Nyhtökanatestailuja

Nyhtölihat pyörivät tällä hetkellä monen huulilla. Ihan kirjaimellisestikin. Nyhtöpossua olen kokeillut jo aikaisemmin ja todennut sen hyväksi. Nyhtökana oli uudempi juttu ja tottahan sekin piti testata.

Nyhtölihat ovat kiitollisia valmistettavia, sillä ne eivät juurikaan ota aikaa (paitsi kypsennysajan uunissa) tai vaivaa. Liha ei myöskään pane pahakseen lämmittämistä, joten kerralla voi tehdä suuremmakin annoksen.

Testasin Maku-lehdessä ollutta reseptiä. Ohje kuulosti todella helpolta, sillä se tehtiin broilerin luullisista rintaleikkeistä, jotka ovat helppoa perattavaa. Sen verran jouduin poikkeamaan reseptistä, että lähikaupassa ei ollut sitruunaruohoa, enkä korvannut sitä mitenkään.  Tässä ohje muistiin:

* * * * *

NYHTÖKANA

1 kg broilerin luullisia rintaleikkeitä 

1,5 l kanalientä

3 rkl punaista currytahnaa (Spice Up)

KARAMELLIKASTIKE

2,5 dl broilerin haudutuslientä siivilöitynä

2,5 dl ruokosokeria

1 dl vettä

3/4 dl valkoviinietikkaa

5 tähtianista

(1 kpl sitruunaruohoa viipaloituna)

1 tuore chili hienonnettuna

1 valkosipulin kynsin hienonnettuna

1,5 tl suolaa

Nosta broilerileikkeet korkealaitaiseen uunivuokaan vieretysten. Sekoita currytahna kanaliemeen ja kaada se leikkeiden päälle niin, että leikkeet peittyvät. Kypsennä 125 asteessa noin kolme tuntia. Käännä leikkeitä muutaman kerran kypsennyksen aikana.

Mittaa karamellikastikkeen ainekset kattilaan ja keitä 25-30 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes kastike on siirappimainen.

Poista broilerista luu ja nahka ja revi liha kahdella haarukalla pieniksi paloiksi. Sekoita karamellikastiketta lihan joukkoon välillä maistellen, kunnes maku on mieleisesi. Tarjoa loppukastike nyhtökanan lisukkeena.

* * * * *

Alkuperäisen Maku-lehden ohjeen löydät täältä klik.

 

Nautiskelimme nyhtökanamme pitaleivän välissä kaalisalaatin kanssa, joka oli maustettu (Hesburgerin) valkosipulisalaatinkastikkeella. Liha oli todella, todella hyvää, mutta tuo annoksemme olisi kaivannut vielä jotain potkua. Karamellikastike kun oli melko makeaa - nimensä mukaisestikin. Ehkä muutama oksa rucolaa ja joku hieman kirpsakka sipulinen tomaattisalsa olisi voinut sopia annokseen tuomaan sen puuttuvan särmän. 

Seuraavana päivänä herkuttelimme lasten kanssa lopun kanan lounaaksi riisin kera ja sekin toimi. Tätä tehdään uudelleen, kunhan keksin sen potkun lähteen. Sano sinä viisaampana mitä tuohon voisi yhdistää!

Mukavaa maanantaita!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

DIY Mummon räsymaton uusi elämä

Mummon räsymatto sai tänään uuden elämän. Maton uusi elämä oli suunnitteilla jo viime kesän lopussa, mutta jostain syystä projekti siirtyi aina vain eteenpäin. Nyt se on kuitenkin valmis.

Olen ihaillut Kotilaiturin räsymattosäkkituoleja ja miettinyt, että olisi kiva antaa uusi elämä jollekin oman perheen "perintömatolle". Räsymatot kun eivät tyyliltään sovi kotimme lattioille.

Ompelin räsymaton käsin pussukaksi ja jätin pussukan taakse roikkumaan läpän. Katsotaan teenkö tuotekehittelyä ja teenkö tuon läpän suljettavaksi jollain keinoin. Avattava pussukan täytyy joka tapauksessa olla, jotta maton saa helposti pestyä. Ompeluun käytin paksua nylonlankaa ja suurta neulaa, jotka ymmärtääkseni ovat tarkoitettuja veneiden purjeiden ompeluun. Sisäpussin tein vanhasta vauvojen pussilakanasta (edelleen se kynnys ompelukoneen käyttöön...). Täytteeksi laitoin säkkituoleihin tarkoitettua styroxrouhetta ja täyttämisen jälkeen ompelin pussilakanan suun kiinni.

