Helppo ja herkullinen mustikkapiirakka

Mustikka-aika ei ole vielä käsillä, mutta minulla on ollut jo pidempään valtava mustikkapiirakan mieliteko. Löysinkin hyvältä kuulostavan ohjeen ja viime viikonloppuna testasimme sitä. Piirakasta tuli juuri niin herkullinen kuin pitikin ja sen valmistaminen oli niin helppoa kuin vain mahdollista. Ei vatkaamisia eikä montaa työvaihetta. Pelkkiä sekoittelemisia vain.

* * * * *

HERKULLINEN MUSTIKKAPIIRAKKA

POHJA:

150 g margariinia

1,5 dl sokeria

1 kananmuna

3 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

400 g mustikoita

MURUTAIKINA

100 g margariinia

1 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

Sekoita sokeri ja pehmeä margariini keskenään. Lisää muut aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan ja kaada mustikat taikinan päälle.

Valmista murutaikina nyppimällä kaikki aineet murumaiseksi sormenpäillä. Ripottele murutaikina mustikoiden päälle. 

Paista piirakka 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 minuuttia.

 

Alkuperäinen ohje Say It Anyway -blogi, täällä klik.

* * * * *

 

 

 
 

Mustikkamäärä on melko suuri ja olin jo tekemässä reseptiin tuttuun tapaani omavaltaista muutosta kunnes päädyin tällä kertaa pitäytymään tarkasti ohjeessa. Se kannatti, sillä piirakka oli erittäin onnistunut ja mehevä. 

 

Jos sinulla on tarve tyhjentää pakastinta tulevaa marjasesonkia varten tai muuten vain mustikkapiirakkahimo, niin suosittelen testaamaan tätä. Iso plussa myös helppoakin helpommasta toteutuksesta ja minusta myös kauniista ulkonäöstä. Silläkin kun on esteetikolle merkitystä. Meiltä tälle tulee ainakin täydet pisteet.

 

Mukavaa viikonloppua!

Anu 

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Lakritsimantelit | Vieläkö herkkuvatsassa on tilaa?

Meillä koko perhe on aivan hulluna erilaisiin maustettuihin manteleihin. Joulun alla meillä on ollut jo monena vuonna tapana tehdä "Saksan manteleita", mutta tänä vuonna resepti vaihtui.

Turun Sanomista löytyi nimittäin ohje lakritsimanteleihin. Mantelit paahdetaan ensin uunissa ja sen jälkeen ne pyöritellään valkosuklaassa ja lakritsi-kaakaojauhesekoituksessa. Kuulostaa hyvältä, eikö?

* * * * *

LAKRITSIMANTELIT

150 g kuorellisia manteleita

150 g valkosuklaata

1,5 tl kaakaojauhetta

1,5 tl lakritsijauhetta

Paahda manteleita pellillä 200 asteisessa uunissa noin 7 minuuttia. Anna jäähtyä.

Sekoita kaakaojauhe ja lakritsijauhe.

Sulata suklaa. Kaada mantelit sulaneen suklaan joukkoon ja nosta mantelit haarukan avulla leivinpaperille. Anna jähmettyä hetki. Pyörittele lopuksi kaakao-lakritsijauheseoksessa.

* * * * *

Kuten manteleistani näkee, en nostanut niitä haarukalla suklaan joukosta, vaan kauhoin lusikalla ja irroittelin niitä sitten hieman jäähtyneen suklaan joukosta puhtaammalle kohdalle leivinpaperia. Pieni viitseliäisyys olisi tehnyt ison muutoksen esteettiseen puoleen... Alkuperäisen ohjeen kuvassa mantelit näyttivät paljon kauniimmilta.

Maku laktritsimanteleissa oli kuitenkin erinomainen. Herkkukiintiö alkaa varmasti olla jo yhdellä jos toisellakin aika täynnä, mutta jos herkut vielä maistuvat, sopivat lakritsimantelit vaikka uudenvuoden kuohuvan vierelle. Ja voihan näitä tehdä vaikka ihan sen takia, että jouluisen mantelipussin pohjalle on jäänyt vielä jämiä. Täytyyhän pussinpohjat nyt käyttää pois kaapeista pyörimästä...

