Uutta potkua ja uskallusta kääntää täysmanuaalille

Valokuvaaminen on koukuttava harrastus. Jo kiinnostuksella ja kameralla pääsee hyvään alkuun, mutta mitä enemmän tietoa tulee, sitä syvemmälle tuon maailman salaisuuksiin alkaa päästä ja sitä enemmän mahdollisuuksia avautuu.

Eilen oli mielenkiintoinen ilta, sillä sain taas uutta potkua kuvaamiseeni ja uskallusta kääntää kamera vihdoin manuaalisäädöille. Kiitos siitä kuuluu innostavalle opellemme, Fridalle, tuttu myös Koti kaupungin laidalla -blogistaan.

Valokuvauskurssi järjestettiin Kotilaiturilla ja paikalla oli toistakymmentä asiasta innostunutta naista. Olen käynyt vastaavan kurssin aikaisemminkin, eri henkilön pitämänä tosin, ja silloin pääsin siirtymään kameran automaattipuolelta puoliautomaatille. Kamera vaihtui sen jälkeen ja hetken olin taas isossa pulassa kun kameran logiikka ei enää toiminutkaan kuten vanhassa.

Oli aivan mahtavaa kerrata perusasioita (jotka osin olivat jo unohtuneet), saada uutta oppia ja mikä parasta, saada vinkkejä asetelmien tekemiseen ja siihen, miten omiin kuviinsa saisi lisää sitä jotain. Fridaa ei ole suotta kehuttu. Tuo upea nainen osaa asiansa ja osaa kertoa sen selkosuomella. Liityn siis minäkin lämpimästi hänen suosittelijoidensa rivistöön.

Kamera kääntyi nyt manuaaliasetusten puolelle. Hetki menee taas kotioloissa harjoitellessa, mutta oivallusten saaminen eri asioihin tuntuu niiiiin hyvältä. Tästä on hyvä jatkaa omia treenejään.

Ja Kotilaituri. Huokaus. Täynnä ihania sävyjä, ihania tuotteita ja kauniita kuvauskohteita, vai mitä sanot. KIITOS molemmille naisille, Katille ja Fridalle antoisasta kurssi-illasta ja tietysti kaikille kurssikavereille myös!

Loppuun vielä eilisen päivän timantti, jos et ole huomannut sitä blogini Facebook-sivulta. Löysin Kotivinkin Fb-sivulta toimivan tavan banaanikärpästen hävittämiseen. Testasin sitä eilen aamulla ja jo hetken kuluttua kävi purkissa melkoinen kuhina (videotodiste meidän purkistamme tuolla Arjen timanttien Fb-sivulla). Käy kurkkimassa, jos pikkukärpäset ahdistelevat teilläkin.

Hyvää tuulta päivääsi!
Anu


ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

#BLOGISITARINA

"Olen jo pitkään miettinyt blogin aloittamista. Mutta mitä siihen blogiin sitten kirjoittaisi? No niinpä. Olen innostuvaista sorttia. Innostun helposti erilaisista asioista ja pidän uusien asioiden kokeilemisesta. Ja kun innostun jostain ja vakuutun siitä, jaan innostukseni mielelläni läheisillenikin. Mutta hei, miksipä se ei voisi olla punainen lankani tässä blogissakin." 

Noilla sanoilla olen aloittanut ensimmäisen blogipostaukseni huhtikuussa 2013, pian kolme vuotta sitten. Heti perään halusin jakaa pehmeiden kantapäiden saamiseksi löytämäni vinkin, mutta sitten katosivat sanat. Ei aavistustakaan mitä kirjoittaisin. Koko blogi jäi hautumaan elokuuhun asti ja sen jälkeen jossain naksahti ja blogista tuli osa elämääni. Laskenkin, että blogini alkoi vasta tulloin elokuussa.

Olin markkinointi-ihminen, jonka viimeisimpään, määräaikaiseen työsuhteeseen ei löytynyt jatkoa hieman nurkan takaa tulleen taantuman takia. Halusin kehittää itseäni, mutta en halunnut sitoa itseäni pitkäaikaiseen koulutukseen. Työn löytäminen oli se ensisijainen tavoite. Blogimaailma oli kovassa nousussa ja blogien kautta markkinoiminen siinä samassa. En ollut juurikaan lukenut blogeja, en tiennyt mitä kautta blogeja voisi lukea, enkä tiennyt miten blogi perustetaan tai miten sitä kirjoitetaan.