Pisin aika tässä koko projektissa meni maton kuivumiseen pesun jälkeen. Ompelu sujui melko kivuttomasti kun tein sitä terassin pöydän päällä ja hain varastosta ompelukohdan alle laudan, jota vasten neulaa oli helppo painaa. Käsin neulaa oli hieman hankala saada työnnettyä räsymaton läpi. Nyt täytyy vain toivoa, että ompelukseni pitävät. Valmiit räsymattosäkkituolit kun on ommeltu teollisuusompelukoneilla ja ommel on huomattavasti tiiviimpää ja pitävämpää.

Ilta-auringon loikoilupaikka on nyt valmiina. Mitäs pidätte?

Rentoa lauantai-iltaa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Onni tulee joskus pienestä

Kyllä ihmisen onni ja ilo voivat olla pienestä kiinni. Pitkältä tuntuvan kylmän jakson jälkeen aurinkoinen aamu, terassiaamukahvin  terassiaamuteen mahdollistava lämpö, edellisen päivän kauniit löydöt ja kukat. Tällä setillä lähtee tämä aamu käyntiin.

Aamutee ja kukat eivät kaipaa sen suurempia selittelyjä, mutta löydöillä tarkoitin tuota kaunista tarjotinta ja sillä olevia pikkukippoja. Blossomin tarjotin on peltiä, vaikka se näyttääkin äkkiä katsottuna keraamiselta. Ensimmäiseksi kodikseen se sai terassipöytämme, vaikka suunnittelin sitä myös tarjoiluvadiksi herkkujen alle. Pienet Blossomin tuikkukupit toimivat myös pienien kukkien maljakoina. Syksymmällä tuikkujen valo pääsee kauniisti kimaltelemaan niiden läpi. Olen aivan ihastunut sekä tarjottimeen, että tuikkukippohin.

Aamuteekin ehkä vaatii ainakin minua tunteville pienen selityksen. En ole ollut isommin teeihminen, mutta hairahdan helposti kauniisiin teepakkauksiin. Onnekseni kauniit pakkaukset ovat sisältäneet myös hyvää teetä, eikä Pukka-tee tehnyt poikkeusta. Juuri sopivan pehmeän makuista minun makuuni. Nähtäväksi jää miten tuo detox-puoli toimii ;)

Katsohan mitä löysin aamun pikaiselta metsävisiitiltä! Mustikat alkavat pikkuhiljaa sinertää.

Ihana aamu sai vielä pisteen yllensä kun kuopuksen ystävän äiti toi kuopusta uimakouluun hakiessaan pinkkejä pioneja heidän pihaltaan. Kotona on hiljaista kuopuksen lähdettyä uimakouluunsa ja esikoisen ollessa vielä ystävänsä yökyläsyntymäpäivillä ja niinpä aamutee jatkui kahvilla ja jatkoin hetken terassisohvalla linnunlauluja kuunnellen. Hetki jää tähän.

Huomasin muuten aamulla Facebookin puolelta, että nuo Blossomin tuotteet ovat Kotilaiturilla, josta ne (ja tuon teenkin) eilen löysin, tänään ja huomenna "aurinkoisen päivän kunniaksi" -20 prosentin tarjouksella. Ilmeisesti siellä kauppias on samanlainen aurigonpaisteen onnelliseksi tekemä ihminen.

Tässä onnentunteessa lähden leijailemaan kohti viikonloppua. Toivottavasti aurinko on tartuttanut saman tunteen myös sinuun. Mahtavaa viikonloppua!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Kesäreseptikirja

Mitä se oli kun tein viime vuonna raparperista? Mikähän sen hyvän omenapiirakan resepti olikaan? Mitä ihmettä me tehtiin grillailujen lisukkeeksi viime kesänä? Tuntuuko tutulta? Minun pääni on niin hatara, että luovuin viime kesänä toivosta ja päätin aloittaa oman kesäreseptikirjan.