KIITOS kaikille teille ihanille, jotka olette blogiani lukeneet ja etenkin kaikille, jotka olette jaksaneet / viitsineet / ennättäneet jättää vielä kommenttiakin, muiston käynnistänne. Olette tärkeitä ♥

Oikein mukavaa vuodenvaihdetta ja iloista tuiketta ja pilkettä alkavalle uudelle vuodelle 2017! 

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Kätevän emännän hävikkirieska perunalaatikosta

Nyt on kuulkaas niin kätevä emäntä -olo, että piti tulla heti jakamaan löytö ja lampun syttyminen tännekin. Joku nauraa varmasti ja miettii, että noinhan meillä on aina toimittu, mutta oma lamppuni syttyi vasta nyt. Kaikkien vuosien jälkeen...

Facebook, tuo monen idean alku, johdatteli oikeille jäljille tälläkin kerralla. Siellä joku kertoi tekevänsä joulun ylijäämäporkkanalaatikosta herkullisia sämpylöitä. Porkkanalaatikkoa ja maitoa mikrossa kädenlämpöiseksi, joukkoon sämpyläjauhoja ja hieman kaurahiutaleita, kuivahiivaa, loraus öljyä ja pikkuruinen ripaus suolaa. Nostatuksen jälkeen 200 asteiseen uuniin noin 25 minuutiksi. Tulee kuulemma hyviä sämpylöitä.

Sämpylöitä en vielä tehnyt, mutta lähdin etsimään perunalaatikolle jatkokäyttötapoja. Sain tosiaan lahjaksi ihanan perunalaatikon ja siksi osa itsetehdyistä perunalaatikoista jäi syömättä. Ja hyvä niin, sillä löysin Voicen sivuilta rieskaohjeen, jota testasimme eilen. Oi että, miten tuli hyvää. Tätä voi tehdä ohjeen mukaan mistä tahansa laatikosta, joten ohje on aivan loistava. Ja mikä parasta, aivan todella helppo.

* * * * *

RIESKA JOULULAATIKOISTA

5 dl peruna-, porkkana-, tai lanttulaatikkoa

3 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

3 dl maitoa (laitoin itse maidon joukkoon myös purkin pohjalle jääneen kermalorauksen)

1 tl suolaa

2 rkl voita sulana

Sekoita aineet tasaiseksi taikinaksi, joka saa olla melko löysää. 

Levita taikina leivinpaperilla päällystetyn pellin päälle lastalla tai veitsellä, noin sentin kerros on sopiva. Pistele pintaan reikiä haarukalla.

Paista rieskaa 220 asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Nauti lämpimänä voin kanssa.

Alkuperäinen ohje löytyy tosiaan täältä Voicen sivuilta klik.

* * * * *

Joululaatikoita tahtoo jäädä meillä aina yli ja vaikka ne eivät olekaan monimutkaisia valmistaa ja raaka-aineetkin ovat edullisia, ei niitä silti haluaisi heittää haaskuun. Tämä ohje säilyy meillä varmasti tulevaisuuteenkin. Vinkkaa ihmeessä kommentteihin jos sinulla on muita jouluruokien hävikkiruokaohjeita. Etenkin rosollia tulee usein tehtyä yli tarpeiden. Sitä olemme paistaneet pannulla jossain vaiheessa jouluruokamaratonin loppusuoralla, mutta myös muut vinkit otetaan enemmän kuin mielellään vastaan.

Ilahduttava lampun syttyminen kiilasi lupaamani manteliohjeen edelle kun ajattelin, että jollain toisellakin saattaa olla ylimääräisiä laatikoita jääkaapissaan ja korvissaan perheen huokailut: vieläkö meillä on niitä. Palataan vielä ennen vuodenvaihteen juhlintoja niihin manteleihinkin :)

Mukavaa päivää sinulle!

Anu
 
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Ruisrullia glögipöytään

Pikkujouluaika lähestyy. Ystäviä on kiva kutsua glögille ja silloin tarvitaan jotain pientä tarjottavaa. Glögi on makeaa ja siksi ainakin itse pidän siitä, että tarjottavissa on pieniä suolapaloja.

Olen tällä hetkellä aivan innoissani näistä ruisleipärullista. Löysin ne alunperin Peggyn pienen punaisen keittiön listoilta ja Peggy oli ristinyt ne hauskasti ruisheiksi.

