Krabbelur mikä herkku!

Meillä herkuteltiin eilen uudella herkulla, jolle en ole löytänyt suomenkielistä nimeä. Ruotsiksi puhutaan krabbelureista ja jossain blogissa oli päädytty yksinkertaiseen käännökseen: krabbeluurit. Olkoon siis tässäkin niin.

Tyttöjen partiotapahtumassa oli joskus tarjolla Nallin nappeja. Napit ovat löysästä pullataikinasta paistinpannulla avotulen päällä paistettuja "lettusia", jotka paistamisen jälkeen kieriteltiin vielä sokerissa. Todellisia namipaloja kun ne herkuteltiin vielä lämpiminä ja ulkoilmassa. Napit tulevat aina silloin tällöin mieleeni ja kun eilen törmäsin Jennys Matblogg -nimisessä blogissa näihin krabbeluureihin, jotka kaukaisesti muistuttavat noita Nallin nappeja, piti niitä saada heti.

* * * * *

 KRABBELUURIT

1 1/2 dl hienosokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tlk leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria (itse laitoin hieman vajaan)
2 munaa
1 1/2 dl maitoa (ehkä jopa ihan tilkkanen enemmänkin)

Sokeria viimeistelysokerointiin.

Sekoita kuivat ainekset keskenään kulhossa. Lisää kananmunat yksi kerrallaan ja neste sen jälkeen. 

Paista krabbelluurit paistinpannulla reilussa voimäärässä, kolme kerrallaan, kunnes krabbeluurit ovat kauniin kullankeltaisia. Lämpötila kannattaa pitää keskilämmöllä ja paistamisessa olla hyvin tarkkana, sillä nämä tuntuvat ottavan tummahkoa paistopintaa melko helposti kuten joistain kuvistakin näkyy. 

Kaada krabbeluurien kypsymisen aikana ruokalautaselle sokerikerros, jotta voit kieritellä krabbeluurit sokerissa heti paistamisen jälkeen. Muuten sokeri ei enää tartu kiinni. Nauti heti.

* * * * *

Alkuperäinen resepti bongattu Jennys Matbloggista, jossa on muuten huomattavasti kauniimpien krabbelur-kuvien lisäksi aivan ihania reseptejä vaikka ja kuinka. Tack Jenny!

Alkuperäisessä ohjeessa krabbeluureja nautiskeltiin aamiaisella. Brunssille ja toki myös välipalaksi nämä sopisivat minusta myös aivan loistavasti. Krabbeluurit maistuivat ihan sellaisenaan kädestä syötynä, mutta pala vaniljajäätelöä vieressä kruunasi herkun. Miksei vieressä voisi olla jotain hilloakin, johon suupalan voisi dipata. 

Meillä testattiin krabbeluureja iltapalalla ja yritin saada terveellistä vivahdetta hedelmillä. Tuoreet mansikat voisivat kuitenkin sopia näitä meidän hedelmiämme paremmin ja täytyy myöntää, että pelkkä jäätelö olisi ollut ihan riittävä. Ensi kerralla yritän muistaa myös tehdä hieman pienempiä krabbeluureja, näistä tuli hieman liian suuria. 

Pöydässä mietimme vielä mitä krabbeluurit oikein ovat. Ne eivät ole pannukakkuja, eivät pullia, eivätkä munkkeja. Jotain ihan omaa ne selvästi ovat ja jos tiedät jonkun käytössä olevan suomenkielisen nimen näille, niin vinkkaa ihmeessä. Herkullisia ovat kuitenkin, olivatpa mitä tahansa!

Aurinkoa tiistaipäivääsi!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.