Perustin siis blogipohjan ja lähdin ammatillisen kiinnostuksen kautta harjoittelemaan. Blogi oli ensimmäisten postausten ajan suljettu, mutta lähes heti mietin, miksi en avaisi blogia toisillekin luettavaksi kun kerran kirjoitan. Ja markkinointi-ihminen kun olen, lähdin hyvin nopeasti myös miettimään miten blogille saisi lisää lukijoita. Ja siitä se sitten lähti.

Periaatteet tulivat selväksi ja sen jälkeen ammatillinen kiinnostus jäi taka-alalle. Blogista tuli työpaikan kahvipöytäkeskustelujen korvaaja. Kirjasin blogiin löytämiäni vinkkejä ja ruokareseptejä sekä DIY-tekeleitäni. Samoja asioita, joista olimme puhuneet aikaisemmin työpaikkojen kahvitauoilla. Ja voit uskoa miten hyvältä tuntui kun tuohon blogikahvipöytääni istui seurakseni muitakin, alkoi tulla kommentteja. Eihän yksin kukaan jaksa kauaa höpötellä.

Blogin alkuvaiheessa mukana oli paljon DIY-juttuja. Silloin oli nykyistä paremmin aikaa etsiä inspiraatiota ja ideoita. Nyt kaikki käsillä tekeminen on jäänyt hieman taka-alalle, mutta nuo asiat ovat niin lähellä sydäntäni, että kun idea löytyy ja inspiraatio iskee, tulevat tekeleet jatkossakin aivan varmasti myös tänne blogin puolelle.

Takaisin työelämään siirtyminen harvensi postaustahtia ja vaihtoi tosiaan jonkin verran myös aihepiirejä. Tällä hetkellä sisustaminen ja hyvä olo ovat omassa mielessäni pinnalla ja uskon, että se näkyy tai ainakin tulee näkymään blogissakin.  Aihealueet vaihtelevat siis sen mukaan mikä itseäni milloinkin kiinnostaa. En tiedä onko lukijasta hankalaa kun blogi on sillisalaattia, eikä koskaan tiedä mitä seuraavassa postauksessa tulee olemaan. Kerro sinä.

Blogista on tullut minulle tärkeä harrastus. Sen kautta olen oppinut enemmän valokuvaamisesta, olen saanut harjoittaa kirjoittamista, päässyt tutustumaan upeisiin yrityksiin ja tuotteisiin - ja mikä parasta tutustunut aivan ihaniin ihmisiin, sekä blogimaailmassa, että aivan tosielämässäkin.

Postaustahdista en suostu ottamaan sen suurempaa painetta. Kirjoitan silloin kun tuntuu siltä ja on kirjoitettavaa. Myöskään lukijamääristä en suostu kantamaan murhetta. Jokainen uusi lukija tai Facebook-seuraaja saa aikaan suuren ilon läikähdyksen, mutta en halua kalastella korkeita lukijamääriä vai niiden määrien takia. Haluan, että Arjen timanttien lukijat ovat täällä sen takia, että he löytävät täältä itselleen mieluista sisältöä. Markkinointi-ihminen blogiminässäni siirtyi siis jo heti alkuvaiheiden jälkeen sivuun Anun edestä.

Kovin henkilökohtaisia asioita en syystä tai toisesta ole halunnut tänne ainakaan vielä toistaiseksi tuoda. Ehkä siksi, etten nosta itseäni voimakkaasti esille normielämässäkään. Uudessa seurueessa etenkin tutkailen ensin keitä keskustelukaverini ovat ja vasta sen jälkeen lähden avautumaan. Mutta kun luottamus on voitettu, onkin helppo puhua suuremmista ja aremmistakin asoista.

Tällainen on minun blogini tarina. Kiitos Suvi, kun haastoit minut mukaan! Suvin Fallen For An Old Chair -blogi on yksi Åblogeista ja sitä kirjoitetaan täällä kotikaupungissani. Kannattaa käydä tutustumassa.

Itse haluaisin haastaa mukaan seuraavat ihanat blogit ja ladyt:
Mansikkatilan mailla -blogin Tainan,
Kukkala-blogin Sannan,
Vuonon kimallusta -blogin Mariannan ja
Sydämellä tehtyä -blogin Katjan.

