Pääsiäistunnelmia

Pääsiäisen pyhät alkavat olla loppusuoralla. Kaikki ei mennyt kuten piti, mutta kaikella on varmasti tarkoituksensa. Nyt on ainakin levätty ja kerätty voimia, hieman ehkä tylsistyttykin, joten arki maistuu taas.

Pääsiäisen piti olla kaivattu hengähdys miten sen sanoisi... intensiivisen alkuvuoden jälkeen. Vedenjakaja, joka alkaisi uuden jakson, kun osa alkuvuoden hoppuiluista on saatu kuitattua.

Ja olihan se. Flunssa iski viime viikonloppuna ja pari päivää sinnittelin töissäkin, kunnes tiistaina ääni alkoi olla niin kadoksissa, ettei ollut aavistustakaan minkälaisena se pyrkisi ulos kun alkaisin puhua. Keskiviikkoaamuna olinkin sitten jo kuumeessa, samoin kuopus - ja molemmilla äänet poissa. Rauhallista.

Pyhät ovat menneet siis pötkötellessä ja toipuessa ja nyt tuntuu, että tauti alkaa olla selätetty, vaikka yskä onkin ajoittain molemmilla edelleen aika ikävä. Rauhallisia hiippailukävelyjä ulkona ilman hengästymisiä, herkuttelua ja loikoilua - näistä koostui meidän pääsiäisemme ja hyvältä tuntuu.

Pääsiäiskoristelut jäivät aika minimiin tänä vuonna, mutta Kotilaiturilta löydetty ihana puulauta sai kuitenkin ylleen pari vuotta sitten tekemäni sulkamunat ja muutaman höyhenen. Ja nuo viimeisen kuvan Twix-töhnämunat. Makeita, mutta herkkuja, vaikka meidän versiostamme unohtui kinuskikastikekin, eikä ulkonäkökään ole kuin esikuvillaan - vaan eipä tuo maistumista haitannut.

Rentoa pääsiäispäiväiltaa sinulle! Toivottavasti pyhäsi ovat sujuneet hyvin ja olo on levännyt.

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Mitä tapahtui tammikuulle?

Hyvää alkanutta uutta vuotta! Hieman pitkälle on venynyt tämä toivotus, sillä tammikuu on hävinnyt jonnekin aivan täysin.

Uusi vuosi toi minulle siirtymisen aivan uuteen arkeen. Kotikonttori vaihtui toimistohuoneeksi, kivaksi sellaiseksi ja esimies omasta miehestä "vieraaseen mieheen" työnantajan vaihtuessa.

Uuteen arkeen kotiutuminen on mennyt yllättävän hyvin, kiitos perheen ja uusi työ on tuonut uutta virtaa, vaikka vanhassakaan ei ollut mitään vikaa. Siitä huolimatta työpuolen muutokset ja toisaalta privaattipuolella huoli läheisistä ovat aloittaneet tämän vuoden aika haipakalla pyörityksellä.

Tämä viikonloppu toi kuitenkin mukanaan ihanan tilanteen nollauksen. Varasin jo loppuviikolla tytöille kainalopaikat lauantain leffaillalle kotisohvalle. Päivällä tehty kodin kuntoon laittaminen ja siivoaminen saivat myös ne pois takaraivossa olevalta todo-listalta. Illalla hain vielä muutaman mehikasvin istutettavaksi jouluasetelman tilalle ja kun vielä kuulostaa, että sairastavat läheisetkin alkavat vihdoin olla paranemaan päin, voin vihdoin huokaista syvään. Nyt on hyvä olla ja hyggeillä.

Toivottavasti sinun tammikuusi on sujunut hyvin! Vai onko linjoilla muitakin, joiden tammikuu on hävinnyt jonnekin teille tietämättömille? Oikein rentoa, aurinkoista sunnuntaita!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Pikkujoulun merkkejä

Pikkujouluviikonloppu. Mihin tämä syksy hävisi? Joulu on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa, mutta silti tuntuu oudolta, että nyt sen aika on todellakin käsillä.