Muistikirjojen suurkuluttaja - niinhän olen kertonutkin itsestäni aikaisemmin. Tähän tarvitaan siis taas yksi muistikirja. Ja vitsit, miten tänä vuonna on ollut kiva tehdä kaikkea, kun tiedän heti mistä vanhoja, hyväksi todettuja ohjeita ja ideoita voi etsiä.

Nythän näitä samoja asiota löytyy jatkossa myös täältä blogin puolelta, mutta olen toisaalta niin paperi-ihminen, että kokkaillessa on kiva katsoa ohje muistikirjasta. Silloin ei haittaa vaikka kokatessa hieman roiskuisikin. Muistikirjan sivulla kun pieni tahra ei ole niin iso juttu, mutta löysä, siivet selkäänsä saanut taikinakökö valumassa tietsikan näppiksen väleistä ei ihan niin kiva.

Kesäreseptikirjaani eivät pääse mitkä tahansa reseptit, vaan vain sellaiset, jotka oikeasti on todettu hyviksi ohjeiksi. Uusimpina resepteinä kirjaani pääsevät blogistakin tutut raparperikakku ja raparperi-mansikkapavlova. Samaiseen kirjaa kerään myös kesään liittyviä inspiraatiokuvia lehdistä. Onko sinulla jotain systeemiä, jolla muistat erilaiset hyväksi todetut kausireseptit vielä seuraavanakin vuonna?

Ja toinen juttu. Laitoin tässä yhtenä päivänä merkille, että meillä ei ole ollut kotona kärpäsiä. Missä kaikki kärpäset ovat? Ei sillä, että olisin niitä erityisemmin kaivannut, mutta silti. Onko tämä kylmä sää kangistanut kärpäsetkin vai mitä on tapahtunut? Oletko huomannut samaa?

Mukavaa päivää!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Raparperi-mansikkapavlovaa ja juhannuksen jälkimainingit

Mieli tekisi aloittaa jutskailemalla juhannussäästä, mutta ehkä siitä on jo puhuttu niin paljon, ettei enää tarvitse. Arki on nyt kuitenkin jo taas alkanut leppoisan, herkkujen täyteisen ja rennon, pitkän juhannusviikonlopun jälkeen. Jälleen kerran voin vain huokaista, että hyvä ruoka on kyllä yksi elämän isoista timanteista. On ihanaa, että lähipiirissä on niin paljon hyviä kokkeja.

Teimme juhannuksen ruuat porukalla ja minun osuudekseni lankesi, melko perinteisesti, kahvipöydän tarjottavat. Aikaisemmin olin jo päättänyt, että teen ihanan raparperikakun. Löysin kuitenkin herkulliselta kuulostavan raparperipavlovan ohjeen, enkä malttanut jättää kahvipöydän kakkuja vain yhteen. Tein siis myös pavlovan. Tosin omaan versiooni halusin laittaa päälle myös mansikoita. Näin kahvipöytämme teemaksi tulivat raparperit ja mansikat. Lisänä kun oli vielä valkosuklaaseen dipattuja mansikoita.

En ole aikaisemmin tehnyt itse marenkipohjaa, mutta Putinkia ja mansikkapastaa -blogin ohje oli niin hyvä, että alottelijan tuuria tai ei, onnistui pohja todella hyvin. Kakkuja tehdessäni huomasin, että näiden kakkujen setti on oikeastaan aika tarkan leipojan setti; toiseen käytettiin kananmunista keltuaiset, toiseen valkuaiset - ja vieläpä samat kappalemäärät. Tosi kätevää.

* * * * *

RAPARPERI-MANSIKKAPAVLOVA

TÄYTE:

500 g raparperia

vajaa 1 dl vettä

1-1,5 dl fariinisokeria

Valmista ensin täyte, jotta se ehtii jäähtyä kunnolla. Kuumenna vesi ja fariinisokeri kiehuviksi kattilassa. Lisää pilkotut raparperinvarret ja keitä hetki. Jätä raparperi kuitenkin hieman rapsakaksi. Lisää sokeria jos haluat, mutta marenki on niin makeaa, etten ainakaan minä kaivannut lisäsokeria tähän. Jäähdytä kunnolla.

