lauantai 26. lokakuuta 2013

Popsi popsi porkkanaa(kakkuaa)

Tänään on ollut porkkanapäivä. Tarkemmin sanottuna porkkanakakkupäivä  Valinta on ollut vaikea, sillä olen viime aikoina löytänyt kaksi hyvältä kuulostavaa reseptiä porkkanakakulle. Molemmat menivät kokeilulistalle, mutta ensimmäisenä vuoroon pääsi se resepti, jonka löysinkin ensimmäisenä. Järjestys ennen kaikkea ;)


Kokeilu kannatti ja kakku onnistui erinomaisen hyvin. Resepti löytyi siitä samaisesta Maku-lehdestä, josta testasin jo bageleidenkin reseptin. Nyt on jo kaksi taitetun sivukulman reseptiä kokeiltu, jihuu. Molemmat jäävät talteen. Tässä resepti sinullekin jos haluat kokeilla.

Resepti by Anna Mäkelä
Jotain muutoksia pitää kuitenkin aina tehdä ja tällä kertaa minun muutokseni johtuivat käytännön asioista. Vaihdoin vanilja-aromin sitruunamehuun ja saksanpähkinärouheen hasselpähkinärouheeseen. Noita kun sattui löytymään kaapista. Kuorrutusta tein ohjetta suuremman satsin, mutta hieman vähempikin olisi kyllä riittänyt.


Nyt siirryn lauantai-illan kotikatsomoomme. Josko nappaisi mukaan ihan pienen palan vielä myös tätä kakkua... Leppoisaa iltaa sinullekin!

Anu

torstai 24. lokakuuta 2013

Syysistutuksia, toinen otos

Nyt on tehty terassien syysistutukset kahteen kertaan. Niih. Ostin heti ilmojen viilennyttyä ihania havukanervia. Luulin, että ne olisivat olleet kuten kanervat yleensäkin, eli pysyneet suht kauniina, vaikka olisivatkin kuivuneet ja pakastuneet. Näin ei kuitenkaan ollut. Havukanervat lopsahtivat melko nopeasti (ei niin) hyvässä hoidossani.


Ei siis auttanut muu kuin lähteä uudelleen kukkakauppaan ja aloittaa osa kaksi. Toivon kovasti, ettei eteen tule enää osaa kolme ja siksi pysyttelinkin perinteisemmissä valinnoissa. Sairaspäivää viettävä kuopus oli mukana ja hänen ehdoton suosikkivärinsä ihan kaikessa on vihreä. Innostunut tyttö kiikutti minulle löytämänsä vihreän kanervan ja oli hyvin vakuuttunut, että se on oikea väri meille. Itse en oikein lämmennyt tuolle värille, mutta kotiin päästyämme (ja hieman kotikuusta karsittuani kanervan kaveriksi) olen oikein tyytyväinen takaterassimme pöydän asetelmaan. Istutuksen vierelle asetelmaan pääsivät myös mammani vanhassa lasipurkissa oleva kynttilä sekä syksyyn selviytynyt mehikasvi.


Etupihan puolesta tulikin sitten hyvin perinteinen. Aavistuksen alkavat jo punaiset kanervat tökkiä. Niitä kun on ollut jo niin monena syksynä. Mutta kanervat nyt vain ovat ne kestävimmät vaihtoehdot tähän tarkoitukseen. Ensi syksyyn pitää kuitenkin keksiä jo jotain muuta. Pitäisikö kolkutella tie ulos omasta laatikosta ja miettiä lähtökohdaksi joku aivan muu kuin kasvi? Löytyisikö kivoja ideoita? Jos sinulla on joku hyvä idea, niin linkitätkö sen minulle kommentteihin. Tämä kiittää jo etukäteen kauniisti :)

Lopuksi vielä. Mistä se johtuu, että vaikka pää ajattelee ja haluaa yksinkertaista ja tyylikästä, toteuttavat kädet kuitenkin jotain rönsyilevämpää...? Sisäinen romanttisesta tyylistä pitävämpi puoleniko (jonka olemassaoloa en edes ole oikein tiennyt) puskee käsien kautta ulos pienellä pakolla. Ehkä.

Ihanaa syysviikkonloppua!

