Ympärillä on onneksi ihania ihmisiä. Olen saanut monelta vinkkejä herkkutatin tunnistamiseen. Myös vinkki Turun torilla majailevasta sienimiehestä oli ihan huippu. Lopullinen rohkaisu tuli kun kuulin, että mikään tateista ei ole myrkyllinen ja että karvaan makuisen sappitatin voi tunnistaa kun maistaa kielellä tai pienesti puraisemalla lakin reunasta leikattua palaa. Kiitos kaikille apuoppaille <3
Tänään vetäisin uudet auringon keltaiset nilkkakumpparit jalkaani ja lähdimme metsään. Aurinko paistoi, ei hyttysen hyttystä, ei hirvikärpäsiäkään... ja se tattimäärä. Oih ja voih. Alku näytti ensin hieman heikolta, mutta sen jälkeen kun tatteja alkoi löytyä, täyttyi kori melkoisella vauhdilla. Aika erilaisella vauhdilla kun mitä tällainen kanttarellien ja suppilovahveroiden kerääjä on tottunutkaan.
Koriin päätyi ilmeisesti kolmea erilaista tattia. Kaksi tattia pitää selvittää vielä mitä ne ovat, mutta kolmas on varma herkkutatti. Sen tunnisti ohjeiden ja nähtyjen kuvien perusteella heti kun sen näki. Että voi pieni ihminen ollakin onnellinen. Huomenna herkutellaan paistetuilla tateilla. Lähiaikoina meillä tarjoillaan myös Pikkutalon Sannan vinkkaamaan tattipastaa ja tattirisottoa tekee kovasti myös mieli. Siihen pitää löytää hyvä ohje. Kerro ihmeessä, jos olet löytänyt herkullisen tattirisoton reseptin.
Nyt kattamaan kotikatsomoa ja nauttimaan hyvästä iltapalasta ja tästä onnentunteesta. Toivottavasti sinullakin on ollut hyvä päivä.
Upeaa aurinkoviikonlopun jatkoa!
Anu
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.
Hih! Tattirisoton ohje löytyy meitsin blogista! Oli muuten herkkua, uskon
VastaaPoistaettä tykkäät siitä! Kylmää, italialaista valkkaria kyytipojaksi, avot
mikä makuelämys!
Oli muuten kiva nähdä tänään, tapaamisiin taas torstaina!
Niin ja onnittelut mahtavista tattilöydöistä, on se vaan kivaa päästä
valmistamaan ruokaa itse poimituista sienistä.
No niinpä löytyikin Teija! Ohje menee testiin ihan lähipäivinä. Samoin se vinkkaamasi viini täytyy hakea heti tilaisuuden tullen jääkaappiin valmiiksi. Oli kiva tosiaan nähdä tänään! Vieläkin ihmettelen, miten pystyit olemaan niin cool catwalkilla. Ei olisi uskonut ensimmäiseksi kerraksesi. Mukavia näytöksiä myös huomiselle! Jatketaan me torstaina muodin merkeissä :)
PoistaHieno tattisaalis! Mua huutelee suppikset metsän uumenista, kun nyt vaan sinne saakka ennätän :)
VastaaPoistaJoko teillä on suppiksia rva Lahoa rautaa? Niitä meillä ei näkynyt vielä ollenkaan. Muutama kantsu löydettiin tattien lisäksi.
PoistaMahtava tattisaalis! Minä olen kaikkien sienien tunnistamisessa aivan onneton (ehkä kantarellin ja korvasienen juuri ja juuri tunnistan) ja itsekin harmitellut taitamattomuuttani toisten upeita somekuvia katsellessa (vesi kielellä..). Nyt kun vielä mainitsit tuon tattirisoton, minun on kyllä ehkä pakko myös opetella tunnistamista..Meidän takametsässäkin naapurin mukaan noita olisi, jos vaan tunnistaisi.
VastaaPoistaIhanaa (ja herkullista) viikonloppua!
No eikös Riikka! Suppikset ja kantsut ovat minullakin olleet tähän asti ne sienet, jotka tunnistan. Ei siis hurraamista täälläkään. Mutta mene ihmeessä metsään, jos teillä on niin lähelläkin herkkutatteja. Varmista vaikka vielä naapurilta kun tulet kotiin, että kaikki ovat ok. Minua helpotti tieto, etten pysty myrkyttämään ketään, vaikka tattitietämys olisikin heikko ja se maistamisvinkki toimi myös hyvin sappitatin erottamiseksi.
PoistaVoihan - mikä saalis! Ja onnittelut sinnikkyydestä tattien tunnistamiseen. Minä olen ihan onneton sienien tuntija, vaikka olen saanut opastusta äidiltäni ja martoilta;) Tosin enpä nyt jaloiltani sienimetsäänkään uskaltaudu, mutta ehkä jo ensi vuonna!
VastaaPoistaOnneksi on lähipiirissä ihmisiä, jotka muistavat sieniherkuttelijaa;)
Rentoa viikonloppua, Anu!
Sanopa muuta Lady. Olen niin hurmiossa täällä, että mies totesi jo, että "Joo, on huomattu, että olet tohkeissasi noista". Mutta kun mä vain olen :) Sen lisäksi, että onnistuu itse löytämään herkkuja metsästä, on upea tunne oppia uutta. Ihanaa, että sinulla on privaattisienitoimittajia! Sellaiset ovat kullan arvoisia. Leppoisaa viikkistä myös sinulle <3
PoistaSä voisit Anu opettaa mut sienien makuun. Oon niin ennakkoluuloinen ja maku ei vaan ole istunut suuhuni. Kyllä suomalainen metsä on kaunis paikka <3
VastaaPoistaTervetuloa herkuttelemaan tateilla ihan koska tahansa Kati! Voitaisiin vaikka testata tuo Teijan tattirisotto kimpassa. Herkkutattien maku on upea ja suutuntuma erilainen kuin monissa muissa sienissä (kiinteä, eikä millään tavalla niljakas) ja siksi siitä tuli omakin suosikkini heti ensimmäisistä suupaloista alkaen. Haaste otettu vastaan! Ja ihan totta, metsä on kaunis ja niin rentouttava ympäristö <3
PoistaUpean näköisiä tatteja! Minä en ole sienien ystävä, mutta mielelläni niitä poimin kun tykkään käydä metsässä :)
VastaaPoistaSieniä on tosiaan kiva kerätä ja ottajia löydöille löytyy varmasti, jos sienet eivät maistu itselle.
PoistaIhanat kuvat ja hirmu ison näköisiä tatteja. Nyt taitaa olla hyvä sieni vuosi :)
VastaaPoistaSanotaan ainakin, että tämä vuosi olisi erityisen hyvä tattivuosi. Tatit olivat upean näköisiä ja siistejä, niitä oli ilo kerätä koriin. Kiitos Sike kauniista sanoistasi :)
PoistaYhdyn ihan tyystin innostukseesi! On se kyllä ihanaa että saadaan tuolla metsässä kuleksia ja tuoda ruokaakin sieltä kotiin :) Mahtavat kuvat!
VastaaPoistaKiva kuulla, että meitä höperöitä on ainakin kaksi Teija ;) Metsään tulee lähdettyäkin helpommin kun siihen on joku "syy".
Poista