Onnenkantamoisia

Kun on kerran kuullut voikukan siemeniä kutsuttavan onnenkantamoisiksi, ei voi välttyä miettimästä niitä aina sellaisina.

Yksi lempitauluistani on Hanna Variksen Onnenkantamoinen-grafiikanlehti. Taulun oranssi-vihreä -värimaailma ei ole ehkä aivan omintani, mutta sen ajatus sai paikan sydämessäni ensinäkemällä. Taulussa oleva tarina muistuu voikukka-aikaan mieleeni yhä uudelleen, vuosi toisensa jälkeen.

Kuvassa voikukan siemen on lähtenyt lentoon ja se etsii sopivaa paikkaa laskeutua toisten hattarapallojen seuratessa sitä kuvan alareunassa. Koko maailma on avoinna sille. Ehkä tuulen pyyhkäisy voi johtaa sen eri paikkaa kuin minne se itse suunnitteli menevänsä, mutta se antaa silti tuulen johdattaa. Varmasti se jossain vaiheessa kuitenkin kääntää itseään sinnekin suuntaan, jonne se haluaa mennä. Pakottamatta. Näin haluan uskoa.

Tänä aamuna istuin terassilla aamukahvilla linnunlaulua kuunnellen. Viikot ovat olleet hektisiä (ehkä olet huomannut sen postaustahdistanikin...), mutta nyt hetki oli rauhallinen ja mieli hyvä auringonpaisteessa. Ja siinä samassa mieli alkoi vaeltaa ja silmät ahmivat alkukesän vihreää kauneutta. Tuo taulu tuli mieleeni ja lopulta hain ensin puhelimen kuvailuihin, sen jälkeen vielä kamerankin.

Onnenkantamoisia. Nehän tätä elämää vievät monesti eteenpäin omien suunnitelmien lisäksi. Ne tulevat yllättäen, nurkan takaa ja johtavat lopulta asioihin, jota ei ollut ehkä osannut ajatellakaan. Lopputulos on usein kuitenkin hyvä. Kaikella on tarkoituksensa.

Kun tai jos seuraavan kerran tuskailet kotipihallasi tätä näkymää, käännä ajattelu positiiviselle ja mieti, miten hetken kuluttua maisema on täynnä onnenkantamoisia, sinulle se on sitä jo nyt. Mies ei ole meillä vielä ostanut tätä ajatusta, vaan könkkää voikukkia tuskissaan pois nurmikolta. Totta puhuen välillä sama tuska iskee minuunkin, mutta ainakin jonkun harmituskerran voi pyyhkäistä noilla ajatuksilla pois.

Onnenkantamoisten täyteistä viikonloppua sinulle! Enkä nyt tällä kertaa tarkoita niitä voikukkahattarapalloja :)

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Jäisen tien kulkijan bestikset

Jos tuntuu, että elo on ollut tämän alkuvuoden ylä- ja alamäkeä, on sama linja ollut sääpuolellakin. Reippaasta pakkasesta on tultu vauhdilla nollakeleihin - ja takaisin pakkaselle. Jäätä on ollut näillä meidän hoodeilla tämän talven kaikkialla muualla paitsi ulkoluistinradoilla, joilla sitä soisi olevan.

Onneksi joku taitava on kehitellyt Icebugit. Tulin hetki sitten kävelemästä ja olen taas kerran iloinen kengistäni - olen ollut jokaisen jäisillä teillä tehdyn kävelylenkin jälkeen joulukuun alusta alkaen, jolloin laitoin bugini ensimmäisen kerran jalkaani.

Liukkaudesta huolimatta kävely onnistuu normaalein, pitkin askelin, eikä alamäessäkään tarvitse sipsutella. Ylämäissä saa ponnistavalla jalalla ponnattua kunnolla ja kävely on rentoa. Kenenkään ohi en toki pääse kävelemään huomaamatta, jos sellainen tarve sattuisi tulemaan, sen verran voimallinen rouske kengistä tulee ja vastaantulevan bugikäyttäjän tunnistaakin tutusta äänestä. Mutta niihän sanotaan, että kodinkoneissakin reilumpi ääni on vain tehokkuuden merkki :)

Nasta pureutuu jäällä ja lumella alustaan ja asfalttikohdalla se painuu puolestaan kengän pohjan sisälle. Missään vaiheessa ei siis tunnu huteralta tai siltä kuin kävelisi piikkien päällä.