Säännöt

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa.) Saat osallistua vasta saatuasi haasteen. (Ja niitähän voi vaikka pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)
2. Kirjoita ja julkaise oma tarina blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsiltä, voit haastaa jonkun toisen. 
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. 
5. Mikäli olet instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina- haasteen käynnisti KOTOTEKO-blogi

Kuvitukseksi tähän keräsin yksityiskohtia, joissa on tämän hetken yhtä lempiväriäni. Kutsun sitä Kotilaiturin vihreäksi. Kotilaiturin uudessa kodissa kun on yksi seinä maalattu todella upealla vihreänharmaalla ja havittelen samaa väriä meilläkin erääseen seinään. Meillä ei ole montaa seinää tapetoituna, mutta eikö juuri tuo kyseinen seinä ole. Se tekee pientä hidastetta maalausmatkaan, sillä mies ei ole erityisen innostunut ideasta, että tapetti poistettaisiin ja kotiin tulisi taas tauon jälkeen remonttipölyä. No, käännytystyö jatkuu - tai sitten teen jonain päivänä vain yllätyksen hänelle.

Ihanaa viikonloppua sinulle!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien Fb-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Viikonlopun linkkirinki

Uusia, kivoja blogeja on hauska löytää. Yksi tapa blogien löytämiseen on Viikonlopun linkkirinki. Siispä: Ihanaa viikonloppua teille ja tervetuloa mukaan linkkaamaan postauksia Viikonlopun linkkirinkiin. Tämän viikonlopun emännät ovat Kivemman blogin Minttu ja Arjen timanttien Anu.

<div class="kivempi-blogi-button" style="width: 300px; margin: 0 auto;">
<a href="http://kivempiblogi.blogspot.fi" rel="nofollow">
<img src="http://i1331.photobucket.com/albums/w590/minttukar/kivempiblogi/ViikonlopunLinkkirinki1_zpsd61923c2.jpg" alt="Kivempi blogi" width="300" height="300" />
</a>
</div>

Ohjeet:

1. Linkkaa 1-3 postaustasi kuluneelta viikolta.

2. Seuraa tämän viikon emännän blogia (GFC:n tai Bloglovinin avulla).

3. Vieraile mahdollisimman monessa linkissä ja jätä kommentti.

4. Laita Viikonlopun linkkirinki -mainos postaukseesi tai blogisi sivupalkkiin. (Kopioi HTML-koodi ylläolevasta laatikosta ja liitä se haluamaasi paikkaa blogissaai)

An InLinkz Link-up

Melkein kuin jouluaattona

Olo on kuin pienellä tytöllä jouluaattoaamuna. Tänään se tapahtuu. Vatsanpohjassa nipistelee pieni jännitys, odotus laittaa poskipäät punottamaan. Mitähän päivä tuo tullessaan?

Kolmisen viikkoa sitten kyselin, josko aloitettaisiin jo joulu. Muutama lukija arvasikin kommenteissa mistä oli kyse. Joulu tuli meille Kotiblogit-lehden joulunumeron valmistelun myötä. Kotiblogit-lehdestä on tämä numero mukaanlukien ilmestynyt nyt kolme numeroa ja lehti on saanut valtavan suosion. Enpä ihmettele sitä yhtään, sillä lehdet ovat olleet pullollaan inspiraatiota.

Sain ilokseni mahdollisuuden päästä mukaan tähän joulunumeroon ja matka on ollut mielenkiintoinen. Välillä oli iskeä iso epätoivo, olinko haukannut liian suuren palan. Samalla viikolla käyty valokuvauskurssi oli avannut oven uuteen maailmaan kuvissa, mutta nyt taitoni eivät vielä riittäneetkään siihen, mitä silmissäni näin. Mutta kun tarpeeksi otti kuvia, löytyi sieltä joukosta myös niitä omaa silmää miellyttäviäkin otoksia ja aineisto tuli valmiiksi.

Tässä joululehdessä on mukana myös Kotilaituri-blogi ja Katin kanssa vaihtelimme tsemppi- ja uskonvalamisviestejä useampana päivänä illan myöhäisinä tunteina. Kiitos Kati ♥ Tänään tuo lehti sitten ilmestyy. Jännityksellä ja suurella mielenkiinnolla odotan minkälaisen lehden tekijät ovat saaneet kasattua. Oli aivan huikean upeaa olla mukana tällaisessa projektissa.

Tänään joulu tuleekin ison askeleen lähemmäs, sillä pääsen katsastamaan illalla Adalmiinan Helmen ihanan navettapuodin tunnelmallisen joulun. Kotiin päästyäni saatan vielä herkutella tämän Kotiblogien joulun glögimukillisen äärellä. Ehkä säästän lehdestä muutaman sivun huomisellekin.

Mukavaa päivää sinulle!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Joko jo parempia kuvia?