Anu

ps. Muistathan edelleen Arjen timanttien Facebook-sivun. Käy ihmeessä tykkäämässä klik!

Oih, omeletti!

Niin antoisaa ja mielenkiintoista kuin blogien lukeminen onkin, on se toisaalta myös vaarallista. Minulle ne luovat ainakin erilaisia tarpeita. Ja koska luonteeni on mitä on, en saa rauhaa, ennen kuin olen päässyt toteuttamaan tai kokeilemaan näkemiäni ideoita. Aivan sama, liittyvätkö ideat ruokaan, sisustukseen, askarteluun, isoon asiaan tai johonkin pieneen yksityiskohtaan, periaate on kuitenkin sama. Kuume on ja pysyy, kunnes se on "lääkitty".

Viimeisin kuumeiluni liittyi omelettiin. Näin ihanan omeletin ohjeen Siskot kokkaa -blogissa ja sen jälkeen en saanut sitä pois mielestäni. Onneksi tämä kuume ei ollut kuitenkaan tuota vaarallisemmasta asiasta.



Kyse on amerikkalaisesta klassikosta, Denverin omeletista. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ideana on laittaa omeletin sisälle täyte, jossa on ilmakuivattua kinkkua, juustoraastetta sekä ranskankermaa, johon on pilkottu pieneksi tuoretta tomaattia. Taitetun omeletin päälle laitetaan vielä lisää ranskankermaa.


Ja olihan se kuumeilun arvoista. Kannatti kokeilla, tälläkin kerralla. Siskoille kiitos! Ainoa muutos, jonka seuraavalla kerralla teen on, että lorautan omeletin päälle jonkin verran tätä kertaa vähemmän ranskankermaa. Alkuperäisen reseptin löydät täältä klik, jos haluat sinäkin testata.

Uskomatonta, että ollaan taas perjantain aatossa. Hyvää tuulta päivääsi!

Anu

ps. Onko täällä muita kuumeilijoita, vai kuumeilenko yksikseni erilaisista asioista? Vertaistukea tarjolla - anyone? Mistä sinä olet viimeksi kuumeillut?

pps. Käy tykkäämässä Arjen timantteja -blogista myös Facebookissa klik, niin saat päivitykset omaan uutisvirtaasi.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Iltapalaksi bageleita

Minulla on aikakauslehtiä lukiessani tapana taitella sivujen kulmia aina kun sivulla on jotain mielenkiintoista. Viimeistä Maku-lehteä luin joko hyvin, hyvin nälkäisenä tai sen reseptit kolahtivat minuun täydellisesti. Iso osa lehden sivuista on taitettu yläkulmastaan. Kuvassa oleva sivukin on taitettu molempiin suuntiin...


Yksi himoitsemistani resepteistä oli lehdessä oleva bageleiden resepti. Yritys leipoa noita herkkuja on ollut jo pari viikonloppua, mutta aina eteen on tullut jotain, mikä on jättänyt yrityksen yritykseksi. Tänään oli vihdoin kuitenkin Se Päivä.


Siispä ensin taikinahommia, sitten keittämistä, keitettyjen bageleiden päälle siemeniä ja viimeiseksi vielä uuniin. Ihan bagelin näköisiä näistä tuli ja makukin oli kohdallaan kun vielä paahtoi halkaistut bagelit. Ilman paahtamista nuo olivat melkoisen sitkeitä. Ehkä niiden kuuluukin olla, sitä en tiedä, mutta omaan makuun paahdetut versiot olivat mukavampia. Oikeastaan olivat tosi herkkuja.

Resepti Maku-lehdestä 5/2013

Nyt on vatsa killillään, osa leipomuksista pakkasessa ja muutama varattuna vielä aamiaisellekin. Olipa hyvää.

Heipat,

Anu

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Voimaa metsästä

Tänään on vietetty lasten syysloman viimeistä päivää ja päivän kruunasi yhteinen metsäretki ihanan ystäväperheen kanssa. Niinpä me neljä aikuista ja neljä lasta pakkasimme kahvit, kaakaot ja makkarat reppuihin ja lähdimme metsään.


