perjantai 30. elokuuta 2013

DIY Puupölkkyjakkara

Sain ystävältä vinkin tehdä puupölkyistä jakkaroita. Pihaltamme kaadettiin parisen vuotta sitten puu ja ainekset jakkaroihin löytyivät siis pihavarastosta.

Työ on nyt tehty ja jakkarat ovat valmiina. Mutta... tuliko niistä sittenkään jakkaroita vai ehkä pikkupöytiä? Käyttötarkoitus tulee varmastikin vaihtelemaan. Talven ajaksi ajattelin kuitenkin nostaa ainakin yhden jakkaroista sisätiloihin ja tällaiseen käyttöön mallailin sitä. Löysin eilen vielä Naantalin Sellofaanin ihanasta sisustusoutlet-myymälästä tuon lyhdyn pölkyn päälle. Minusta aika toimiva setti :-)


Jakkara oli helppo tehdä. Ensin pölkyt sahattiin oikeaan mittaansa ja sen jälkeen ne kuorittiin. Minä käytin kuorimiseen puukkoa ja talttaa sekä vasaraa, jolla naputtelin tuon teräaseen kuoren ja varsinaisen puun väliin. Sen jälkeen kuoren saikin melko helposti lohkeamaan pois. Joku ammattilaisempi tietäisi varmasti järkevämmät vehkeet kuorimiseen, mutta onnistui se noinkin.

 
 

Kuoren irrottamisen jälkeen hioin hiekkapaperilla ylimääräiset liuhukkeet ja epätasaisuudet pois, käsittelin pölkyt homeenestoaineella ja sen jälkeen maalasin ne mattamustalla ulkomaalilla. 

     
Ystävä, jolta vinkin sain, kertoi virkanneensa jakkaroiden päälle vielä pehmusteet matonkuteista. Itse en ole kummoinenkaan virkkaaja, mutta nyt minulla on koko alkava syksy ja talvi aikaa harjoitella ja saada aikaiseksi pehmusteet jakkaroihini. Ensi kesänä näille olisi siis uusi ura varajakkaroina pihalla. Siihen asti ainakin yksi jakkaroista saa kuitenkin tehdä siistiä sisätyötä.


Ihan uskomattomalla vauhdilla nämä viikot kuluvat. Taas on perjantai, joten oikein mukavaa viikkistä! 

Anu

torstai 29. elokuuta 2013

DIY Tekstipulloja ja -purkkeja

Innostuin jossain vaiheessa tekemään tällaisia tekstipulloja ja -purkkeja. Ne sopivat koristeiksi sellaisenaan tai sitten esimerkiksi yhden kukan tai peikonlehtioksan maljakoksi, kynäpurkiksi, meikkisivellin purkiksi tai mitä itse kukin sitten keksiikin.

Idean pulloihin löysin (yllätys, yllätys) Pinterestin aarrearkusta. Eikä siis muuta kuin kokeilemaan. Joku (tositosi) tarkkasilmäinen ehkä huomasikin yhden tällaisen pullon vauvakutsukirjoitukseni kuvista, mutta tässä vielä tarkempi kuva.



Pullojen tai purkkien tekemiseen tarvitset vain tyhjän, kauniin muotoisen pullon tai lasipurkin, kuumaliimapistoolin liimapatukoineen sekä spraymaalia. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ohje on tämä. Kirjoita kuumaliimalla haluamasi teksti pulloon. Anna kuivua. Spraymaalaa. Valmis.

Itse käytin maaleissa mattavärejä ja minusta ne toimivat hyvin. Maali vaatii muutamia kerroksia ja kannattaa olla varovainen, ettei suihkuta maalia liian paljon kerrallaan, ettei maali ala valua.



Pulloista saisi hauskoja myös jos ne maalaisi liitutaulumaalilla. En tosin tiedä löytyykö liitutaulumaalista suihkutettavaa versiota, mutta voihan maalin sutiakin.