Melko tuskainen tunne, kun valokuvaa ottaessaan kamera tarkentaa jatkuvasti eri kohtaan kuin mihin itse haluaisi tarkentaa, kuvista tulee hämärällä keltaisia ja tärähtäneitä ja valotus ei onnistu kuin keskipäivällä päivänvalossa.

Bloggaamisen alkuvaiheessa luovuin salaman käytöstä, kun huomasin mitä se tekee useimmille kuville. Sen jälkeen alkoivat uudet ongelmat. Kameran mukana vuosia, vuosia sitten tuli kyllä käyttöohje, mutta sen teksti on näyttänyt heprealta - ja kirja on jäänyt lukematta.

Voit siis kuvitella intoni kun osallistuin viime viikonloppuna Createllan järjestämälle valokuvauskurssille Adalmiinan Helmessä Paimiossa. Kurssin alussa kerroimme kaikki lähtötasostamme ja kerroin, että olen kerran kääntänyt kamerani manuaalipuolelle, mutta että sen pidemmälle en ole päässyt. Kurssin hieman edettyä ymmärsin, että en ollut oikeasti tehnyt edes sitä - väärä vipstaaki. Mutta tuo siis oli lähtötasoni.

Createllan Camilla oli aivan upea opettaja. Rauhallisesti, selkeästi ja havainnollisesti hän kertoi meille valtavan määrän asiaa päivän aikana ja moni mysteeri aukesi. Välillä herkuteltiin ihanilla Fabbes Cafen leivonnaisilla ja taas jatkettiin. Jossain vaiheessa jalkauduimme myymälään kuvailemaan. Mikä olisikaan ollut inspiroivampi ympäristö valokuvata kuin tuollainen puoti täynnä kaikkia ihanuuksia. Helmen Annarinan mielestä nyt oli kuitenkin tyhjää, sillä parin viikon kuluttua avautuu Adalmiinan Helmen tunnelmallinen joulupuoti. Meitä kuvaajaoppilaita "tyhjät" hyllyt eivät kuitenkaan haitanneet kun kolistelimme käytävillä tottumattomina kamerajalustojemme kanssa.

Edelleen päässäni on vielä suuri määrä oppia jäsentymättä, mutta lääkkeenä on Camillankin mukaan kuvaaminen, kuvaaminen ja kuvaaminen. Tuota oppia olen nyt yrittänyt toteuttaa ja onpa näihin päiviin mahtunut jo muutamia onnistumisiakin. Aivan upea tunne. Eiköhän tämä tästä siis.


Onnistumisia ja iloa sinunkin loppuviikkoosi!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Hellepäivän rahkajäätelö ja vuosipäivä

Mahtavat helteet jatkuvat ja jäätelön kulutus on meillä luvattoman suurta. Olen katsellut sillä silmällä jo jonkin aikaa Nicholas Vahen jäätelömuotteja, joiden tikut etenkin ovat aivan superhienot. Toistaiseksi olen vielä saanut pidettyä itseni tiukkana ja jättänyt muotit kauppaan.

Nuo muotit saivat kuitenkin mielen raksuttamaan ja suunnittelemaan itsetehdystä jäätelöstä jädepuikkoja. Niinpä syntyi idea hellepäivän viilentävästä välipalasta, joka nautitaan puikkomuodossa.

* * * * *

HELLEPÄIVÄN RAHKAJÄÄTELÖPUIKOT

1 prk päärynä-kinuskirahka

1 prk Flora Vanilla

Vaahdota Flora Vanilla. Lisää vaahdon joukkoon päärynä-kinuskirahka ja vatkaa vielä hetki. 

Täytä jäätelömuotit massalla ja siirrä pakastimeen jäätymään. Nautiskele.

* * * * *

Tupperwaren vanhat jäätelömuotit pääsivät taas käyttöön ja jätski maistui kaikille. Pienemmän raatilaisen kommentti oli: "Tää on törKEEN hyvää!". Maustetuissa rahkoissa löytyy valinnanvaraa, joten variaatioita on helppo tehdä ja vielä terveellisemmällä pääsee kun vaihtaa rahkan maustamattomaan versioon ja lisää joukkoon vaikkapa marjoja. Meillä päärynäjäde on yksi tyttöjen lempijäätelöistä ja siksi ei ollut vaikea valita mistä mausta kokeilut meillä aloitetaan. 