Ruisrullat tehdään Vaasan Ohuesta ruisleivästä (Vaasan Ruispalat Ohut herkku) ja ohje on varioitavissa vaikka kuinka. Väliin voi laittaa erilaisia tuorejuustoja ja vaikkapa poroa, kalkkunaa, graavia lohta, lämminsavulohta tai mitä ikinä keksiikin.  Mausteeksi vaikka vihreää omenaa pikkuruisina kuutioina, suolakurkkua, sipulia, yrttejä, avokadoa tai aurinkokuivattua tomaattia - vain mielikuvitus on rajana.

Meillä näiden ruisrullien väliin tehtiin isänpäivänä tahna Peggyn ohjetta mukaellen. Tahnaan laitettiin lohi-piparjuurituorejuustoa ja aivan hienoksi hakattua sipulia sekä tilliä. Tämä tahna levitettiin leivälle ja tahnan päälle viipale graavia lohta. Sen jälkeen leipä rullataan ja kiinnitetään cocktailtikuilla molemmista päistä. Veitsellä vielä rulla puolesta välistä kahtia.

Leivät rullaantuvat todella näppärästi, eivätkä halkeile tai lohkeile. Tekeminen on siis todella helppoa. Ja mikä parasta, ruisrullat maistuvat herkullisille ja näyttävät kivoilta - eivätkä ole ihan pahimpia kaloripommejakaan. Näitä meillä on värkkäilty jo useampaan kertaan ja värkkäillään edelleen.

Niin on tämäkin arkiviikko takana. Nyt tumppusukat jalkaan, kynttilät palamaan ja viikonlopun viettoon - ulkona saa sade ropista. Meillä tämä viikonloppu on vuoden vilkkain syntymäpäiväviikonloppu, sillä juhlimme miestä, kummityttöä ja siskoani. Rentoa viikonloppua sinullekin!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Testissä nyhtökaura | helppoja testailuja

Olin katsellut ruokakauppani hyllyjä nyhtökauraa etsien jo jonkin aikaa. Muutaman kerran kyselinkin sen perään. Mieli olisi tehnyt testata tuota uutuutta. Nyhtis ja minä emme kuitenkaan osuneet kauppaan koskaan samaan aikaan.

Samainen kauppa järjesti jokin aika sitten Facebook-arvonnan, jonka palkintona oli laatikollinen nyhtökauraa - ja minä, joka olen aika harvoin onnettaren suosiossa olin sitä nyt.

Niinpä palasin eräältä kauppareissulta onnellisena  kotiin nyhtökauralaatikko sylissäni miettien mitä siitä tekisin. Ensimmäiseksi mieleeni tuli blogisisko-Teijan keväinen postaus nyhtökaurasta ja Teijan tortillat. Ne olivat testauslistan kärjessä.

Nyhtökaura on melko mautonta sellaisenaan, hyvä maustaminen on kaiken a ja o. Paistoin kauraa pannulla öljyssä, lisäsin suolaa ja pippuria ja päädyin lopulta sekoittamaan salsakastikkeen nyhtökauran joukkoon jo pannulla, jotta sain mehukkaamman lopputuloksen. Perhe oli skeptinen, mutta tortillat maistuivat pienen empimisen jälkeen kaikille.

Äitini testasi yhdestä pakkauksesta nyhtökaurapizzaa. Hän oli laittanut nyhtiksen pizzapohjan päälle sellaisenaan, paistamatta ja maustamatta muiden pizzatäytteiden kanssa ja hyvin toimi sekin.  Pizza kaipasi ehkä pientä kostuketta, joten kylmä pizzakastike paistetun pizzan päällä oli äidiltäni hyvä idea. Toinen vaihtoehto voisi olla sekoittaa nyhtökaura ensin pohjan tomaattikastikkeen (normaalia reilumman määrän) kanssa yhteen ja levittää se vasta sitten pohjalle.

Toisena ruokana testasin itse pikaista arkipastaa. Laitoin penne-pastan kiehumaan ja samaan aikaan tein pannulla kastikkeen, johon paistoin taas nyhtökauraa ja lisäsin joukkoon purkin Pirkan arrabiata pastakastiketta (aivan helmi muuten tuo kastike). Joukkoon raastoin jonkin verran parmesania ja annosten päälle vielä hieman lisää. Tämä pasta oli oma suosikkini.