Voidakseen hyvin, pitäisi ihmisen olla joidenkin tutkimusten mukaan metsässä tai luonnossa päivittäin keskimäärin vähintään 20 minuuttia. Sanotaan, että metsässä oleminen normalisoi verenpainetta ja pulssia, jännitys häviää jo muutamissa minuuteissa ja mielialakin tasoittuu parissakymmenessä minuutissa. Pitkään jatkunutta stressiä voi "lääkitä" parin tunnin metsäannoksella.


Tuosta on vaikea olla eri mieltä. Luonto rauhoittaa ja sen huomaa itsekin. Mutta mistä se sitten johtuu, että tällaisia retkiä tulee tehtyä aivan liian harvoin? Tämän päiväisen luontopolun alkuun on kotioveltamme vajaan kymmenen minuutin automatka ja lähin metsä alkaa lähes ulko-oveltamme. Siinä mielessä lähteminen ei ole ainakaan ajasta kiinni. Elämä on valintoja ja tämä vaihtoehto tuntuu yksinkertaisesti aina välillä vain unohtuvan.


Tämä päivä oli kuitenkin taas upea muistutus. Lokakuinen aurinko lämmitti kasvoilla ja aika hävisi kun tankkasimme raitista ilmaa useamman tunnin. Välissä toki tankattiin myös eväitä. Nehän tekevät retkestä Retken :) Nyt tuntuu hyvältä.

Suloista sunnuntaita!

Anu

ps. Käy ihmeessä tykkäämässä Arjen timantteja -blogista myös Facebookissa klik, niin saat päivitykset omaan FB-uutisvirtaasi.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Ensijää

Facebookissa ja eri blogeissa on ollut paljon kuvia ensilumesta. Meillä ensilunta ei ole vielä satanut, mutta viime yönä oli satanut isoja rakeita, jotka olivat jäätyneet maahan ja tehneet siitä ainakin pikkiriikkisen valkean.


Ensilumi jakaa mielipiteitä. Toisia se ahdistaa; pitkä edessä oleva kylmä ja pimeä talvi ei houkuttele. Toiset nauttivat ja kokevat puhtaan valkean maan lähestulkoon romanttisena. Minun päässäni ensilumi naksauttaa jouluvaihteen päälle. Suurten lumihiutaleiden hiljalleen maahan leijaileminen aiheuttaa välittömän tarpeen päästä virittelemään ulos jouluvaloja ja aloittaa joululehtien selailu. Samassa yhteydessä on myös ihanaa kaivaa oma joulunvalmistelujuomani, portviini, esille ja vetää villasukat jalkaan. Portviini on sen verran tärkeässä osassa joulunalusajassani, että se ansaitsee ihan oman postauksensa. Siitä enemmän siis myöhemmin :)


Ihan vielä ei olla kuitenkaan siinä vaiheessa. Odotellaan. Nyt nautitaan tästä kauniista välimuotopäivästä: aurinko paistaa ja on suhteellisen lämmintäkin, mutta maassa on jo pieni aavistus lähestyvästä talvesta. Mittari näyttää tosiaan ihan reilusti plusasteita, mutta maa on silti vielä nyt iltapäivälläkin reilusti jäässä ja valkoinen. Jännä yhdistelmä.


Leppoisaa lauantaita, ensilumella tai ilman!
Anu

ps. Käy tykkäämässä Arjen timantteja -blogista myös Facebookissa klik, niin saat päivitykset omaan uutisvirtaasi.


torstai 17. lokakuuta 2013

Lazy day

Hohhoijaa, onpa ollut laiska päivä. Eilen teimme syysloman kunniaksi pienen piknik-risteilyn ja useamman vuoden tauon jälkeen se oli oikein onnistunut kokemus. Lapsille oli juuri sopivasti kaikenlaista koettavaa ja tekemistä ja siinä samalla pääsi aikuinenkin nauttimaan ja rentoutumaan. Ihanaa kun lapset ovat jo sen verran isompia, että heitä kiinnostavat laivalla muutkin asiat kuin pelkkä pallomeri :)


Tämä syyslomapäivä onkin mennyt sitten hyvin rauhallisissa merkeissä. Yhdellä flunssa alkaa olla voiton puolella, toisella jo jonkinlaisessa vaiheessa ja itselläni vasta iskemässä. Flunssainen olo yhdistettynä ulkona tänään olevaan harmauteen, koleuteen ja vesisateeseen ovat tehneet tästä päivästä melkoisen laiskan. Näitäkin päiviä kai kuitenkin tarvitaan. Ei siis muuta kuin villasukat jalkaan, mukiin joulunodotusta ja sen kaveriksi pari palaa suklaata -- eiköhän tämä päivä näillä iloksi muutu.