On siis aivan virallisestikin lupa käynnistää joulumoottorit ja päästää joulumieli vähitellen ilmoille. Kukkalan Sannan innoittamana kävin eilen hakemassa ihania lasipalloja, joiden sisälle saa sujautettua jotain pientä kaunista. Vielä illalla hain pimeässä pihaltamme pienet kuusenoksat ja pujotin ne pallojen sisälle.

Olohuoneen paraatipaikalle pääsi myös Mum'sin pillihimmeli. Olen suunnitellut tällaisen tekemistä jo pidempään, mutta nyt kun meille täydellisen kokoinen ja näköinen Paattisten "pappojen" tekemä himmeli käveli lähes syliini Kotilaiturilla en pystynyt kieltäytymään. Voi olla, ettei kärsivällisyyteni olisi riittänytkään näin suuren himmelin tekemiseen. Pieniä pillitimanttikoristeita haluan kuitenkin edelleen kokeilla tehdä itsekin.

Myös joulukalenterit on kaivettu esille. Kuopuksen toiveesta ripustamme tänäkin vuonna koko perheen yhteisten tekemisten joulukalenterin verkkoon. Jokaiselle perheenjäsenelle on jo jaettu laput, johin tekemiset kirjoitetaan.

En pystynyt vastustamaan myöskään tätä kalenterikynttilää. Onneksi kynttilässä on matkaa tuohon ensimmäiseen viivaan, jotta pääsemme polttamaan sitä jo huomenna, ensimmäisenä adventtina.

Tällaisia valmisteluja täällä - mites siellä? Olohuoneessa oli kiva kuvata pitkästä aikaa kun aurinko paistoi ja huoneeseen saatiin vihdoin uusi sohva. Toki uuden värinen sohva toi tyypilliseen tapaan mukanaan pienen (?) lumipalloefektin, mutta nyt näyttää, että huoneessa viihtyy taas. Lisää kuvia on varmasti tulossa lähiaikoina.

 

Olohuoneen oven yläpuolelle tuli myös tällainen jouluinen merkki toiminnan tarpeesta. Tarkkana siis kaikki meillä liikkuvat. Suukkoja saa antaa ja ottaa vastaan ♥


Mukavaa pikkujouluviikonloppua ja ensimmäistä adventtia! Nyt pitää mennä katsomaan ja tekemään huomisten partion ja koulun joulumyyjäisten kahden luokan myyntitavarat meidän osaltamme kuntoon. Onhan tässä vielä hyvin aikaa huomiseen...

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Elämä kuin oravalla

Tämä aika vuodesta on sitä aikaa kun välillä tuntuu, että elän oravan elämää. Talven varalle pitää kerätä tammenterhoja, käpyjä, hevoskastanjan siemeniä, jäkäläisiä oksia ja ties mitä. Tutun metsänomistajan mailta myös ehkä hieman sammalta ja jäkälääkin.

Erona oravaan toki se, ettei näitä käytetä meillä talven ravintona, onneksi.

Toistaiseksi olen vielä keräilyvaiheessa. Lähemmäs joulua ja talvea kun mennään, muuttuvat asetelmat uudenlaiseksi ja niihin kuuluvat nämä luonnon aarteet. Onko linjoilla muita oravia? Mitä sinun aarteesi ovat? Etten vain unohda jotain tuiki tarpeellista, joka on loppusyksyllä tai talvella ehdoton hittijuttu :)

Toinen kysymys vielä. Olen kiinnostuneena etsinyt aina välillä vakiokaupastamme nyhtökauraa, mutta toistaiseksi meidän kaupassaoloaikamme eivät ole kohdanneet. Olemme siellä selvästikin eri aikoina. Nyt olin onnettaren suosiossa ja voitin samaisen ruokakaupan Facebook-arvonnasta laatikollisen tuota mielenkiintoista raaka-ainetta. Oletko testannut nyhtökauraa?