Iloa päivääsi!

Anu

tiistai 27. elokuuta 2013

Päivä käyntiin tuorepuurolla

Kaurapuuro ei aina iske aamuisin. Etenkään lapsilla. Ainakaan meidän perheessämme. Tuorepuuroa meillä syödään kuitenkin mukisematta ja hyvällä ruokahalulla. Se on oikeasti hyvää ja mikä parasta, helppoa ja nopeaa tehdä.


Kuten olen kertonutkin, olen aamiaisihminen, mutta en aamuihminen. Aamunousemiset ovat aina yhtä tylsiä. Vetkutan sängyssä olemista viimeiseen asti ja sen jälkeen aamutoimet on tehtävä kiireellä - ja aina samassa järjestyksessä, jotta ne ehtii tehdä ennen lähtöä. Väärä järjestys sotkee rutiinit (lue: hidastaa tekemistä) ja sen jälkeen ollaan myöhässä :-) Ja myöhässä olemisesta en tykkää sitten ollenkaan. Lasten syntymien jälkeen aamuihin on pitänyt kuitenkin ottaa enemmän aikaa tekemisiin. Lasten kanssa kun rutiineiden väliin tulee, tai ainakin tuli kun he olivat pienempiä, erilaisia yllätysmomentteja.

Onko pakko nousta...
 
Tuolla taustalla aamiaisen on meidän perheessämme oltava sellainen, joka valmistuu nopeasti ja joka olisi myös hyvää, jotta sen syömisestä ei tarvitsisi taistella. Tuorepuuro täyttää nämä kriteerit. Reseptejä on hyvin erilaisia ja osassa valmistelut aloitetaan jo edellisenä iltana. Oma versioni on - yllätys, yllätys - pikaversio, jonka olen aikanaan löytänyt Marttojen kautta ja mikä parasta, se on hyvin sovellettavissa sen mukaan, mitä kaapista löytyy.

* * * * *

Tuorepuuro

4 henkilölle

n. 5 dl jugurttia, jonka joukossa voi olla myös esim. rahkaa, piimää tai marjakeittoa
n. 1 dl kaurahiutaleita
2-3 dl pakastemarjoja

Ainekset sekoitetaan keskenään ja puuro jätetään tekeytymään noin 10 minuutiksi. Tänä aikana marjat ehtivät sulaa ja kaurahiutaleet turvota. Sen jälkeen: syömään! 

* * * * *


Meillä homma toimii siten, että teen puuron ensin, sen jälkeen laitamme itsemme kuntoon ja kun suihkussa on käyty ja vaatteet ovat päällä, pääsemme aamiaiselle. Kaurahiutaleiden lisäksi laitan puuroon usein erilaisia siemeniä (pellavansiemeniä, auringonkukansiemeniä tms.) ja Kuidukasta. Kuidukasta käyttäessäni vähennän usein hieman kaurahiutaleiden määrää, mutta kokeilemalla näet, minkälaisesta koostumuksesta pidät.

"Nesteenä" meillä on usein maustettua jugurttia. Myös esimerkiksi vaniljarahka toimii jugurtin kaverina tai yksinäänkin oikein hyvin. Ja meidän makuumme vadelmat ovat marjoina aivan parhaita tähän.

Hyvä ruoka, parempi mieli, sanotaan mainoksessakin. Ja kun päivän aloittaa hyvällä aamiaisella, voi hyvän mielen toivoa jatkuvan koko päivän! Onko sinulla jotain hyvää vinkkiä helpoksi aamiaiseksi? Kerro ihmeessä kommenttikenttään, otan ilolla ideoita vastaan!

Mukavaa päivää!

Anu

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Hirvikärpäsiä ja omenapiirakkaa

Elokuinen aurinko on hellinyt tänäänkin. Meillä on ollut ohjelmassa jos ei maailman, niin ainakin meidän perheen lyhin metsäretki sekä superherkullinen omenapiirakka.