Malleja ja vaihtoehtoja löytyy sirompia ja krouvimpia. Minä valitsin reilut ulkoilujalkineet, jotka on helppo vetää jalkaansa ja ottaa pois. Ja parin kuukauden käytön jälkeen: kahta en vaihtaisi, oikean jalan ja vasemman jalan Icebugiani ♥ Eikä tämä ole maksettu mainos, vaan silkasta onnesta lenkin jälkeen kirjoitettu. Vieläpä niin vauhdilla kirjoitettu, etten ehtinyt edes puhdistaa kuraisia bestiksiäni, vaan kuvat ovat todellista arkirealismia suoraan kännykästä.

Mukavaa ja liukastelematonta alkavaa viikkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Metsästä voimaa - syyslomaretkellä puskassa

Luonto inspiroi ja antaa voimaa. Niin se vain on. Tähän aikaan vuodesta meillä on ollut usein tapana käydä jonkinlaisella metsäretkellä koko perheen voimin. Metsässä käydään erilaisilla kokoonpanoilla muutenkin, mutta näin syksymmällä on kiva mennä metsään kun hyttysistä tai hirvikärpäsistä ei ole isoa haittaa.

Nipistimme muutaman tunnin viime perjantain työpäivästä, lasten syyslomapäivänä, pakkasimme makkarat ja kuumat kaakaot reppuun ja lähdimme tutustumaan Naantalin Luonnonmaalle muutama vuosi sitten avattuun luontopolkuun.

Reitistön alussa olisi ollut isäparkki, mutta se jäi meiltä käyttämättä ;)

Kyseinen luontopolku kulkee hyvin lähellä merta, mutta meri ei tuonne metsään näkynyt ollenkaan. Muuten luonto tuon polun varrella on hyvin kaunista pulleine jäkälämättäineen ja kanervineen. Perheen nuoriso kaivoi alkumatkasta polun varrelta katkenneet karahkat vaellussauvoiksi ja minä puolestani kyykkäsin milloin minkäkin mättään vieressä kuvaamassa. Niin se matka joutui... onneksi ei ollut hoppua.

Polku oli hyvin merkitty maastoon ja se oli todella hyvässä kunnossa. Levähdyspaikkoja oli useampia ja pitkospuut kuten makkaranpaistopaikatkin oli tehty viimeistellysti. Ihastelin mm. puutappeja, joilla pitkospuut oli kiinnitetty. Tuollaisella reitillä on ilo kulkea. Suosittelen lämpimästi Turun lähellä asuville.

Pienenä vinkkinä kuitenkin, että muutama klapi kannattaa ottaa reppuun mukaan jos mielii lämmintä makkaraa. Ainakin nyt puuvarasto oli tyhjänä - toki maastossa oli sen verran paljon kuivia karahkoja, että niillä sai sopivan tulen aikaiseksi.

Aivan retkemme loppumetreillä juttelimme hetken erän retkeilijän kanssa ja hän kertoi, että Kuntaranta Resortin Klubirakennuksen vastaanotosta saisi hyviä karttoja reitistöstä. Sellainen kannattaa ehkä jossain vaiheessa käydä hakemassa, jotta saamme paremman kokonaiskuvan reiteistä. Nyt kävelimme summamutikkaan koska tiesimme, että pisimmilläänkin reitistö olisi vain noin 6 kilometriä. Sen jaksaisimme hyvin kävellä.

Kotimatkalla mietin, miten hyvää metsässä (tai nuorekkaammin ilmaistuna: puskassa) oleminen tekee. Tuo on selvästi yleisempikin ilmiö, sillä meistä samoista ihmisistä, jotka kaupungilla emme juurikaan hymyile toisille tai katso silmiin, kuoriutuu metsäpoluilla hyvinkin tuttavallinen ja puhelias kansa. Sen laitoin tälläkin retkellä merkille. Hieno juttu. Onko muita metsään hurahtaneita?