Nautitaan laiskottelusta!

Anu

ps. Käy tykkäämässä Arjen timantteja -blogista myös Facebookissa klik, niin saat päivitykset omaan uutisvirtaasi.

Aamun ajatelma vol. 2

Kaunista huomenta taas pienen mietelauseen kera. Olen kerännyt jo aika nuoresta asti erilaisia aforismeja, mietelauseita. Niissä muotoutuu monesti niin kauniisti sanoiksi asiat, joita itsekin ajattelee.


Joskus mietelauseista saa päiväänsä iloa ja hyvää tuulta, toisinaan rohkaisua, kannustusta tai lohtuakin. Joskus sanat vain yksinkertaisesti kokoavat omat ajatukset: juuri noin ajattelen, mutta en vain ole osannut muotoilla sitä.  Äidiltäni olen oppinut tavan kirjoittaa onnittelukortteihin runon tai mietelauseen onnittelun lisäksi. Pieni lisäteksti tekee kortista heti henkilökohtaisemman ja siitä näkee, että kortin saajaa on ajateltu. Tuo tapa on jäänyt minulle ja usein pyrinkin löytämään tilanteeseen, henkilöön tai hetkeen sopivan lauseen tai kaksi liitettäväksi antamaani korttiin.

Nykyisin kerään mietelauseita myös Pinterestin puolella ja sieltä tämäkin löytyi. Noihin sanoihin kiteytyy ajatus tämän bloginkin takaa: arki ei voi olla aina kivaa, mutta siitä voi tehdä mahdollisimman mukavaa. Aina sitä ei tahdo muistaa, mutta elämä maistuu paremmalta kun tuo ajatus on edes jossain takaraivossa olemassa.

Hyvää mieltä päivääsi!
Anu

tiistai 15. lokakuuta 2013

Ystävyysmuffinit

Kuopuksella oli tänään leikkitreffit ja lupasin tehdä tytöille välipalalle muffineja. Leikkitreffien kunniaksi muffareista tuli tällaisia ystävyysversioita.



Muffinit ovat siitä ihania arkileivonnaisia, että kotoa löytyy aina kaikkea mitä niihin tarvitaan. Muffineiden leipominen on myös nopsaa puuhaa, eikä se vaadi montaa eri työvaihetta. Leivon muffinini aina samalla perusreseptillä, vaihtelen vain taikinan joukkoon heiteltäviä täytteitä. Tällä kertaa lisäsin taikinaan mustikoita ja reilun kokoisia valkosuklaapaloja. Resepti toimii minusta kaikkein parhaiten marjojen kanssa ja niin suklaasieppo kuin olenkin, on suosikkinitäytteeni näissä aivan ehdottomasti vadelma. Kermaviilin / rahkan / jugurtin tai vastaavan laittaminen taikinaan tekee muffineista mukavan meheviä.



Tässä perusreseptini, johon lisään milloin mitäkin sattumia: marjoja, suklaapaloja, toffeepaloja, pähkinämurskaa....
Leipurin oma kahvihetki sen jälkeen kun treffiläiset olivat jatkaneet leikkiensä pariin.
Mukavaa päivää sinullekin!

Anu

maanantai 14. lokakuuta 2013

Mitä isot edellä

Aina välillä sitä miettii, miten paljon omista sanomisista tai tekemisistä jää lasten mieleen. Tai miten paljon niistä tavoista ja perinteistä, joita kotona tehdään, siirtyy myös lapsille. Eilen illalla hymyilytti melko leveästi kun huomasin, että juu, jotain ainakin näyttää tarttuneen myös lapsiin viime aikojen tekemisistä.

Osaatko arvata mitä syntyy lauantai-iltana tyhjennetystä sipsipurkista ja vanupuikosta?


Jos et arvannut, niin en paljasta ihan vielä. Pientä taustaa ensin.