MARENKIPOHJA:

4 munanvalkuaista

2,5 dl sokeria

2 tl perunajauhoa

1 tl sitruunamehua

Kuumenna uuni 125 asteeseen. Vatkaa munanvalkuaiset kevyeksi vaahdoksi. Lisää alkuvaiheessa sitruunamehu ja vähitellen noin puolet sokerista. Sekoita perunajauho loppuun sokeriin ja lisää seos vähitellen valkuaisvaahtoon koko ajan vatkaten. Vatkaa valkuaisvaahtoa kunnes se on kiiltävää. Levitä vaahto ympyrän muotoon öljyllä voidellun leivinpaperin päälle. Ota huomioon, että taikina kohoaa jonkin verran uunissa. Paista 125 asteessa 1,5 tuntia. Käännä lämpö pois ja anna pohjan jäähtyä rauhassa lämpimässä uunissa. 

LISÄKSI:

1 prk kermaa vaahdotettuna

Kokoa kakku juuri ennen tarjoilua alustalleen. Aseta marenki pohja alimmaiseksi, sen päälle kermavaahto ja raparperikompotti. Itse lisäsin koristeeksi vielä tuoreita mansikoita. Nautiskele hyvässä seurassa.

* * * * *

Alkuperäinen ohje löytyy Putinkia ja mansikkapastaa -blogista.

Alkuperäisen ohjeen yhteydessä luvattiin, että tämän kakun kun tekee, niin kylmyys väistyy ja niinhän sen väistyikin. Kahvit saatiin juotua ulkona. Mitä nyt osa kahvittelijoista fleecepeittoihin kääriytyneenä, mutta kuitenkin... Mites sinun juhannuksesi? Toivottavasti sekin oli oikein onnistunut <3

Saunassamme on kuivumassa tällä hetkellä yksi tulevan DIY-projektin tarveaine. Katsotaan miten saan tehtyä tuota projektia ja miten pitkän ajan se vaatii valmistuakseen - ja miten projekti onnistuu. Jos kaikki menee hyvin, on luvassa jotain uutta kesäterassille. 

Mukavaa myöhäisiltaa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

 

DIY Helpot viirinauhat

Tein pari vuotta sitten puutarhajuhliin pitkät pätkät eri pituisia kankaisia viirinauhoja. Viirinauhoja tehdessäni mietin, oikaisinko liikaa, mutta nyt nämä kaksi vuotta ja monta, monta käyttökertaa myöhemmin uskallan sanoa, että ei, en oikaissut liikaa. Nauhat voi oikeasti tehdä näin helpostikin. Ja lähes ilman ompelukonetta.

Nauhat ovat olleet meillä kovassa käytössä ja niillä saa tosi nopeasti kivan juhlatunnelman puutarhajuhliin tai pienemmillekin kekkereille. Samaa viirinauhaa olemme käyttäneet myös leikkimökin seinällä.

Nauhat voisi tehdä järkevästi ja huolellisesti, kaikki saumat tarkasti ommellen ja huolitellen. Tai sitten ne voi tehdä oikaisutavallani. Taita kangas kaksinkerroin, niin leveäksi kuinka korkeita haluat viireistäsi. Meidän viiriemme leveys on ylhäällä 17 cm ja korkeus 25 cm. Silitä halutessasi taite tiukaksi, jotta työn jatkaminen on helpompaa. Aseta taitetun kankaan sisälle saman kokoinen silitettävä liimakangas, jota myydään kangaskaupoissa. Silitä liimakangas kiinni. Sen jälkeen leikkaa kankaasta kolmioita; vuoron perään molempiin suuntiin, niin kankaasta ei jää hukkapaloja kuin pienet palat molemmista päistä. Kun taitettu kangas ja liimakangas ovat tarkasti saman kokoisia, tulee kolmioista siistejä. Lopuksi yhdistä viirikolmiot ompelemalla ne kiinni puuvillanauhaan. Jätin viirien väliin pienet raot, jotta viirin voi kauniimmin ripustaa kiertämään vaikka puun oksia. Välien ansiosta nauhan viirit pääsevät laskeutumaan kauniimmin. Olipa vaikea selittää, mutta mahtaisiko tuo kuva auttaa. Kuvan perspektiivit ovat pielessä, mutta älä välitä siitä, ethän.