Hyvää mieltä viikkoon!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Lauantai-illan kotikylpylä

Tänään on vietetty perheen kanssa lasten kesäloman toiseksi viimeistä päivää pienen ekstraohjelman merkeissä. Oman päiväni kruunasi illan kotikylpylähetkeni.

Kannoin tarvikkeet terassille ja laitoin kesäkantapääni etikkakylpyyn. Ilta-auringossa nautin sitten hyvästä kirjasta tykötarpeineen kantapäiden pehmentyessä. Tällaisia lämpimiä, auringonpaisteisia iltoja ei ole montaa ollut tänä kesänä, joten tunnelma oli lähes ainutlaatuinen.

Kesävarpaankynnet kaipaavat uutta lakkaa, joten nyt uuden arjen alkaessa on hyvä vetäistä loppukesän sävy myös varpaankynsiin. Toivotaan, että tällaisia päiviä kuin tänään on ollut, on vielä monta myös tulevina viikkoina. Aamuihin on hiipinyt kuitenkin jo aavistus elokuun kirpeydestä ja kosteus.

Olin jo ehtinyt unohtaa tuon etikkakylvyn, mutta onneksi vanhoja postauksia selatessani se osui silmiin. Vaikka etikkavesi ei ehkä ajatuksena kuulosta niin houkuttelevalta kotikylpylähoidoksi, tuli tänäänkin todettua sen toimivuus kantapäiden pehmentämisessä.

Parasta tässä päivässä on kuitenkin ollut kiireettömyys, aikatauluttomuus ja se, että koko perhe on ollut koossa, ystävien piipahdusta unohtamatta. Kevein kantapäin ja hyvällä mielellä siis unten maille.

Toivottavasti sinunkin päiväsi on ollut hyvien hetkien päivä! Mukavaa myöhäisiltaa ja suloista sunnuntaita kun huominen koittaa ♥

Anu


ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Äkkilähtö viikonloppuun

Meidän perheessä koko perheen yhteiset lomat ovat kortilla. Tätä nykyä tuntuu, että enenevissä määrin myös viikonloput lyhenytyvät kun miehen työt vievät hänet ajoittain jo sunnuntai-iltana mennessään. Näillä pelimerkeillä kuitenkin mennään ja siksi meidän onkin pitänyt kehitellä tapoja, joilla viikonloppu- ja lomafiiliksiin päästäisiin siirtymään mahdollisimman nopeasti.

Kyläily, vieraiden kutsuminen tai heti perjantaina matkaan lähteminen ovat tehokkaita tapoja virittää mieli vapaalle. Kun yhteinen aika kotinurkissa on kuitenkin vähäistä, tulee useimmiten siksi jäätyä kotiin, oman perheen kesken. Tänä kesänä olen huomannut, että vapaallaolon tunteen saa melko pienelläkin vaivalla nopeasti, ihan kotonakin.

Meillä se tarkoittaa, että valmistetaan perjantaina heti töiden jälkeen jotain herkkusyötävää ja katetaan se kauniisti ja ajatuksella, hieman normaalista poikkeavalla tavalla ja säiden salliessa mielellään pihalle. Mahtaakohan liittyä muuten juuri tuohon, että kun päätään käyttää johonkin mieluisaan pähkäämiseen, nappaa se ajatukset irti arjesta?

Tällä kertaa herkuttelimme tänä kesänä ilmestyneen Lomaruokaa-kirjan* rapusalaatilla. Suurin osa salaatista laitettiin tarjolle ohjeen mukaisesti rapeisiin salaattikuppeihin, mutta osa lusikoitiin ruissipsien päälle ja täyte toimi valtavan hyvin siinäkin. Raikkaan salaatin kyytipojiksi aikuisille kaadettiin lasiin hanapaketista mojitoa ja lapsille omaa herkkujuotavaa.