Lähdettiin aamulla koko perheen voimin metsäretkelle etsimään mustikoita ja sieniä. Metsäretkestä tuli kuitenkin ennätysnopea ja sekä sienet, että mustikat jäivät löytymättä. Saimme nimittäin erityisen lämpimän vastaanoton ko. metsän hirvikärpässuvulta. Ne tulivat moikkaamaan meitä suhteellisen sankoin joukoin. Aitoja jäyhiä varsinais-suomalaisia kun olemme, ei meihin iskenyt tuo tuttavallisuus. Juoksujalkaa hölkkäsimme kanttarellien vakiopaikat läpi ja sen jälkeen äkkiä pois. Hirvikärpäset ovat niin inhoja, vaikka eivät kai mitään oikein meille ihmisille teekään. En laittaisi ollenkaan hanttiin jos palaisivat kaikki sinne mistä ovat aikanaan tänne Suomen puolelle tulleetkin.

Facebookin Ihan itse tehty -sivuilta bongasin aikaisemmin viikolla herkullisen näköisen omenapiirakan kuvan ja tähän päivään asti olen pystynyt olemaan tekemättä sitä. Nyt itsekuri kuitenkin petti. Kakusta ei tullut aivan saman näköistä kuin kuvassa ollut oli, mutta hyvää se oli. Tätä tehdään toistekin. Tosin silloin en anna kakun päälle kaadettavan kinuskin jäähtyä näin paljon kuin tänään. Jos haluat kokeilla kakkua, löytyy sen ohje Dansukkerin reseptipankista eli klik tänne.


Nyt ulos nautiskelemaan ihanasta auringosta. Leppoisaa sunnuntaita sinullekin!

Anu


lauantai 24. elokuuta 2013

Kotiseuturetki ja värikoodina ruskea

Välillä sitä unohtaa miten upeita maisemia kodin lähellä onkaan. Ja miten erilaisia maisemia kuin ne, jotka avautuvat kotiovelta.

Tänään ollut aivan huikean upea elokuinen päivä. Aurinko on paistanut, ilma on ollut lämmin, taivas aivan kirkkaan sininen ja luonnon värit ovat olleet aivan mahtavia. Lähdimme kuopuksen kanssa etsimään auringonkukkia, mutta siltä osin jouduimme palaamaan kotiin tyhjin käsin.


Jäimme kuitenkin ihastelemaan kullanvärisinä hohtavia peltoja ja otimme värikoodiksi ruskean. Mitä sävyjä siitä löytyikään :-)

 
 

Värikoodailujen jälkeen kumpikaan meistä ei ollut oikein valmis palaamaan vielä kotiin. Niinpä päätimme lähteä vielä katsomaan löytäisimmekö kotikaupungin lampaita laitumelta. Ja löytyiväthän ne.

Ensin herkuttelemaan tuli yksi.
Porukka kasvoi...
...ja lopuksi oli jo pienoista tungosta. Kukaan ei sanonut: "emmää tykkää" :-)
Olimme reissussa vain parisen tuntia, mutta kotiin palasi hyväntuulinen, rento ja rauhallinen kaksikko. Kotiseuturetkeily kannatti.


Leppoisaa lauantai-iltaa!

perjantai 23. elokuuta 2013

Nyt myös Facebookissa

Arjen timantteja löytyy nyt myös Facebookista. Käy liittymässä tykkääjäksi! Facebook-profiiliin päivittyy blogipäivitysten lisäksi mahdollisesti jotain extraakin.


Mukavaa alkavaa viikonloppua! Toivotaan, että taivas näyttää tältä koko viikonlopun ajan :-)
Anu

torstai 22. elokuuta 2013

DIY Liitutaululaatikot

Esikoinen toivoi uusia säilytyslaatikoita huoneeseensa. Kiertelimme kaupoissa ja tyttö ihastui liitutaululaatikoihin. Laatikoiden hinta oli kuitenkin aika reipas ja päätimme vielä jatkaa etsintöjä.