Minut yllätti nyhtökauran riittoisuus. Pakkaus näyttää pieneltä, mutta siitä syö nelihenkinen perhe vallan mainiosti. Tortillassa tein heti kättelyssä virheen ja paistoin kertaheitolla kaksi paketillista nyhtökauraa. Se oli aivan liikaa meidän perheemme kerta-annokseksi. Myös tuosta pastakastikkeesta riitti hyvin vielä toiseksikin ateriaksi, vaikka siihen oli käytetty vain yksi paketillinen.

Meillä perhe ei lopulta lämmennyt nyhtökauraan erityisen kovasti. En tiedä oliko ennakkoluuloja, vai oikeasti mausta johtuvaa. Ruuan ollessa kunnolla lämmintä ei kauran ominaismakua juurikaan maistanut, mutta ruuan jäähtyessä tuo maku tuli enemmän esille. Suutuntuma oli kuitenkin aina miellyttävä, hyvin lähellä nyhtöpossua. Itse voisin kuvitella hyvinkin tekeväni tuota pastaa uudelleen ja ystävän vinkkaamat ja kehumat lindströmin nyhtökaurapihvit jäivät näistä kauroista testaamatta. Ne kiinnostaisivat. Ehkä kaikessa hiljaisuudessa testaan jossain vaiheessa nekin, mutta paljastan pihvien tarkemman sisällön vasta ruokailun jälkeen.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on nyhtiksestä? Peukku ylös vai alas vai vaakatasoon? Ainakin minulla oli vaikeuksia miettiä alkuun mitä lähtisin testaamaan kun en osannut ollenkaan ajatella miltä nyhtis maistuisi. Nyt ensimmäisten testailujen jälkeen on helpompaa olla luovempi - tai sitten siirtyä testaamaan härkistä. Oletko testannut sitä?

Mukavaa viikon jatkoa!
Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Sesonkiherkku | Kinuskinen kaura-omenapaistos

Ihana omena-aika on täydessä käynnissä ja tänä vuonna sato taitaa olla runsas vähän joka puolella. Perinteinen kaura-omenapaistos on suurta herkkua, mutta se menee vielä uusiin sfääreihin, kun paistoksen maustaa kinuskiseksi.

Viime syksynä maistoin ensimmäistä kertaa tuollaista kinuskiversiota ja kotiin päästyäni piti välittömästi googlailla ohjeita. Puistolan Bistron ohjeella lähdin tekemään ensimmäisen oman paistokseni ja tuo samainen ohje on ollut tänä syksynä kovassa käytössä. Ehkäpä paras omenaherkku minun mielestäni.

* * * * *

KINUSKINEN KAURA-OMENAPAISTOS

1 prk kondensoitua maitoa, valmiiksi karamellisoituna

omenoita lohkoina (alkuperäisen ohjeen mukaan 3-6 omenaa, itse en ole laskenut, vaan lohkonut vain reilun määrän omenoita)

puolikkaan sitruunan mehu

150 g voita (olen käyttänyt tähän ihan juoksevaa margariiniakin)

5 dl kaurahiutaleita

1 dl fariinisokeria

Lohko omenat suunmukaisen kokoisiksi lohkoiksi ja levitä ne uunivuoan pohjalle. Pirskota päälle sitruunamehu. Lusikoi päälle haluamasi määrä karamellisoitua kondensoitua maitoa. Itse olen laittanut melko suureen omenamäärään noin 2/3 purkillista.

Valmista kauraseos sulattamalla rasva ja sekoittamalla sen joukkoon kaurahiutaleet ja fariinisokeri. Levitä seos omenoiden päälle.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Nauti vaniljajäätelön kanssa. Halutessasi voit lämmittää lopun kinuskin ja valutella sen vielä annoksen päälle.

* * * * *

Alkuperäinen ohje löytyy Puistolan Bistro -blogista täältä klik.

 
 

Meillä oli tässä välissä pari vuotta melko surullinen omenasato, mutta tänä vuonna omenoita on taas riittänyt niin, että pääsin mehuasemallekin omenakuormani kanssa. Naisvoimin kerätyt reilut 100 kg omenoita jalostuivat 75 litraksi hyvää omenamehua.

