin laatikkoa kaikkien vuosien jälkeen sisälle - näinkö meillä tätä tavaran vähentämistä tehdään.
PoistaViehättävät kesäiset kupit :) Sitten kun niihin liittyy mukava muisto ja tuottavat iloa, niin eihän niitä voi konmarittaa minnekään.
VastaaPoistaMinustakin nämä kupit oikein kuiskalevat kauniin aurinkopäivän terassikahvien perään. Eikä niitä todellakaan mariteta minnekään :)
PoistaIhana kuosi!<3 Muistaakseni mullakin on ollut jotain tuosta kuosista..keittiötekstiilejä.:) Eihän noista nyt voi luopua! Mulla on muuten sieltä 80-90-luvun taitteesta yhdet Marimekon verhot ja päiväpeite. Olin NIIN onnellinen niistä, etten ole voinut niistä luopua, tosin välillä ainakin päiväpeite on ollut sisaruksillani lainassa. Kuosi on itselleni mysteeri...varmaan se lukis kankaiden reunassa.:)
VastaaPoistaHauskaa, että meillä löytyy tässäkin yhtymäkohtia! Mulla taisi olla kuppien lisäksi ainakin pöytätabletit, jotka sanomalehtimuste pilasi jossain vaiheessa ihan täysin ja olisiko ollut joku peltinen säilytystölkkikin. Siitä en ole ihan varma. Mutta voi mitkä aarteet sulla on tallella. Retrot kuosit ovat tällä hetkellä niin silmänmukaisia!
PoistaOnhan nuo ihan hurjan suloiset ja kesäiset astiat <3
VastaaPoistaSamaa mieltä Outi! Talvella tuskin tulee käytettyä, mutta nyt kesällä senkin edestä. Ja kuppi on tosi kivan kokoinen jälkkärillekin. Joku pannacotta voisi olla aika ihana näistä marjojen kera...
PoistaJee, ilo nähdä esillä ja käytössä nämä kesäkupit, jotka liittyvät niin mammaasi kuin oman itsenäisen taipaleesi alkuun.
VastaaPoistaEi voi luopua kupeista, joilla on niin vahvoja tarinoita kerrottavanaan ja niin voimakkaita tunteita kannettavanaan :) Sitä paitsi ne ovat ihanan pyöreitä muodoltaan ja sopivat hyvin tuon kaapelikelapöydän päälle.
Olen iloinen, että luet blogiani ja löysit sieltä muistutuksen jostain, mikä tuo näin paljon iloa <3
KIITOS todellakin muistutuksesta Celia ♥ Kuten omassa postauksessasi sanoitkin, on ihanaa kun esineillä on tarinoita takanaan. Esineet saavat aivan omanlaisen piirteen niistä.
PoistaKauniit kupit ja niin kesäisett!
VastaaPoistaKiitos! Voi kun nuo tummat pilvet kiertäisivät meidät niin päästäisiin tänään kattamaan iltapäiväkahvit terassille :)
PoistaIhanat kupit ja muisto! Todellinen kesäfiilis tuli tästä postauksesta <3 Kiitos!
VastaaPoistaKupit ovat muistoja tulvillaan Kati ♥
PoistaVoi, mikä nostalginen tuulahdus! Meillä tuota Lauantaiehtoo -kuosia oli verhoissa ja tarjotin, jota pitkään himoitsimme. Sille kävi lopulta köpelösti, mutta verhot ripustimme viime syksynä tyttären opiskelijaboksin ikkunaan. Aurinkoista viikonvaihdetta! Tuija
VastaaPoistaVoi sinullakin on ollut näitä! Nyt kun sanoit, niin minullakin taisi olla pienen keittokomeroni ikkunassa tästä kankaasta tehty verho. Se ei enää ole kyllä tallella. Aivan ihanaa, että sinun verhosi on säästynyt ja olette saaneet ripustaa sen seuraavan sukupolven ikkunaan. Aurinkoa sinunkin viikonloppuusi!
PoistaIhana postaus. Kauniit kupit ja lämmin muisto. <3
VastaaPoistaKiitos Tiina! Mamma keräsi näitä kuppeja minulle vähitellen ja muistan vieläkin kun sain ensimmäiset kupit. Muistoja muistoja... ♥
PoistaKauniit kupit! Mammalla on silmää kauneudelle. On kyllä totta, että mukit ovat korvanneet pitkälti kahvikuppeja, se lienee vahvasti ajan henki. Mutta kun on tilaa säilyttää muistoja, se on ihan mahtavaa. Voisinkin ottaa tästä kopin ja tehdä oman postauksen samaisesta aiheesta - sehän olisi varsin hauskaa aloittaa "Kahvikuppimuistoni"-juttusarja. Kopin ottais kuka vaan...
VastaaPoistaHyvä idea, laita ihmeessä kahvikuppimuisto -juttusarja liikkeelle! Jään mielenkiinnolla odottelemaan omaa muistoasi. Ja totta, mukit ovat menneet käytössä kuppien edelle. Säästetään kahvin tarjoilijan jalkoja ja annetaan hänenkin nauttia kahvistaan lämpöisenä :)
Poista