Tuossa samaisessa kirjassa on muuten myös itse tehtävän mojiton ohje ja vitsit miten se on hyvää. Nämä valmiit sekoitukset kalpenevat sen rinnalla täysin. Kirjassa on paljon muitakin kivoja, erittäin helppotekoisia, mutta jonkin jujun sisältäviä kesäruokaohjeita. Kokeiltu on mm. laventelilla maustettua ananasta ja fetahernetahnaa ja seuraavaksi ajattelin napsaista oksan rosmariinistani ja tehdä aprikoosi-rosmariinihilloa, jota kirjassa suositellaan yhdistettäväksi vahvan vuohenjuuston kanssa.

Tänä viikonloppuna meitä virittäytyykin vapaaseen tynkäporukka. Perheen nuorimmainen lähti tänä aamuna partioleirille ja palaa vasta sunnuntai-iltana. Olemme olleet kesän niin tiiviisti yhdessä, että tämänkin mittainen ero tuntuu hurjalta. Tyttö pärjää leirillään varmasti hyvin, mutta miten pärjää äiti... Se jää nähtäväksi.

Mukavaa viikonloppua sinulle ♥

Anu

* Lomaruokaa-kirja saatu blogiyhteistyön merkeissä.

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Tumppusukkainen itsenäisyyspäivä ♥

Itsenäisyyspäivä valkeni - tai valkeni ja valkeni - harmaana ja sateisena. Se ei haittaa, sillä viikonloppu onkin tarkoitus viettää tumppusukat jalassa, ilman kiirettä minnekään, joulupuuhia touhuten.

Ei ole muuten ihan helppoa pitää viikonloppua täysin vapaana kaikista menemisistä ja aikatauluista, vai onko teillä? Kun jokainen perheestä "ihan vain tekee nopsaan" jonkun jutun, on päivä sitten jo pitänytkin aikatauluttaa kuljetuksineen ja ruokailuineen. Tai noin minusta ainakin tuntuu.

Nautin siitä kun voi olla sisällä variksenpelättimen näköisenä, järkyt polvista lähes puhkihintyneet (mutta ah, niin käyttäjälleen muotoutuneet - säästän teidät kuvamateriaalilta) kotihousut jalassa, ruuan voi tehdä silloin kun on nälkä, eikä siinä välissä kun yksi tulee kotiin ja toinen on lähdössä omaan menoonsa ja piparit voidaan leipoa silloin kun tuntuu siltä. Illan hämärtyessä voi vetää pipon silmille ja lähteä tekemään pienen ulkoilun, haukkaamaan raitista ilmaa, ennen vetäytymistä tv:n äärelle katsomaan juhlia. Puuhaa tähän päivään varmasti tulee mahtumaan, mutta ilman aikatauluja.

Rauhallista, tunnelmallista itsenäisyyspäivää sinullekin! Sytytetään illalla kynttilät ikkunalle 97-vuotiaan Suomemme kunniaksi.

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Kynttiläetikettejä ja erilaisia kukkasia

Olen innostunut testaamaan erilaisia koriste- ja etikettivaihtoehtoja tekemiini soijakynttilöihin. Vaihtoehtoja riittää vaikka kuinka, mutta tässä muutama.

Mutta ensin kuitenkin täytyy palata vielä eiliseen. Olette kyllä aivan parhaat lukijat! Kiitos valtavasti eilisen postauksen upeista ja lämmittävistä kommenteista. Täytyy sanoa, että kommentteja on ollut aina mukava lukea, sillä ne ovat aina olleet positiivisesti kirjoitettuja. Kerroin, että tässä "oikeassa elämässä" olen saanut ilon tutustua viimeisen vuoden aikana mahtaviin tyyppeihin, mutta olen superonnekas, kun minulla on yhtä mahtavia ihmisiä myös täällä blogistaniassa ympärilläni. KIITOS <3 (Jos joku tietää, miten saa tehtyä oikean sydämen tänne bloggeriin, niin voisi vinkata - kivahan tuo merkkisydänkin on ja asia tulee selväksi, mutta...).