Sillä pärjätään hetken aikaa ja mehua on ilo nautiskella kun tietää ettei sen valmistuksessa ole käytetty yhtään mitään ylimääräistä, ei sokeria, ei lisäaineita. Pastöroinnilla mehu saadaan säilymään ja näissä määrissä se onkin ehdoton juttu, sillä pastöroitu mehu säilyy huoneenlämmössäkin. Ainakaan meillä ei jääkaappitilaa ole kuin näyttää tuolle mehumäärälle.

Aurinkoista viikon jatkoa! Taas on viikko hujahtanut niin, että huomenna on jo perjantai...

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

 

Maukas kesäkurpitsavuoka

Tänään on ollut tämän kotipuutarhurin tämän vuoden ensimmäinen sadonkorjuupäivä jos ei marjoja ja yrttejä lasketa. Lavankauluskasvimaalta löytyi komea kaksikiloinen kesäkurpitsa. Satoa silmällä pitäen olin onneksi jo aikaisemmin tallentanut itselleni kesäkurpitsa-tomaattivuoan reseptin, jota halusin kokeilla.

Ohje on alunperin Maku.fi-sivustolta, josta huomaan löytäväni herkullisia reseptejä hyvin usein. Tähän vuokaan makua antavat basilika, pesto ja fetajuusto ja tuo yhdistelmä houkutti. Ihanaa oli myös kerätä vuokaan tulevat basilikat kesäkurpitsan lisäksi omalta pihalta.

Tähän vielä juustoraaste pintaan, niin vuoka on valmista uuniin.

* * * * *

KESÄKURPITSAVUOKA

2 kesäkurpitsaa (meidän jätistämme meni vain puolikas)

3 valkosipulin kynttä (valkosipulin ystävänä laitoin pienen kokonaisen yksikyntisen)

 1 dl pestoa

6 tomaattia

1,5 dl tuoreita basilikan lehtiä

150 g feta-juustoa murustettuna (ei kevytversiota)

mustapippuria

1 dl juustoraastetta

Viipaloi pestyt kesäkurpitsat, siivuta tomaatit ja hienonna valkosipuli. Jos tuntuu, voi kesäkurpitsaviipaleita hikoiluttaa hetken talouspaperin päällä suolan kanssa.

Lado voideltuun uunivuokaan pohjalle puolet kesäkurpitsaviipaleista. Levitä päälle puolet pestosta ja valkosipulista.

Tee uusi kerros, johon ladot puolet tomaattiviipaleista, basilikanlehdistä ja fetamuruista. Rouhi päälle mustapippuria. 

Toista vielä eli lado kesäkurpitsakerros ja sen päälle tomaattikerros mausteineen. 

Ripottele päälle juustoraaste ja paista 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia.  

* * * * *

 

Vuoka maistuu sellaisenaan tai kuten meillä tällä kerralla, grillatun lihan lisukkeena. Hyvää vaaleaa leipää olisi ollut ihana kastaa herkulliseen nesteeseen.

Joko sinulla on alkanut sadonkorjuuaika? Entä löytyykö sinulta jotain erityisen hyvää kesäkurpitsaohjetta? Viljelmällä kun näytti kasvavan ainakin toinenkin jättikesäkurpitsa.  Itse bongasin Kotivinkin sivulta mielenkiintoiselta kuulostavan kesäkurpitsatahnan ohjeen, jota ajattelin ainakin vielä kokeilla. Myös kesäkurpitsasipsejä tulen tekemään nyt kun raaka-aineesta ei ole ihan heti pulaa. Tällainen vaaleanvihreäpeukaloinen kotiviljelijä saa kyllä uskomattoman hyvän mielen kun kotipihassa kypsyy jotain loppuun asti.

 Tähän loppuun on vielä pakko hehkuttaa Turun Samppalinnan Kesäteatterin Nunnia ja konnia esitystä, jota olimme eilen katsomassa kuopuksen kanssa. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa jos saat vielä liput. Esitys oli aivan huikea!