Meillä on usein käytössä tosiaan näitä viirinauhoja kun pihalla juhlitaan. Lisäksi laitetaan monesti noita paperilyhtyjä ja luonnonkukkia ja jos kyse on lastenjuhlista, lisätään joukkoon vielä ilmapalloja. Onko sinulla jotain suosikkikoristeita puutarhajuhliin?

Kivaa keskiviikkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Munkkikisa Turku vs. Tampere

Löytyvätkö Suomen parhaat munkit Tampereelta vai Turusta - vai onko mahdollista, että parhaat munkit olisivatkin vielä meiltä maistamatta? Tuota kysymystä olemme ratkoneet Tampereen ja Turun osalta viimeisen viikon aikana. Tärkeä tehtävä ;)

Piipahdimme tosiaan Tampereella viime viikonloppuna. Hotellimme oli aivan Pyynikin näkötornin vieressä ja koska olimme saaneet luotettavalta taholta vinkin, että näkötornin kahvilasta löytyvät Tampereen parhaimmat munkit, niin pitihän ne käydä maistamassa.

Näkötorni on mahtava paikka ja sen tornista avautuvat huikeat maisemat yli Tampereen. Ja ne munkit. Ne olivat hyviä: tuoreita ja pehmeitä, mausteena reilusti kardemummaa. Tällä kertaa olimme paikalla vasta niin myöhään, ettemme ehtineet lähteä Pyynikin ulkoilureiteille kävelemään, mutta nekin täytyy kyllä testata joku kerta.

Turun parhaat munkit löytyvät minun mielestäni puolestaan Ruissalosta, Ruissalon kahvilasta tai tuttavallisemmin punaisesta tuvasta, heti golfkenttien jälkeen. Turun parhaiden munkkien ympäristö on aivan päinvastainen kuin Tampereen. Jos näkötorni ympäristönä oli jylhän komea ja karu, on Ruissalon kahvila taas hyvin romanttisen rönsyilevä. Molempia paikkoja ympäröi tosin ihana, kaunis ja vehreä luonto.

Turun munkit ovat jättiläisiä. Oikeasti, sillä munkin halkaisija on varmastikin lähes 30 cm. Laitoin tuohon kuvaan autonavaimet antamaan suhteellisuutta. Samoin nuo normaalikokoiset leipälautaset antavat mittakaavaa. Joskus koko tehdään leivonnaisiin maun kustannuksella, mutta nämä munkit ovat vain niin hyviä. Munkit leivotaan täälläkin paikanpäällä, joten ne ovat aina takuutuoreita ja pehmoisia. Ja kauhean pieniruokaisia olimme tyttöjen kanssa; söimme kolmisin vain yhden munkin ;)

Kummat munkit olivat sitten parempia? Vaikea valinta. Tytöt olivat sitä mieltä, että Turku voitti. Kotiinpäin vetämistäkö...? Itse jätän päätöksen tekemättä. Minun puolestani molemmat kaupungit voivat olla Suomen parhaimpien munkkien kotikaupunkeja. Näin saan pitää mahdollisuuden käydä munkittelemassa sekä Tampereella, että Turussa jos munkkikahviloiden suunnalle olemme menossa. Miten sinun mielestäsi: missä ovat Suomen parhaat munkit?

Pidähän hatustasi kiinni ja koita pysyä maankamaralla tässä tuulessa, joka ainakin meillä on ihan hurja. Mukavaa päivää!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Syypää minttuviljelmiin: minttu-vesimelonisalaatti

Minttu on ollut kotipihan must have -yrttini muutaman vuoden. Syykin siihen on selvä: minttu-vesimelonisalaatti. Ihanan raikas ja mehukas lisuke kesäpäivän grillailuihin, etenkin broilerin seuraksi. Grillattu halloumi antaa salaattiin vielä sopivaa suolaisuutta.

