Vuosi lisää viisautta ja pala raparperikakkua

Tänään on se päivä vuodesta, jolloin ainakin ajatuksen tasolla saan mittariini vuoden lisää viisautta. Lisävuosista ei enää tarvitse puhua mitään, mutta lisäviisaus kuulostaa paremmalta, eikö. Tuliko sitä viisautta sitten oikeasti lisää viimeisen vuoden aikana onkin sitten jo kokonaan toinen kysymys, mutta ainakin on ollut mahdollisuus.

Otimme eilen pienen varaslähdön juhlimiseen ja herkuttelimme iltapäivällä  a i v a n  i h a n a l l a  raparperikakulla. Tämä resepti tulee siirtymään myös kesäreseptikirjaani. Kakku löytyi Sannan ihanasta leivontablogista, mutta alunperin resepti on lähtöisin yhtä ihanasta Jauhoton taikina -blogista. Ainesosia kakussa on vain kuusi, joten kaupassa ei tarvitse kauaa miettiä mitä tarvikkeita kakkuun pitäisi ostaa. Raikas mansikkasurvos kakun kaverina oli piste iin päälle ja se raikasti kokonaisuutta kivasti.

* * * * *

RAPARPERIKAKKU

POHJA:

200 g Digestive -keksejä

1 dl juoksevaa margariinia tai sulatettua voita

Murskaa keksit, lisää rasva ja sekoita hyvin. Painele muruseos 20 cm halkaisijaltaan olevan irtopohjavuokan pohjalle ja reunoille noin 3 cm korkeudelle. Kakun liikuttelua helpottaa kun olet laittanut vuoan pohjalle leivinpaperia. 

TÄYTE:

300 g raparperia ja 1 dl vettä

1 prk kondensoitua maitoa

3 keltuaista

Keitä pilkottuja raparpereja vedessä noin 15 minuutin ajan. Soseuta raparperit sauvasekoittimella ja lisää joukkoon kondensoitu maito ja keltuaiset. Soseuta sauvasekoittimella vielä hetki.

Kaada täyte keksipohjan päälle ja paista 175 asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Ota pois uunista, jäähdytä ja jatka jäähdyttämistä jääkaapissa vielä ennen tarjoilua. 

* * * * *

Meiltä puuttuu vielä tuollainen pieni irtopohjavuoka, joten tein kakun 24 cm:n vuokaan. Lisäsin siis keksi-rasvaseoksen määrää, laitoin kondensoitua maitoa 1,5 purkillista, pätkän enemmän raparperia sekä yhden keltuaisen enemmän. Noilla määrillä kakusta tuli minun makuuni juuri sopivan paksuinen tuohon suurempaan vuokaan. Kakku hyytyy loppuun jääkaapissa, joten on tärkeää malttaa antaa kakun jäähtyä jääkaappikylmäksi asti. 

Mutta voi taivas mikä kakku siitä sitten tuli. Teen toistekin!

Mutta noista vuosista vielä. "Joku viisas taisi joskus ohimennen mainita, että vanheneminen on vain huono tapa, jota toimelias ihminen ei ehdi omaksua.", näin kirjoitti eräs ystävä Facebook-sivulleni jokunen vuosi sitten. Tosi fiksu ystävä ja tuolla asenteella siis kohti seuraavaa viisastumisen vuotta. Ja loppupelissä iällähän ei ole merkitystä, ellei satu olemaan juusto tai viini. Nih.

Suloista sunnuntaita!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.