Mutta niin, näitä kynttiläetikettiasioita. Askartelukaupasta (mikä aarrepaikka!) löytyi arkkeina kaksipuolista tarrapohjaa. Sen avulla voi itse tehdä tarroja. Nuo tekstietiketit onkin tehty sillä. Eli printtasin etikettejä normaalille kopiopaperille, liimasin sen tarra-arkin toiselle puolelle, irrotin taustapaperin ja liimasin etiketin lasikippoon. Näistä tuli todella siistejä kun etiketin päälle ei tarvinut laittaa mitään. Kontaktimuovillakin etiketin liimaaminen onnistuu tietysti, mutta näin saa pidettyä etiketissä mattamaisen pinnan. Samaisesta puodista löytyi myös glittertarra-arkkeja. Siitä leikkasin tähden ja liimasin yhteen purkkiin. Hauska minusta tämäkin.

Kerrohan nyt mielipiteesi, mikä etiketeistä on sinusta parhain? Kotiraati on mielipiteensä kertonut, mutta olisi kiva kuulla myös sinun mielipiteesi.


Tein nuo tekstietiketit itse ja jos haluat tulostaa samanlaisia omiin kynttilöihisi tai johonkin muuhun käyttöön, niin laitan tähän linkin, josta pääset tulostelemaan. Mustan kynttiläetiketin voit ladata tästä klik ja valkoisen etiketin tästä kliketiklik. Olepa hyvä!

Ja hei, mitäs tykkäät kukistani? Ihastuin yhdessä fiiliskuvassa kuivuneisiin talventörröttäjiin, jotka näyttivät pronssin väristen koristeiden vierellä minusta aivan huippuhyviltä. Niinpä kävin hiukan retkeilemässä röhnäpellolla. Enpä olisi vielä joku aika sitten uskonut, että olohuoneemme pöydällä on tuollaisia "kukkia". Perhe ei usko vieläkään.

Mukavaa torstai-iltaa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Tatteilua ja onnistumisen iloa

Tätä onnistumisen iloa! Ihan oikeasti. Facebook, Insta ja blogit ovat pursuilleet jo jonkin aikaa ihania tattikuvia. Ihastuin vuosi sitten herkkutatteihin ja nyt olen ollut aivan surkeana, kun en tunnista sitä metsästä.

Ympärillä on onneksi ihania ihmisiä. Olen saanut monelta vinkkejä herkkutatin tunnistamiseen. Myös vinkki Turun torilla majailevasta sienimiehestä oli ihan huippu. Lopullinen rohkaisu tuli kun kuulin, että mikään tateista ei ole myrkyllinen ja että karvaan makuisen sappitatin voi tunnistaa kun maistaa kielellä tai pienesti puraisemalla lakin reunasta leikattua palaa. Kiitos kaikille apuoppaille <3

Tänään vetäisin uudet auringon keltaiset nilkkakumpparit jalkaani ja lähdimme metsään. Aurinko paistoi, ei hyttysen hyttystä, ei hirvikärpäsiäkään... ja se tattimäärä. Oih ja voih. Alku näytti ensin hieman heikolta, mutta sen jälkeen kun tatteja alkoi löytyä, täyttyi kori melkoisella vauhdilla. Aika erilaisella vauhdilla kun mitä tällainen kanttarellien ja suppilovahveroiden kerääjä on tottunutkaan.

Koriin päätyi ilmeisesti kolmea erilaista tattia. Kaksi tattia pitää selvittää vielä mitä ne ovat, mutta kolmas on varma herkkutatti. Sen tunnisti ohjeiden ja nähtyjen kuvien perusteella heti kun sen näki. Että voi pieni ihminen ollakin onnellinen. Huomenna herkutellaan paistetuilla tateilla. Lähiaikoina meillä tarjoillaan myös Pikkutalon Sannan vinkkaamaan tattipastaa ja tattirisottoa tekee kovasti myös mieli. Siihen pitää löytää hyvä ohje. Kerro ihmeessä, jos olet löytänyt herkullisen tattirisoton reseptin.

Nyt kattamaan kotikatsomoa ja nauttimaan hyvästä iltapalasta ja tästä onnentunteesta. Toivottavasti sinullakin on ollut hyvä päivä.

Upeaa aurinkoviikonlopun jatkoa!

Anu


ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.