Mutta hei, tänään on vuosipäivä, sillä ensimmäinen varsinainen blogitekstini syntyi tasan vuosi sitten. Ihan parasta tässä vuodessa ovat lisääntyneet kommentit. Olen niin kiitollinen ja otettu jokaisesta lukijasta ja etenkin joka ikisestä kommentista! Kommentteja on aivan mahtavaa lukea ja niiden kautta on ollut ihana päästä tutustumaan myös teihin lukijoihin. KIITOS! Olette ihania <3 Yksi syy tähän blogin aloittamiseenhan oli, että kaipaan työpaikan kahvipöytäkeskusteluja, joissa jaetaan ideoita, herkullisia reseptejä tai ylipäätään ajatuksia. Kiitos kommenttienne, en istu enää yksikseni höpöttämässä tuossa kahvipöydässä :)

Taidanpa siis juhlistaa päivää ja napata itsellenikin yhden rahkajäden ja mennä ulos mummon seuraksi. Sitä olen tässä myös miettinyt, että aika jännää, että moni niistä blogeista, joita itse luen, on viettänyt yksivuotissynttäripäiväänsä ihan lähiaikoina. Mitähän viime vuonna tähän aikaan oikein mahtoi tapahtua, kun se innosti niin monia aloittamaan blogin kirjoittamisen...

Suloista sunnuntai-iltaa! Kannattaa muuten pysyä kuulolla, sillä synttäreiden kunniaksi on tiedossa aivan mahtava arvonta parin viikon sisällä.

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Historialliset Turun bloggaajien ensitreffit

Eilen se sitten tapahtui: Turun alueen sisustus- ja lifestylebloggaajat kokoontuivat ensimmäisen kerran. Huhuilimme Projekti Verkarannan Jutan kanssa turkulaisia bloggaajia huhtikuussa ja kutsuumme vastattiin ihan mahtavasti. En edes tiennyt, että tällä suunnalla on niin paljon bloggaajia. Nyt oli upeaa saada monille tutuillekin blogeille kasvot - ja huomata, että noita blogeja kirjoitetaan omalta lähialueelta - ja toisaalta tutustua uusiin blogeihin ja ihmisiin niiden takana.

Sisustuksen G.:een ihanat suunnittelijat ja tehonaiset Jaana Ahokoski ja Nina Lindholm tarjosivat meille tilat kokoontumiselle ja Zinotin naiset Susanna Wiljanen ja Laura Rostedt eli naiset kahden suosikkisarjani (Musta5101 ja Mayn) takaa sekä Magia Graphicsin mahtava Milla Säteri olivat olleet mukana järjestelyissä ja tuoneet paikalle mielenkiintoista katseltavaa ja hypisteltävää.

Arvaapa mistä tunnistin Linnankadulla kokoontumispaikkaa lähestyvät bloggaajakollegat? No kamerastapa tietenkin. Mihinkä sitä bloggaaja kameraansa jättäisi... Puheensorina täytti heti tilan ja kamerat alkoivat räpsyä kun tilaisuus saatiin alkuun. Sen lisäksi, että oli hienoa päästä vaihtamaan kokemuksia ja tutustua uusiin ihmisiin, oli mahtavaa kuulla paikallisten, melko tuoreidenkin yrittäjänaisten kuulumisia ja nähdä heidän uutuuksiaan. Nuo kaikki naiset ovat rohkeita, idearikkaita ja luovia sekä ihmisinä ihania, joten toivon kovasti, että yritykset saavat suuren tuulen purjeisiinsa ja sisustavat ihmiset löytävät heidän mahtavat tuotteensa (joista itse voisin ottaa kotiini ihan kaiken...).

Yhteistyö on nyt saatu aloitettua ja se on mahtavaa. Yhdessä olemme enemmän. Uusia jatkosuunnitelmiakin tehtiin jo ja jos ja kun kaikki menee kuten suunnittelimme, pääsevät seuraavaan kokoontumiseen osallistumaan myös lukijat. Kannattaa siis pysyä kuulolla. Vaikka turkulaisista sanotaankin, että he tai siis me olemme hitaasti lämpiäviä ja sisäpiiri-ihmisiä, ei tämä bloggaajaryhmä halua kuitenkaan olla sellainen. Ota siis rohkeasti yhteyttä johonkin meistä jos olet Turun alueen lifestyle- tai sisustusbloggaaja, niin kerromme miten pääset mukaan!

Kiitos Jutta kun innostuit ideasta, kiitos kaikille järjestäjille ja kiitos kaikille mukana olleille supermukavasta ja piristävästä illasta! Nähdään pian uudelleen <3 Saimme kaikki kotiinviemiseksi ihanat goodiebagit ja esittelen sen sisällön, sekä pienet ostokseni toisessa postauksessa myöhemmin.

Nyt ei muuta kuin lämpöistä viikonloppua!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.