Paria päivää myöhemmin kuulin askartelukaupassa myytävästä liitutaulukontaktimuovista tai -tarrasta. Ja siitä se idea sitten lähti :-)





Ikean Kasset -laatikot sopivat täydellisesti tarkoitukseen. Laatikon etureunaan liimasin n. 22 x 12 cm kokoisen liitutaulutarran ja voilà, valmis.


Tarrastahan voisi leikata vaikka minkä muotoisen: soikion, pilven tai vaikka pöllön ja näin laatikoista saisi tehtyä vielä erilaisempia. Meidän laatikoistamme tuli tämän näköiset.





Kuopus näki laatikot ja nyt toivelistalla on liitutaulu hänelle. Ei siis auta muu kuin lähteä kaivelemaan kaappeja ja etsimään sopivia irtokehyksiä. Ideoin nimittäin, että laittaisin liitutaulutarran kehysten sisälle, jotta liitutaulusta tulisi sisustuksellisempi. Uusia askarteluja kohti siis.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Hulluna siivousaineisiin

Meistä jokaisella on omat hölmöt puolemme. Yksi omista hölmöyksistäni on intohimoni siivousaineisiin. Ei siis siivoamiseen, vaan nimenomaan siivousaineisiin.


Älä ymmärrä väärin. Pidän kyllä siitä, että on puhdasta ja siistiä. Se on aivan ihanaa. Puhdas, siisti koti auttaa pitämään omaa mieltäkin rauhallisena ja positiivisena. Elämä on kuitenkin niiiiiiin täynnä kaikkia mielenkiintoisia asioita ja tekemisiä, että ne menevät usein siivoamisten edelle. Ja jos valmiina ei ollut mitään mielenkiintoista tekemistä, niin hiukan kun odottelee ja laittaa aivojaan työhön, niin ei aikaakaan kun sitä löytyy - siis silloin kun pitäisi siivota. Toki sekin vaikuttaa asiaan, että nykyisin on aika harvinaista, että koko kodin saa kerralla putsplankkiin. Usein siivoaminen on sitä, että joka päivä tekee jotain pientä, jotta kaaos ei pääse aivan valtavaksi. Tuolloin kuitenkin jää kokematta se koko kodin siisteyden ihanuus, sillä ainakin meillä perässä kulkee joukko, joka pitää huolta siitä, että tekemistä riittää seuraavallekin päivälle. Totuuden nimissä, kuulun itsekin siihen joukkoon.

Mutta takaisin siivousaineisiin. Miten kauppojen siivoustarvikehyllyt voivatkin tuntua aivan kuin olisi irtokarkkiostoksilla. Pulloista löytyy ihania tuoksuja, houkuttelevia tuotenimiä (kyllä, olen joskus - ja okei, toisenkin kerran - ostanut puhdistusainetta, jonka tuoksulla oli houkutteleva nimi), ekologisia taustatarinoita, erityisen tehokasta puhdistustehoa  ja sokerina pohjalla ehkä oma kaikkein pahin kompastuskiveni, kauniita pullojakin. Miten siinä pystysi ostamaan perushalpispesuainetta?


Itselleni olen saanut perusteltua, että nämä kauniit pullot ja ihanat tuoksut ovat kirsikka muuten-ei-niin-mukavan siivouskakun huipulle. Ontuva perustelu, mutta jotainhan ihmisen pitää keksiä selittääkseen erilaisia pulloja pursuavan siivouskaapin :-)  Ja onhan se totta, että hyvillä ja kauniilla tarvikkeilla ikävistäkin asioista saa mukavampia! Onhan, onhan? Kokonaan oma tarinansa ovatkin sitten kauniin väriset siivousliinat.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kurkkutehdas ja kruunutilliä

Jos joku olisi sanonut viitisen vuotta sitten, että pakastimeni pullistelee kesän sadon säilömisten vuoksi, tai että mietin minne saisin mahtumaan viimeiset säilömiseni, kun varastossa oleva kakkosjääkaappikin on ääriään myöten täynnä, niin en olisi uskonut.