Nuo kaikki pakkaukset olivat maustamatonta versiota ja maustaminen on ilmeisesti tässä Se Juttu. Olen ikionnellinen jos vinkkaat tai linkkaat oman lempinyhtökaurareseptisi kommentteihin. Sormia kutittelee jo päästä testailemaan.

Kauniita syyspäiviä!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Kesämuistoja sisälle

Syyskuu on ollut aivan uskomattoman kaunis, lämminkin. Silti kirpsakat aamut ja nopeasti pimenevät illat kertovat, että syksyssä ollaan. Olen tuonut muutamia kesän muistoja sisälle ja niillä vaalin kesää vielä hetken ennen pimeämpää ja ehkä sateistakin syksyä - jota toki toivon, ettei tänä vuonna tule.

Siirsin vihreät pulloni keittiön ikkunalle ja toiseen kävin hakemassa kukkakaupasta muutaman eukalyptuksen oksan. Toiseen pulloon taitoin pihalta hortensian oksan. Sen kukat alkavat jo hieman ruskettua, mutta minusta se ei haittaa. Hortensia on kaunis vaikka kuivanakin.

Toiselle tasolle nostin suuren lasivaasin, jonka olin hankkinut kukkamaljakoksi. Sain kuitenkin idean laittaa vaasin pohjalle kerroksen pikkukiviä, muutaman rannalta muistoksi taskuun sujautetun isomman kiven ja pari puun palaa. Keskelle vielä kynttilä.

Olen polttanut tätä kynttilää nyt useampana iltana ja jotenkin näky rauhoittaa.  Johtuuko se tuosta harmaanvihreästä värimaailmasta, joka on tällä hetkellä kovasti mieleeni vai tekeekö tuli sen. En tiedä, mutta joka tapauksessa toimii ja hyvä niin, sillä viime viikot ovat olleet melkoista haipakkaa.

Ajattelin tällä postauksellani osallistua vihdoin myös ihanan Mansikkatilan mailla -blogin kukkailoitteluun. Taina on tehnyt tuota kaunista postaussarjaa jo pitkään, mutta omat kukkapostaukseni eivät ole osuneet hyvään saumaan tätä ennen. Meillä menevät Tainan kanssa postaukset aina välillä jännästi yksiin ja huomasin, että tälläkin kerralla näissä kesämuistokukissa meillä on hiukan samaa henkeä.

Mutta niin on tämäkin arkiviikko lopuillaan. Viikonlopun ohjelmassa taitaa olla pihapuuhia jos säät vain sallivat. Kovasti huomiota saa myös uusi perheenjäsenemme, kääpiöhamsteri Bella, jonka toivotaan jo pian tottuvan meihin ihmisiin.

Kesämuistojen lämmittämää viikonloppua!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Retro hiipii kotiin

Retroesineet ovat kauniita toisten kodissa, mutta meille en osaa niitä ajatella. Noin ajattelin vielä reilu vuosi sitten hyvinkin vahvasti. Sen jälkeen mieli on pikkuhiljaa muuttunut ja tänä päivänä olen jo aivan päinvastaista mieltä. Never say never.

Kotimme lähelle avattiin muutama viikko sitten uusi Ekotila-myymälä. Minä, joka en ole ollut millään tavalla tuon tyyppisten paikkojen asiakas, olen jo nyt vieraillut siellä useamman kerran. Tila on kivan avara ja tavarat on laitettu kauniisti esille.

Muutamia löytöjä on jäänyt mieleen muhimaan, osa niistä on ehtinyt lähteä jo uusiin koteihinkin sinä aikana kun olen miettinyt, mutta viimeisimmällä kerralla olin liikkeellä kirppishaukkanakin tunnetun Kati-ystäväni kanssa ja mukaani tarttui tämä keramiikkapullo. Hintaa tällä oli huikeat kaksi euroa.