Hyvää mieltä viikonloppuusi!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Retroklassikko | uunijäätelö

Uunijäätelön mieliteko on vaivannut minua jo pitkään. Tänään kun vadelmapuskien välissä marjoja keräillessäni mietin minne saisin kaikki marjat säilöttyä tuli mieleeni, että mitäpä jos "säilötään" osa marjoista uunijäätelössä suoraan vatsoihin.

Sokerikakkupohja olisi helppo tehdä itsekin, mutta oikaisin ja hain lähikaupasta valmiin kakkupohjan. Sen päälle pilkoin jäätelöä ja ripottelin reilusti vadelmia. Päälle kaadoin vielä kinuskikastikenauhoja.

Sen jälkeen vatkasin marengin neljästä kananmunan valkuaisesta. Kun valkuaisvaahto alkoi olla jo kovaa, lisäsin joukkoon 1 dl:n sokeria ja jatkoin vatkaamista vielä hetken. Valkuaisvaahto leviteltiin huolellisesti jäätelön päälle reunoja myöten.

Yhtään jäätelön paljastavaa koloa ei saa jäädä, jotta jäätelö pysyy marenkikuoren sisällä raikkaan viileänä. Päälle olisi voinut ripotella pähkinämuruja tai mantelilastuja - ne unohdin tohkeissani.

Koko komeus sitten uuniin reiluun 225 asteeseen 10-15 minuutiksi. Koristeeksi vielä tuoreita vadelmia ja lisää kinuskikastiketta sen jälkeen kun jäätelökakku oli otettu uunista.

Retroherkku oli juuri niin hyvää ja makeaa kuin muistin sen olevankin. Emme jaksaneet herkutella koko kakkua yhdeltä istumalta, joten laitoin testimielessä loput pakastimeen. Tätä kirjoittaessani kävin (ihan vain testatakseni - yhtään ei tehnyt mieli ei ei...) leikkaamassa palan ja uunijäätelö on hyvää näköjään pakastettunakin. Ei siis hätää, jos osa nautinnosta pitää jättää myöhäisempään.

Huomenna on tiedossa mielenkiintoinen päivä, sillä lähdemme moikkaamaan esikoista Roihu-partioleirille. Leirin some-tiimi on ollut aivan huikea ja me kotijoukotkin olemme saaneet Instan, Fb:n ja Youtuben kautta esimakua siitä mitä tuo leiri on. Huomenna kuitenkin oikein paikanpäälle. Ihana päästä näkemään myös esikoinen, jota on jo ikävä.

Herkullista ja mukavaa viikonlopun jatkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Krabbelur mikä herkku!

Meillä herkuteltiin eilen uudella herkulla, jolle en ole löytänyt suomenkielistä nimeä. Ruotsiksi puhutaan krabbelureista ja jossain blogissa oli päädytty yksinkertaiseen käännökseen: krabbeluurit. Olkoon siis tässäkin niin.

Tyttöjen partiotapahtumassa oli joskus tarjolla Nallin nappeja. Napit ovat löysästä pullataikinasta paistinpannulla avotulen päällä paistettuja "lettusia", jotka paistamisen jälkeen kieriteltiin vielä sokerissa. Todellisia namipaloja kun ne herkuteltiin vielä lämpiminä ja ulkoilmassa. Napit tulevat aina silloin tällöin mieleeni ja kun eilen törmäsin Jennys Matblogg -nimisessä blogissa näihin krabbeluureihin, jotka kaukaisesti muistuttavat noita Nallin nappeja, piti niitä saada heti.

* * * * *

 KRABBELUURIT

1 1/2 dl hienosokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tlk leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria (itse laitoin hieman vajaan)
2 munaa
1 1/2 dl maitoa (ehkä jopa ihan tilkkanen enemmänkin)

Sokeria viimeistelysokerointiin.

Sekoita kuivat ainekset keskenään kulhossa. Lisää kananmunat yksi kerrallaan ja neste sen jälkeen. 

Paista krabbelluurit paistinpannulla reilussa voimäärässä, kolme kerrallaan, kunnes krabbeluurit ovat kauniin kullankeltaisia. Lämpötila kannattaa pitää keskilämmöllä ja paistamisessa olla hyvin tarkkana, sillä nämä tuntuvat ottavan tummahkoa paistopintaa melko helposti kuten joistain kuvistakin näkyy. 