Kuusivuotias kuopuksemme löysi keittiöön jääneen tyhjän sipsipurkin ja nuuhki sitä eilen illalla. Nenä niin pitkällä kuin se vain purkkiin ylettyi hän nuuhki purkkia ja totesi tuoksun olevan aivan taivaallisen. Sen jälkeen näin kun hänellä välähti: "Tästä saataisiin ihana vessanraikastimen tuoksu!" Siitä se idea sitten lähti. Isosiskon kanssa he löivät viisaat päänsä yhteen: laitetaan vanupuikko tyhjään purkkiin ja annetaan sen imeä siellä tuoksua itseensä ja teipataan vanupuikko sen jälkeen vessapaperirullan sisälle veskiin.


Siellä se nyt sitten on, vanupuikko sipsipurkissa. Imemässä tuoksua itseensä... Oli kuulemma parin tunnin jälkeen ottanut jo hiukan tuoksua. Ideaa saa keksijän mukaan lainata vapaasti jos haluat, että sinunkin toiletissasi on vastaisuudessa "raikas sipsin tuoksu".

Jos olet uusi lukija, voit kurkata tähän aikaisempaan postaukseen klik, josta selittyy tämä koko tarina. 

Mukavaa maanantaita!

Anu


lauantai 12. lokakuuta 2013

Haravointia ja pikkuherkkua

Onpa ollut kaunis syyspäivä tänään! Auringonpaistetta osaa taas arvostaa enemmän, kun viikolla on ollut suppuraisia päiviä.

Siispä koko joukkue pihalle ja syyspuuhiin. Onkohan ruska ollut muuten tänä vuonna normaalia kauniinpi etelässäkin vai tuntuuko minusta vain? Omaan silmään luonto on ainakin ollut tänä syksynä aivan huikean kaunis. Talveen siirtyminen alkaa kuitenkin jo lähestyä. Joku säätiedotus kun lupaili tänne lounaaseenkin lumen mahdollisuutta alkuviikolla. Saa nähdä pitääkö paikkansa. Juuri nyt kun katsoo ulos tai lämpömittaria ei lumi tunnu oikein mahdolliselta ajatukselta.


Tuo leveä harava on muuten aivan lyömätön haravointipuuhissa. Kymmenen senttiä lisää haravan leveyttä tuntuu nopeuttavan urakkaa oikeasti aika mukavasti.Tällaisena päivänä haravointi on kivaa puuhaa ja ihanaa ulkona olemista, mutta kun pihalla on vanha, valtava koivu, useampia omppupuita, tuomia ja mogolian vaahteroita ja tontin rajalla vielä ne suuret vaahterat, ei pieni helpotus ole ollenkaan pahitteeksi.


Reippailun jälkeen on ihana heittäytyä lötköttelymoodille ja juoda päiväkahvit. Pakko vielä vinkata, että jos et ole viela maistanut kardemummakorppuja, niin kannattaa. Päälle itse tehtyä omppuhilloa... Mmmm... Kaupan hillokin käy varmasti. Tein vain tänä vuonna ensimmäisen kerran elämässäni itse omenahilloa ja siksi se maistuu ehkä normaaliakin paremmalle ;)


Loppuun vielä mahdollisuus päästä reippailulauantaimme backstagelle. Jos et halua rikkoa illuusiotasi leppoisasta päivästä, niin kannattaa lopettaa tähän. Ymmärrän sen kyllä ja ehkä suosittelenkin sitä (hyvää viikonloppua!), mutta valokuvien reunojen ulkopuolelta kuultua: "ÄiiiTIII, mä en halua enää! Onks pakko kerätä kaikki pihalelut sisälle? Mutku mä haluun säästää nää vedet näissä hiekka-astioissa talveen! Miks just mun täytyy kerätä näitä? ÄiiiiTIIIII [kaameaa kirkumista], tuol kastelukannussa oli mato ja se kiemursi mun sormeen!! -- Onneksi päivä alkoi paistaa myöhemmin näiden pikkutyyppienkin mieliin :)

Auringonpaistetta viikonloppuusi!

Anu

perjantai 11. lokakuuta 2013

ARVONNAN voittaja on selvinnyt


Ratatatataaaa [rummutuksia, rummutuksia ja rummutuksia]. Arvonnan voittaja on selvinnyt.