Pullo on minusta kaunis aivan esineenäkin, mutta se sopii kauniisti yhden kukan tai oksan maljakoksikin. Jostain syystä se huutaa minusta tammenoksaa, mutta jättimaksaruoho pihalta pääsi nyt kuitenkin ensimmäiseksi kukkaseksi.  

Myöhemmin samana päivänä kävin vanhempieni luona ja juttu kiertyi retroesineisiin. Äidin kätköistä, keittiön kaapin takanurkasta löytyi tämä Noppa-vaasi. Vaasi oli pölyttynyt kaapissa jo vuosia, mutta nyt se heräteltiin uudelleen eloon. Vaasi pääsi meille hoitoon. 

Riihimäen lasin valmistama noppa on minusta hauskan leikkisä ja siinä on arpakuution silmät jokaisella reunallaan. Myös väri on todellinen retroväri, mutta sopii minusta tähän päivään. Itse asiassa Kodinonnen Johanna taisi puhua tästä väristä jo viime syksynä lämpimään sävyyn kertoessaan silloisista trendeistä.

Tällä viikolla herkuttelin myös uudella Retro Deco -lehdellä. Lehdessä oli paljon ihanuuksia, joista monien tyyli upposi täydellisesti. Eipä kai tässä auta muu kuin todeta, että mieli on todellakin muuttunut ja retroyksityiskohdat alkavat hiipiä meillekin. Miten sinulla, kolahtaako retrot vai ovatko ne ehdottomia nou nouta?

Niin tai näin, oikein mahtavaa alkavaa viikonloppua!

Anu


ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Mihin sitä raidoistaan pääsisi, edes kasveissa

Jos ja kun ihminen on raitaihminen, sitä on sitten raitaihminen alusta loppuun asti. Tämän totesin tänään(kin) kun palasin viherkasviostoksilta.

Edesmenneen oliivipuun paikalle riisikoriin piti hankkia uusi kasvi ja kriteerinä oli sopivan ulkomuodon lisäksi helppohoitoisuus. Meillä kasvit eivät saa hetkahtaa pienistä kastelu-unohduksista. Silloin kun kasvini saavat vettä, ne saavat sitä reilusti, mutta sen jälkeen voikin olla pidempi kuiva kausi.


Riisikoriin päätyi silkkimaija, joka ohjeiden mukaan pärjää hienosti jos sitä muistaa kastella noin puolentoistaviikon välein, reilusti kerrallaan.

Pienemmän kasvin, kurttumuorin, lehdet olivat upean väriset - ja tietysti raidalliset nekin. Ilokseni kuulin, että myös tämä kasvi pärjää jotakuinkin samanlaisella hoidolla. Kurttumuori sai siis sekin kodin toiselta muorilta. Omaa kurttuisuuttani en vielä myönnä, e-ei...

Aikaisemmin tällä samaisella pöydällä oli suuri, vihreä lasipullo. Sen väriin sopisivat upeasti myös kurttumuorini värit. Täytyy katsoa josko löytyisi paikka tai asettelu, johon nämä ystävykset saisi vierekkäin. Toistaiseksi kuitenkin näin. 

Elämä on selvästi siirtynyt taas pihalta sisälle ja pesänrakennusvietti herännyt. Eilen illalla polttelin ensimmäistä kertaa tauon jälkeen kynttilöitä, eikä pilvien hämäräksi vetämä ulkoilma haitannut yhtään. Mites siellä - tunnistatko pesänrakennuskärpäsen pureman?

Mukavaa keskiviikkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Lepoa ja leinikkejä

Lepoa ja leinikkejä. Siinä suurimmat uutiset viimeisen viikon ajalta.