Äitini on ollut aina mestari kaikessa mikä tulee ruuanlaittoon, leipomiseen ja säilömiseen. Tiedän siis hyvin miten hyvältä kaikki itse säilötyt herkut maistuvat. Jotenkin olen itse kuitenkin melkoinen myöhäisherännäinen ja vasta nyt alkanut kokeilla yhtä ja toista. Tähän asti tekeleet ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta onnistuneet suhteellisen hyvin ja onnistumisen ilo on ollut valtava. Se motivoi jatkamaan kokeiluja.

Tänään oli maustekurkkujenvuoro. Olen säilönyt kurkkuja tasan kerran aikaisemmin. Siitä on kuitenkin jo vuosia aikaa ja tein säilömiset silloin yhdessä äitini kanssa. Tämä kerta oli siinä mielessä neitseellinen. Kuopuksen mukaan keittiössä lemusi, kun hellalla höyrysi etikkaliemikattila. Itse tunsin lähinnä ihanan piparjuuren ja valkosipulin tuoksun... Mutta nyt ovat kurkut purkeissa ja parin viikon kuluttua pääsemme testaamaan miten onnistuin.


Kesken säilömisten tilli inspiroi valokuvauksiin.

      

    
Lopuksi kirjaimellisesti kruunasin vielä urakan laittamalla loput kruunutillit maljakoihin. Nyt on kotikin kaunistettu :-)




maanantai 12. elokuuta 2013

Nyt riittää mehua pitkälle talveen!

Tuoremehuasemakäynti on nyt tehty ja niinpä terassillamme oli tänään päivällä pullo poikineen jäähdyttelemässä.


Iltapalalla otimme ensimmäiset maistiaiset ja mehu oli niin hyvää, ettei auta muu kuin etsiä pidemmät tikapuut ja käydä keräämässä loputkin, yläoksien omenat mehustettavaksi.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan oman tuoremehun tekemistä, jos et ole vielä kokeillut! Tuoremehuasemaa käyttämällä homma on vieläpä superhelppoa.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Huomenna tuoremehuasemalle!

Oman puutarhan omenoista tehty omppumehu on ihan parasta. Olemme vieneet parina aikaisempana vuonna ison kasan omenoita tuoremehuasemalle mehustettaviksi ja pärjänneet omilla omenamehuilla jouluun asti. Ei lisättyä sokeria, ei lisäaineita, mutta - tai ehkä juuri siksi - maku on aivan superhyvä. Toki hyvään makuun tekee ison lisän myös se, että tässä kohtaa sitä tuntee itsensä Tosi Puutarhuriksi, kun oman pihan sadosta tulee jotain niin hyvää. Suurimman osan vuotta nuo sanat kun eivät ihan ensimmäisinä ole mielessäni kun kuvailen itseäni :-)


Viime vuonna tein innostuksissani hieman liian suuria leikkauksia vanhalle, pitkään hoitamattomana olleelle omenapuullemme, puu otti nokkiinsa ja omenoita tuli tasan kaksi. Jäimme siis myös ilman omppumehuamme. Nyyh. Tänä keväänä yritin ottaa  varovaisemmin, omenamehuhimoisen perheen pitäessä huolta siitä, ettei yritys jää vain yritykseksi, ja puu kiitti. Nyt omenoita tulee taas.

Suurin urakka tässä hommassa on aina pullojen peseminen. Nyt se on tehty. Huh.

Poimittujen omenoiden tuoksu terassilla on aika huumaavan ihana.

Huomiseksi on siis varattu aika tuoremehuasemalle ja siitä alkaa herkuttelu. Mukavaa alkavaa viikkoa!