 * * * * *

MINTTU-VESIMELONISALAATTI

1/2 vesimeloni

iso kourallinen mintun lehtiä pieneksi hakattuna

1 pkt halloumia

1 punasipuli

2 tl valkoista balsamicoa tai valkoviinietikkaa

1/2 limen mehu

1 tl ruokosokeria

oliiviöljyä, Maldon-suolaa, pippuria

Leikkaa ensin punasipuli ohuiksi viipaleiksi ja laita marinoitumaan pieneen kulhoon balsamicon, sokerin ja limen mehun kanssa.

Kuutioi meloni ja laita salaattikulhoon. Lisää joukkoon pieneksi revityt tai hakatut mintut.

Grillaa sormen paksuisiksi siivuiksi leikattuun juustoon raidat ja kuutio.

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Lorauta päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla.

* * * * * 

Alkuperäisen Perjantai-kokin reseptin löydät täältä klik.

 

Nyt ulos nauttimaan auringonpaisteesta. Tulevaksi viikoksi kun on luvattu taas mitä moninaisinta juhannuskeliä. Olimme eilen Särkänniemessä ja aamun kahdeksan plusastetta yhdistettynä aivan järkkyyn tuuleen muistutti, etteivät auringonpaiste  ja edes jonkinlainen lämpö ole itsestään selviä asioita. Veurutukset, kieputukset ja vatsanpohjan sekoitukset onnistuivat hyvin kyllä vilpoisammassakin säässä, mutta sen verran syväjäädytetty olin, että koko kotimatka sujui täydellä teholla paahtavan auton istuinlämmittimen hyvänä ystävänä.

Suloista sunnuntaita!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Yökyläsynttäreitä

Nyt on kymppisynttäreiden viimeinenkin osa juhlittu ja juhlavieraina olivat tytön omat ystävät. Yökyläily on tällä hetkellä kova sana ja niinpä synttärit juhlittiin yökyläilyn teemalla.

Teematoive tuli sankarilta itseltään ja yhdessä sitten suunnittelimme miten juhla toteutetaan. Rajallisten nukkumapaikkojen takia vieraina olivat vain aivan lähimmät ystävät. Pikkusiskon huoneen lattia vuorattiin patjoilla ja tuo siskonpeti toimi siis yösijana juhlakansalle. Päiväksi sattui ihanan lempeä kesäpäivä ja ilta vietettiinkin pitkälti ulkona. Olin miettinyt pitäisikö tytöille kehittää jotain ohjattuakin ohjelmaa, mutta eipä sitä kaivattu.

Ilta aloitettiin juhlakuohuvalla ja sen jälkeen tytöt suuntasivat pelaamaan kirkonrottaa ja palloa paikalla. Pihapelien välissä maistuivat herkut. Olin tehnyt jäätelökakkua ja se toimi edelleen hyvin. Lisäksi pujottelin juhlatikkuihin mansikoita ja vaahtokarkkeja ja ne katosivat parempiin suihin ensimmäisinä. Eikä lasten juhlapöytää ilman sipsikulhoa ja keksejä.

 Myöhään illalla tytöt aloittivat vielä saunomisen ja saunan vilvoittelutauolla, vilvoittavien talon ympärijuoksemisten jälkeen pidettiin hemmotteluhetki, kun nuoret neidit levittivät itselleen kasvonaamiot. Oli ihana katsoa, miten tuon ikäiset tytöt osaavat jo nautiskella kaikesta.

Yöpalaksi grillasimme vielä hampurilaisia ja sen jälkeen juhlaväki olikin jo valmis siskonpetiin. Hölmöminä en tosin ymmärtänyt, että siitä ne juhlat vasta alkaisivat, sillä pötkölleen meneminen yökyläsynttäreillä tarkoittaa bileitä (kuten esikoinen minua myöhemmin valisti), eikä nukkumista. No, aamua ennen olivat kuitenkin nukahtaneet. Kerrankos sitä kymmenen täyttää!

Aamu aloitettiin päivänsankarin aamiaissuosikeilla: croisanteilla ja herkkujugurttiannoksilla, joissa on kreikkalaista jugurttia, tuoreita marjoja, ruokosokerisiirappia ja mantelirouhetta.

Illan aikana mietin useampaan kertaan, että pitäisi järjestää samanlainen yökyläily myös omille ystäville. Tulisi maailma parannettua kerta heitolla melkoisen hyväksi.

Mukavaa myöhäisiltaa ja pian alkavaa viikonloppua!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.