Kaada krabbeluurien kypsymisen aikana ruokalautaselle sokerikerros, jotta voit kieritellä krabbeluurit sokerissa heti paistamisen jälkeen. Muuten sokeri ei enää tartu kiinni. Nauti heti.

* * * * *

Alkuperäinen resepti bongattu Jennys Matbloggista, jossa on muuten huomattavasti kauniimpien krabbelur-kuvien lisäksi aivan ihania reseptejä vaikka ja kuinka. Tack Jenny!

Alkuperäisessä ohjeessa krabbeluureja nautiskeltiin aamiaisella. Brunssille ja toki myös välipalaksi nämä sopisivat minusta myös aivan loistavasti. Krabbeluurit maistuivat ihan sellaisenaan kädestä syötynä, mutta pala vaniljajäätelöä vieressä kruunasi herkun. Miksei vieressä voisi olla jotain hilloakin, johon suupalan voisi dipata. 

Meillä testattiin krabbeluureja iltapalalla ja yritin saada terveellistä vivahdetta hedelmillä. Tuoreet mansikat voisivat kuitenkin sopia näitä meidän hedelmiämme paremmin ja täytyy myöntää, että pelkkä jäätelö olisi ollut ihan riittävä. Ensi kerralla yritän muistaa myös tehdä hieman pienempiä krabbeluureja, näistä tuli hieman liian suuria. 

Pöydässä mietimme vielä mitä krabbeluurit oikein ovat. Ne eivät ole pannukakkuja, eivät pullia, eivätkä munkkeja. Jotain ihan omaa ne selvästi ovat ja jos tiedät jonkun käytössä olevan suomenkielisen nimen näille, niin vinkkaa ihmeessä. Herkullisia ovat kuitenkin, olivatpa mitä tahansa!

Aurinkoa tiistaipäivääsi!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi. 

Kesän ensimmäinen raparperipiirakka, se kovasti kehuttu

Kesän ensimmäinen raparperipiirakka maistuu aina erityisen herkulliselta. Pihamme raparperi oli kasvanut siihen mittaan, että saimme tämän vuoden ensimmäisen piirakan tehtyä viikonloppuna. Testissä oli monen kehuma maisemakahvilan raparperipiirakan ohje.

Piirakka olikin ihanan mehevä ja se maistui todella hyvältä vielä seuraavanakin päivänä. Sen pidemmälle sitä ei sitten meillä enää riittänytkään.

* * * * *

MAISEMAKAHVILAN RAPARPERIPIIRAKKA

MURUSEOS

8 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl soodaa

2 tl vaniljasokeria

250 g voisulaa

POHJATAIKINA:

noin 2/3 muruseoksesta

2 dl piimää

1 kananmuna

TÄYTE:

1 l raparperipaloja

2 prk rahkaa (2 x 250 g)

(itse laitoin toisen tavallista rahkaa, toisen vaniljarahkaa)

2 dl sokeria

2 kananmunaa

3 tl vaniljasokeria

PINNALLE:

noin 1/3 muruseoksesta

1. Sekoita muruseoksen kuivat aineet ja lisää lopuksi voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon. Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan. Jätä kolmannes pinnalle ripoteltavaksi.

2. Lisää pohjataikinaan keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna. Levitä seos leivinpaperilla peitetylle uunipannulle.

3. Ripottele pohjataikinan päälle noin litra raparperipaloja.

4. Sekoita rahka, sokeri,munat ja vaniljasokeri. Kaada seos piirakan päälle. Ripottele lopuksi muruseosta pinnalle ja paista raparperipiirakkaa 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.  

Tarjoa jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Resepti löydetty hyvien vinkkien jälkeen Kotiliedestä, klik. 

* * * * * 

 

Yhtälailla kuin raparperipiirakka kuuluu alkukesään, kuuluu siihen myös todella kylmä raparperikeitto. Ilmeisesti meidän olisi aika istuttaa raparperimme viereen toinen, sillä  tämä piiras verotti raparperiamme niin paljon, että soppaa pitää odottaa kunnes uutta ehtii kasvamaan tilalle.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Vappumuisteloita ja kakkuidea

Johan oli vappu ja vappusäät kohdallaan paremmin kuin moneen, moneen vuoteen. Aivan mahtavaa, eikä olisi uskonut vielä edeltävänä maanantaina kun katsoi pihalla olevaa, yön aikana satanutta lumikerrosta. Meillä vappua juhlistettiin rauhallisesti kotioloissa siskoni perheen kanssa.

