Mitä isot edellä

Aina välillä sitä miettii, miten paljon omista sanomisista tai tekemisistä jää lasten mieleen. Tai miten paljon niistä tavoista ja perinteistä, joita kotona tehdään, siirtyy myös lapsille. Eilen illalla hymyilytti melko leveästi kun huomasin, että juu, jotain ainakin näyttää tarttuneen myös lapsiin viime aikojen tekemisistä.

Osaatko arvata mitä syntyy lauantai-iltana tyhjennetystä sipsipurkista ja vanupuikosta?

Jos et arvannut, niin en paljasta ihan vielä. Pientä taustaa ensin.

Kuusivuotias kuopuksemme löysi keittiöön jääneen tyhjän sipsipurkin ja nuuhki sitä eilen illalla. Nenä niin pitkällä kuin se vain purkkiin ylettyi hän nuuhki purkkia ja totesi tuoksun olevan aivan taivaallisen. Sen jälkeen näin kun hänellä välähti: "Tästä saataisiin ihana vessanraikastimen tuoksu!" Siitä se idea sitten lähti. Isosiskon kanssa he löivät viisaat päänsä yhteen: laitetaan vanupuikko tyhjään purkkiin ja annetaan sen imeä siellä tuoksua itseensä ja teipataan vanupuikko sen jälkeen vessapaperirullan sisälle veskiin.

Siellä se nyt sitten on, vanupuikko sipsipurkissa. Imemässä tuoksua itseensä... Oli kuulemma parin tunnin jälkeen ottanut jo hiukan tuoksua. Ideaa saa keksijän mukaan lainata vapaasti jos haluat, että sinunkin toiletissasi on vastaisuudessa "raikas sipsin tuoksu".

Jos olet uusi lukija, voit kurkata tähän aikaisempaan postaukseen klik, josta selittyy tämä koko tarina. 

Mukavaa maanantaita!

Anu