Kiitos kaikille osallistujille ja kiitos myös onnitteluista! Tämä kaksikuukautinen blogi alkaa tosiaan pikku hiljaa hieman jokellella ja varovasti aina välillä väläytellä koko kasvojen levyistä hymyä, kuten vauvat konsanaan. Kehitystä tapahtuu, toivottavasti ainakin....  -- Mistään ei huomaa, eihän, että olen viettänyt tämän päivän siskoni ja hänen kuuden viikon ikäisen vauvansa kanssa ;-) Tätihuumassa mennään siis.


Mutta asiaan. Arvonta suoritettiin ihan kotioloissamme. Virallisen valvojan, Aulis G:n pestiä hoiti sisareni ja onnettarena kuopuksemme. Arpoja oli yhteensä 21 kappaletta ja niiden joukosta voittajaksi selviytyi [lisää rummutuksia].........

nimimerkki tiiti66.

ONNEA! Lähetätkö minulle mahdollisimman pian yhteystietosi osoitteeseen arjentimantteja(at)gmail.com, jotta voittopaketti löytää perille.



Oikein ihanaa viikkistä kaikille ja tiiti 66:lle vielä kerran isosti onnea!

Anu

torstai 10. lokakuuta 2013

Pronssikausi korkattu

Ennen (lue: vielä alkukesällä) oli rosteri, teräs, harmaa ja vielä kerran harmaa valkoisen kaverina. Siis juu, mulle vain harmaata, ei missään nimessä ruskeaa. Ei tosiaankaan. Nyt silmä hakee (kuten ilmeisesti muutaman muunkin silmä) ruskeita ja pronssisia yksityiskohtia kodin sisustukseen. Ne vain näyttävät niin todella hyviltä.


Minulle syksy tuo aina mukanaan tarpeen käyttää uutta väriä sisustuksen yksityiskohdissa. Olen puhtaiden, raikkaiden värien ystävä, mutta syksyllä huomaan katsovani enemmän murrettuja värejä sillä silmällä. Viime syksy oli luumun, tämä syksy näyttää olevan ruskean. Etenkin hieman sinappiin taittavan ruskean. Ja taas vaihtuivat olohuoneen sohvatyynyjen päälliset :) Tässä ruskeassa kaudessa on positiivista myös se, että kuvissakin sohvan takana näkyvä ruskea piano saadaan viimeinkin maastoutumaan olohuoneeseemme. Jo pelkät uudet sohvatyynyt tekivät ihmeitä siinä asiassa. Enpä olisi uskonut, ellen olisi nähnyt.


Pronssi tai kulta eivät myöskään ole olleet minun juttujani pitkiin, pitkiin aikoihin. Itse asiassa pronssi ei ole ollut sitä koskaan. Nyt pronssi on kuitenkin Juuri Se Juttu. Viime viikonloppuna Helsingissä käydessämme korkkasin kotimme pronssikauden ja mukaan tarttui tämä ihana Hayn Lup square -kynttilänjalka. Niin supersimppeli, mutta niin superihanakin. Suunnitelmissa on poiketa lähipäivinä hakeamaan pronssin väristä spraymaalia, käydä kaappeja läpi ja etsiä asioita, joista saisin tehtyä Lupille värikavereita. Katsotaan mitä löytyy ja mitä saan aikaiseksi. Luulen, että yksi maalauksen kohteeksi joutuva uhri on jo ainakin löytynyt. 



Mikä sinun tämän syksyn värisi on, vai onko se sama kuin viime syksynä ja sitä aikaisempinakin vuosina? Vai koetko ylipäätään ollenkaan tarvetta vaihdella kodin tehosteväriä vuoden mittaan?

Värikästä syyspäivää toivotellen,

Anu

ps. Jos et ole vielä laittanut osallistumistasi arvontaan, kannattaa tehdä se pikapikaa klik tästä. Osallistumisaikahan päättyy tänä iltana. Saataisikohan tänään myös 30 FB-tykkääjän raja puhki...? Tästä pääset suoraan laittamaan tykkäyksesi klik ja saat päivitykset näppärästi omaan FB-uutisvirtaasi :)

EDIT: ARVONTA-AIKA ON PÄÄTTYNYT.