Tytöt askartelivat Super Marion tulikukkasia pieneksi alkupalaksi tervetuliaismaljojen viereen. Nuo kukat ovat minusta kiva idea myös vaikka lasten synttäreille ja mikä hauskinta, lasten on helppo tehdä niitä itse.

Vappuruoka syntyi pihalla grillissä. Vaikka meillä onkin grilli vuoden ympäri ulkona ja käytössä, ovat nämä kevään ensimmäiset grillailut aina erityisen kivoja. Etenkin kun sää sallii vielä ulkona herkuttelunkin.
 

Illan "ohjelmanumero" oli palju, jonka olimme vuokranneet vapuksi. Puilla lämmitettävä palju tuprutteli illan mittaan kun grillailijamiehet heittivät välillä lisää pökköä pesään. Miehet saivat ensimmäisen kylpyvuoron ja meillä naisväellä olikin sitten melkoisen lämmin kylpy odottamassa myöhemmin. Onneksi tekevä oppii, ja vappupäivän aloitukseksi uudelleen lämmitetyn paljun vesi oli jo huomattavasti mielyttävämmän lämpöistä. Siitä oli rentoa aloittaa toukokuu.

Mutta ennen kuin aloitettiin toukokuu, lopetettiin vielä huhtikuu vapun aattoillan popcorn-kakkuun. Pastellimaja -blogista löytämäni kakkuohje toimi ja kuten yleensäkin keksipohjakakut, oli tämäkin kakku helppo tehdä. Kakkumassaan sulatettiin Omar-karkkeja makua antamaan ja kakku kruunattiin popcorn-keolla ja sulatetuilla Omareilla. Herkkua! Alkuperäisessä ohjeessa massassa oli myös valkosuklaata, mutta minä jätin sen pois.

* * * * *

POPCORN-KAKKU

 Pohja:

150-200 g kaurakeksejä

50-75g sulatettua voita

 

4 dl vispikermaa

n 3/4 pussia Omareita

400g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl tomusokeria

2tl vaniljasokeria

 4 liivatelehteä

 

popcorneja

 

 

Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle. Murskaa kaurakeksit ja sekoita ne sulatetun voin kanssa. Kaada keksimassa vuokaan, tasoita ja laita jääkaappiin odottamaan.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Kuumenna kattilassa 1 dl kermaa ja Omar-karkit miedolla lämmöllä ja koko ajan sekoittaen kunnes seos on tasaista ja juoksevaa. Älä kuitenkaan keitä. Anna jäähtyä.

Vatkaa loput kermasta (3dl) vaahdoksi. Pehmennä lusikalla erillisessä kulhossa tuorejuusto ja sekoita joukkoon sokerit. Yhdistä sitten kerma ja juustoseos, valuta joukkoon reilu puolet jäähtyneestä kermatoffeesta.

Kuumenna n.0,5 dl vettä kiehuvaksi ja sekoita joukkoon liivatteet. Kaada liivatevesi ohuena nauhana kakkumassaan koko ajan sekoittaen.

Kaada kakkumassa vuokaan keksipohjan päälle ja tasoita pinta. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai mielellään yön yli.

Koristele kakku juuri ennen tarjoilua popcorneilla ja valuta loput kermatoffeet popparivuoren päälle.  Jos ja kun toffee on ehtinyt jähmettyä, saat sen jälleen juoksevaksi vesihauteessa tai nopeasti mikrossa.

Alkuperäinen ohje Pastellimaja-blogissa, klik tästä.

* * * * *

Vappupäivänä kävimme vanhempieni luona perinteisellä brunssilla ja sen jälkeen loppusunnuntai menikin vatsan vieressä köllötellessä. Ihania tällaiset lötköt pyhät - tekevät niin hyvää. Toivottavasti myös sinun vappusi oli rento ja onnistunut ♥

Tänään puoliltaöin loppuu Teija Helin Desiginin säilytin -arvonta. Muistathan laittaa osallistumisesi jos et ole vielä tehnyt sitä!

Aurinkovoimaa viikkoosi!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.