Leinikit ovat ihania ja kukat ovat nyt vahvistuneet jouluna myynnissä olevista hieman hentoisemmista yksilöistä. Suloisen herkän näköisiä nuo ihanuudet ovat joka tapauksessa. Lähdin ostamaan valkoisia leinikkejä, mutta nuo hennosti roosaan taittavat, sisältä raikkaan vihreät kukat pakattiin loppujen lopuksi pakettiin.

Kukkapiristystä tarvitaan, sillä olen ollut nyt viikon puolikuntoisena. Viime viikolla sain alkuviikolla erään yön aikana itselleni valtaisat leukaperät. Näytin kuin parhaaltakin Putous-hahmolta. Seuraavan yön aikana pullahtivat välittömästi yhdistyneet kolmois- ja nelosleuka (ehkä jopa vitosleukakin), jotka tutisivat iloisesti kävellessä ja liikkuessa. Ei muuten erityisen kiva tunne, vaikka hyllyvästä heltastani onkin riittänyt naurun aiheita itselle ja lähipiirille.

Menin lääkärille jo heti leukaperien ilmestyttyä ja mahdollinen diagnoosi on sikotauti, jota en ole sairastanut lapsena. Kontrollikäynnillä maanantaina tuli muitakin vaihtoehtoja, mutta vielä ei ole tarkkaa tietoa siitä mistä tässä on kyse. Turvotus alkaa onneksi jo laskea, mutta pientä lämpöä on ja olo on edelleen vetämätön. Toivotaan, että perjantaihin mennessä verikokeen tulokset olisivat tulleet ja taudinkuva varmistunut.

Epätietoisuus tällaisissa asioissa ei sovi luonteelleni ja lääkärikseni osui harmittavasti henkilö, joka kanssa en ole saanut luottamusta. Mielikuvituksellani on siis riehakka ratsu allaan.

Asioilla on taipumus järjestyä, joten keskitytään kauneuteen ympärillämme ja ikkunan takana olevaan upeaan aurinkoiseen pakkaspäivään. Tämä kotitohtori määrää itselleen nyt lepoa ja leinikkejä - mitäpä ne eivät parantaisi. Hyvää mieltä päivääsi ♥

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Huomenna on joulukuu

Ensimmäinen adventti ja virallinen pikkujoulusunnuntai on takana, huomenna alkaa joulukuu. Tuntuu ihan uskomattomalta. Minne marraskuu hävisi?

Ensin sitä himmailee, eikä päästä sisäistä joulumopoaan käyntiin. Yhtäkkiä huomaa, että joulu lähestyy valtavaa vauhtia ja alkaa tulla jo hoppu, jotta ehtii tehdä kaiken mitä haluaisi. Käykö muille näin? Onneksi ainakin omissa joulunalusperinteissäni on paljon sellaisia asioita, joita on kiva tehdä, mutta ei pakko. Jos näyttää ettei aika riitä eikä ehdi, niin tekemisiä karsitaan.

Koti on alkanut pikkuhiljaa pukeutua jouluasuun. En tiedä paljonko meille tulee tänä vuonna tonttuja, mutta erilaisia jouluvaloja ja kynttilöitä laitetaan esille ja päälle vähitellen enemmän.

Meille on tullut myös uusi väri. Ihastuin tuohon vihreänharmaaseen väriin ja rosettiin ja isoon lasipulloon ja ja ja... Kotilaiturilla käydessäni. Pidän väristä kovasti ja se sopii näihin jouluasetelmiini, mutta uskon, että silmä lepää siinä myös joulun jälkeen.

Mukavaa marraskuun viimeistä! Meillä aletaan nyt keksiä tekemisiä perheen yhteisten tekemisten joulukalenteriin. Tuo kalenteri toimi viime vuonna loistavasti ja nyt se päätettiin toteuttaa uudelleen. Ja vaikka aluksi tuntui, että teemme kalenteria tosi viime tipassa, paljasti tuo viimevuotinen postaukseni, että taidammekin olla siihen verrattuna vallan hyvissä ajoin liikenteessä.

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.