Älä ymmärrä väärin. Pidän kyllä siitä, että on puhdasta ja siistiä. Se on aivan ihanaa. Puhdas, siisti koti auttaa pitämään omaa mieltäkin rauhallisena ja positiivisena. Elämä on kuitenkin niiiiiiin täynnä kaikkia mielenkiintoisia asioita ja tekemisiä, että ne menevät usein siivoamisten edelle. Ja jos valmiina ei ollut mitään mielenkiintoista tekemistä, niin hiukan kun odottelee ja laittaa aivojaan työhön, niin ei aikaakaan kun sitä löytyy - siis silloin kun pitäisi siivota. Toki sekin vaikuttaa asiaan, että nykyisin on aika harvinaista, että koko kodin saa kerralla putsplankkiin. Usein siivoaminen on sitä, että joka päivä tekee jotain pientä, jotta kaaos ei pääse aivan valtavaksi. Tuolloin kuitenkin jää kokematta se koko kodin siisteyden ihanuus, sillä ainakin meillä perässä kulkee joukko, joka pitää huolta siitä, että tekemistä riittää seuraavallekin päivälle. Totuuden nimissä, kuulun itsekin siihen joukkoon.
Mutta takaisin siivousaineisiin. Miten kauppojen siivoustarvikehyllyt voivatkin tuntua aivan kuin olisi irtokarkkiostoksilla. Pulloista löytyy ihania tuoksuja, houkuttelevia tuotenimiä (kyllä, olen joskus - ja okei, toisenkin kerran - ostanut puhdistusainetta, jonka tuoksulla oli houkutteleva nimi), ekologisia taustatarinoita, erityisen tehokasta puhdistustehoa ja sokerina pohjalla ehkä oma kaikkein pahin kompastuskiveni, kauniita pullojakin. Miten siinä pystysi ostamaan perushalpispesuainetta?
Itselleni olen saanut perusteltua, että nämä kauniit pullot ja ihanat tuoksut ovat kirsikka muuten-ei-niin-mukavan siivouskakun huipulle. Ontuva perustelu, mutta jotainhan ihmisen pitää keksiä selittääkseen erilaisia pulloja pursuavan siivouskaapin :-) Ja onhan se totta, että hyvillä ja kauniilla tarvikkeilla ikävistäkin asioista saa mukavampia! Onhan, onhan? Kokonaan oma tarinansa ovatkin sitten kauniin väriset siivousliinat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti