maanantai 29. elokuuta 2016

Minä välitän - siksi kävelen

Sain vakavaksi vetävän haasteen aina ystävälliseltä ja ihanalta Tuulalta Tuula's Life -blogista. Tuula haastoi minut mukaan Naisten Pankin Kävele Naiselle Ammatti -tapahtumaan.  Tuo otsikon slogan taitaa olla haasteessa myös mukana olevan Lady of the Messin käsialaa ja minusta se on niin osuva, että halusin minäkin lainata sitä. // EDIT: Slogan ei ollutkaan Ladyn, vaan Nina Kurki -nimisen bloggaajan kuten Lady ystävällisesti korjasi.




Kävele Naiselle Ammatti on Naisten Pankin suurin yksittäinen varainkeruutempaus. Tempauksen avulla kerätään lahjoituksia naisten koulutuksen ja toimeentulon edistämiseksi ja perheiden ja yhteisöjen vahvistamiseksi kehitysmaissa.

Kävelypaikkakuntia on useita ja jos lähellä ei ole järjestettyä tapahtumaa, onnistuu käveleminen hyvän asian puolesta toki missä tahansa. Lahjoituksen pystyy tekemään vaikkapa tämän linkin kautta. Meistä harvan taloutta tällainen lahjoitus kaataa, mutta tuolla summalla pystymme auttamaan naisia toisella puolella maailmaa saamaan itselleen paremman tulevaisuuden. Josko tästä maailmasta tulisi jonain päivänä heillekin ja heidän perillisilleen parempi paikka elää.






Omaa ajatusmaailmaani ravisteli heinäkuussa Kodin Kuvalehdestä (nro 14) lukemani artikkeli Aili Kähärästä, joka on Keniassa ja Somalimaassa työtä tekevä 54-vuotias kehitysyhteistyötekijä. Artikkeli kertoi Ailin oman tarinan lisäksi hänen työstään puolustaa tyttöjen oikeuksia ja viedä tietoa Afrikassa eteenpäin, jotta useampi äiti uskaltaisi jättää tyttärensä silpomatta.

Olen elänyt tässä asiassa pienessä kuplassani ja olin aivan kauhuissani kun luin mitä omia tyttäriäni jonkin verrankin nuoremmat tytöt joutuvat kokemaan, miten se vaikuttaa heidän terveyteensä ja lopulta myös kouluttautumismahdollisuuksiin - heidän koko elämäänsä.

Nuo tytöt - pienemmät ja jo isommaksi ehtineet - mielessäni lähden siis kävelemään lauantaina 11.9. klo 11 Turun Forum Marinumilta starttaavan reitin. Tempauksen ohjelmassa on mm. tietoa ja kehitysmaiden naisten tarinoita sekä jumppaa eri mittaisten kävelyreittien lisäksi.



 


Haastan mukaani ystävän, jonka kanssa käymme joka sunnuntai kävelemässä ja toivon, että me molemmat saamme mukaamme myös esikoistyttäremme. Lisäksi haastan Saijan Kotini on linnani -blogista sekä Good to be Home -blogin Celian.  Ja tulehan sinäkin mukaan - haasteen saa tästä napata mukaansa kuka tahansa! Vinkkaa vaikka kommentteihin jos olet tulossa, niin tiedän ketä kuikuilla paikan päällä.

Lisätietoa Kävele Naiselle Ammatti -tempauksesta löydät täältä klik ja tietoa Turun kävelytapahtumasta täältä klik.

Isosta asiasta ja harmaasta säästä huolimatta: hyvää mieltä päivääsi!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

perjantai 26. elokuuta 2016

Retro hiipii kotiin

Retroesineet ovat kauniita toisten kodissa, mutta meille en osaa niitä ajatella. Noin ajattelin vielä reilu vuosi sitten hyvinkin vahvasti. Sen jälkeen mieli on pikkuhiljaa muuttunut ja tänä päivänä olen jo aivan päinvastaista mieltä. Never say never.




Kotimme lähelle avattiin muutama viikko sitten uusi Ekotila-myymälä. Minä, joka en ole ollut millään tavalla tuon tyyppisten paikkojen asiakas, olen jo nyt vieraillut siellä useamman kerran. Tila on kivan avara ja tavarat on laitettu kauniisti esille.

Muutamia löytöjä on jäänyt mieleen muhimaan, osa niistä on ehtinyt lähteä jo uusiin koteihinkin sinä aikana kun olen miettinyt, mutta viimeisimmällä kerralla olin liikkeellä kirppishaukkanakin tunnetun Kati-ystäväni kanssa ja mukaani tarttui tämä keramiikkapullo. Hintaa tällä oli huikeat kaksi euroa.






Pullo on minusta kaunis aivan esineenäkin, mutta se sopii kauniisti yhden kukan tai oksan maljakoksikin. Jostain syystä se huutaa minusta tammenoksaa, mutta jättimaksaruoho pihalta pääsi nyt kuitenkin ensimmäiseksi kukkaseksi.  

Myöhemmin samana päivänä kävin vanhempieni luona ja juttu kiertyi retroesineisiin. Äidin kätköistä, keittiön kaapin takanurkasta löytyi tämä Noppa-vaasi. Vaasi oli pölyttynyt kaapissa jo vuosia, mutta nyt se heräteltiin uudelleen eloon. Vaasi pääsi meille hoitoon. 




Riihimäen lasin valmistama noppa on minusta hauskan leikkisä ja siinä on arpakuution silmät jokaisella reunallaan. Myös väri on todellinen retroväri, mutta sopii minusta tähän päivään. Itse asiassa Kodinonnen Johanna taisi puhua tästä väristä jo viime syksynä lämpimään sävyyn kertoessaan silloisista trendeistä.






Tällä viikolla herkuttelin myös uudella Retro Deco -lehdellä. Lehdessä oli paljon ihanuuksia, joista monien tyyli upposi täydellisesti. Eipä kai tässä auta muu kuin todeta, että mieli on todellakin muuttunut ja retroyksityiskohdat alkavat hiipiä meillekin. Miten sinulla, kolahtaako retrot vai ovatko ne ehdottomia nou nouta?

Niin tai näin, oikein mahtavaa alkavaa viikonloppua!

Anu


ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

perjantai 19. elokuuta 2016

Ihania sohvatyynyjä ja tarinaa niiden tekijästä | Tarja Ritari Design

Elämä tuo aina välillä yllättävissä tilanteissa eteen upeita ihmisiä ja upeita tarinoita. Tapasin loppukesällä ihanan, taitavan naisen, Tarja Ritarin, jolla on upeiden töiden lisäksi myös tarina takanaan. Naisen työt olivat minulle jo ennestään tuttuja, mutta tarinan myötä ne saivat entistä enemmän syvyyttä.

Haluankin nyt jakaa näiden arkihuoneemme sohvatyynyjen tekijän, Tarjan, tarinan kanssanne.





Tarja Ritari Designin Tarja on oiva esimerkki siitä miten sydämensä ääntä kannattaa kuunnella. Kaupallisella alalla työuraansa tehnyt nainen alkoi vajaat kymmenen vuotta sitten miettiä elämäänsä ja mitä siltä haluaisi. Niitä meille monelle nelikymppiselle tuttuja ajatuksia. Hän oli aina harrastanut kädentaitoja, mutta opiskelu ja oman itsensä kehittäminen kiehtoi.




Niinpä hän haki ja pääsikin opiskelemaan tekstiiliartesaaniksi. Jo opiskelujen puolivälissä Tarja perusti yrityksen opiskeluihin liittyvän projektin takia. Mielessä oli, että oma yritys tulisi mitä suurimmissa määrin olemaan ainoa vaihtoehto alalla työllistymiseen.

Yritys mahdollistikin työssäoppimisjaksot omassa yrityksessä ja opettajien ammattitaidon hyödyntämisen kaikessa mahdollisessa eteen tulevassa. Opintojen päättyessä Tarjalla oli jo valmiina oman malliston tuotteita ja nyt yritys työllistää hänet. Minusta aikamoinen rohkaisutarina kaikille meille aikuisille alanvaihtoa miettiville. Helppoa tuo ei ole varmastikaan ollut eikä tule olemaankaan, mutta kun usko unelmaan on vahva, määrätietoisuutta riittää, eikä työ pelota, kantaa tuo usko.




Materiaalit ovat Tarja Ritarille tärkeitä. Tuotteen tuntu ratkaisee ja materiaalina hän käyttääkin paljon laadukasta pellavaa, sekä myös luomulampaantaljaa. Tarja kehittelee tuotteensa itse, ompelee ja painaa ne myös itse käsityönä Naantalissa olevalla työhuoneellaan. Tyypillistä on myös, että aina ei kehitetä täysin uutta, vaan Tarja Ritari Designilla on mallistoja, joihin tehdään uudistuksia ja lisäyksiä.

Oma suosikkini on Factory-mallisto, jonka valaisintyyny on näissä kuvissakin. Sarjan tuotteet ovat saaneet innoituksensa teollisuustyylisistä kalusteista ja valaisimista. Factory-malliston painokuviot on Tarja Ritarille suunnitellut muotoilija (amk) Ella Makkonen.




Valaisin-tyynyn vieressä oleva vaalea Hiekka-sarjan tyyny vie puolestaan ajatukseni vaaleille hiekkadyyneille, jotka tuuli on muovannut aaltomaisiksi. Mielikuva, johon palaan mielelläni pimeän loska-ajan keskellä tyynyyn nojatessani.




Tarja tekee tuotteensa rakkaudella ja tunteella. Naisen omilla sanoilla: "Nämä ovat tällaisia onnellisen naisen munia." Voiko tuotteistaan enää kauniimmin sanoa.




Jos kiinnostuit, niin käy ihmeessä tutustumassa lisää näihin upeisiin tuotteisiin Tarja Ritari Designin kotisivuilla ja verkkokaupassa.

Voisin kuvitella tietäväni lukijoista ainakin erään, joka pitäisi Tarjan öljylamppu-sarjasta ja  jos en vallan väärin arvaa, niin luulen tietäväni myös henkilön, joka voisi tykästyä Factory-sarjan vanha suihku -tekstiileihin, mm. tähän saunatyynyyn. Sivuilla on paljon ihanaa - suosittelen piipahtamaan. Ja jos löydät jotain, lupasi Tarja seuraavien kahden viikon ajan postituskulut 5 €:lla, yli 50 €:n tilaukset ilman postikuluja. Erillisiä koodeja ei tarvita.

Ja jos liikut Naantalin suunnalla, kannattaa poiketa Tarjan työhuoneen yhteydessä olevaan ihanaan Lahja- ja sisustusmyymälään, joka on ainakin toistaiseksi avoinna aina torstaisin. Myös huomenna lauantaina (20.8.) Naantalin Innon Yritystalossa on tapahtumapäivä, jolloin myymälä on auki ja käynnissä syystyhjennys. Lisää siitä mm. Tarja Ritari Designin Facebook-sivulla.

Oikein hyvää alkavaa viikonloppua!

Anu

* Tyynyt saatu Tarja Ritari Designilta bloginäkyvyyttä vastaan. Kiitos ♥

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Mihin sitä raidoistaan pääsisi, edes kasveissa

Jos ja kun ihminen on raitaihminen, sitä on sitten raitaihminen alusta loppuun asti. Tämän totesin tänään(kin) kun palasin viherkasviostoksilta.




Edesmenneen oliivipuun paikalle riisikoriin piti hankkia uusi kasvi ja kriteerinä oli sopivan ulkomuodon lisäksi helppohoitoisuus. Meillä kasvit eivät saa hetkahtaa pienistä kastelu-unohduksista. Silloin kun kasvini saavat vettä, ne saavat sitä reilusti, mutta sen jälkeen voikin olla pidempi kuiva kausi.


Riisikoriin päätyi silkkimaija, joka ohjeiden mukaan pärjää hienosti jos sitä muistaa kastella noin puolentoistaviikon välein, reilusti kerrallaan.




Pienemmän kasvin, kurttumuorin, lehdet olivat upean väriset - ja tietysti raidalliset nekin. Ilokseni kuulin, että myös tämä kasvi pärjää jotakuinkin samanlaisella hoidolla. Kurttumuori sai siis sekin kodin toiselta muorilta. Omaa kurttuisuuttani en vielä myönnä, e-ei...






Aikaisemmin tällä samaisella pöydällä oli suuri, vihreä lasipullo. Sen väriin sopisivat upeasti myös kurttumuorini värit. Täytyy katsoa josko löytyisi paikka tai asettelu, johon nämä ystävykset saisi vierekkäin. Toistaiseksi kuitenkin näin. 

Elämä on selvästi siirtynyt taas pihalta sisälle ja pesänrakennusvietti herännyt. Eilen illalla polttelin ensimmäistä kertaa tauon jälkeen kynttilöitä, eikä pilvien hämäräksi vetämä ulkoilma haitannut yhtään. Mites siellä - tunnistatko pesänrakennuskärpäsen pureman?

Mukavaa keskiviikkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

tiistai 9. elokuuta 2016

Kauneutta vartalolle ja katseelle

Järjestelin wc:mme koru- ja kosmetiikkatarjotintani viikonloppuna ja mietin miten hyvä juttu on, että osan kosmetiikasta voi pitää jo purkkien ja puteleiden ulkonäönkin takia esillä. Olen itse ainakin niin tuuri-ihminen voiteiden käyttämisessä, että vanha sanonta "poissa silmistä, poissa mielestä" pitää minun kohdallani täydellisesti paikkansa tässäkin asiassa. Voiteita tulee käytettyä kun ne ovat esillä.




Olen kesän ajan testaillut Le Pere Pelletierin uutta, keväällä ilmestynyttä kosmetiikkasarjaa*. Jos valmistajan nimi kuulostaa tutulta, niin kyllä, nämä ovat samaisen valmistajan, joka tekee myös suosikkiainettani, pyykkietikkaa. 




Sarjassa on kaksi vartalon kosteusvoidetta, toinen kevyempi, toinen intensiivisesti hoitava. Molemmat imeytyvät nopeasti, mutta tuo kevyempi on näistä enemmän minun makuuni, minun iholleni sopiva. Kuten sanottu, olen tuuri-ihminen näissä asioissa ja siksi annankin aina silloin tällöin rutikuiville säärilleni kunnon öljyhoidon ja sen jälkeen ylläpidän kosteutta tällä kevyemmällä voiteella. Toki öljyämisen tarve voisi vähentyä jos käyttäisin säännöllisemmin tuota hoitavampaa voidetta... Toisaalta, mutta toisaalta.

Pidän siitä, että näissä tuotteissa on käytetty paljon luonnon omia ihmeaineita. Esimerkiksi tuo kosteusvoide sisältää mm. rohtosammakonputkea, sekä raunioyrtistä uutettua allatoiinia, jotka ovat molemmat vanhoja, perinteisiä lääkekasveja. Näiden aineiden vaikutuksesta voiteen sanotaan rauhoittavan ihoa, estävän ärsytystä ja edesauttavan ihosolukon uusiutumista - ja ainakin oma ihoni voi hyvin.




Jos tästä sarjasta pitää valita yksi suosikkituote, niin minulle se on ehdottomasti kosteuttava kuorintavoide. Voide sisältää oikeita suolakiteitä, jotka kuorivat ihoa lempeästi. Suolallahan on desinfioiva ja kosteuttava vaikutus ja siksi tämänkin voiteen sanotaan syväpuhdistavan ja uudistavan ihoa. Ja rakastaahan iho merivettä, miksei siis tätäkin. Rutikuva säärieni iho on ollut tämän kuorinnan erityishyvä ystävä. Ärtyneelle iholle suolakuorintaa ei kuitenkaan kannata käyttää, sillä rikkinäisellä iholla suola kirvelee.

Sarjaan kuuluu vielä kauniin värinen suihkusaippua, jossa on muiden tuotteiden tapaan hento, raikas tuoksu. Lisää Le Pere Pelletierin tuotteista ja niiden jälleenmyyjistä voit lukea Le Pere Pelletierin Facebook-sivulta.




Tällä viikolla onkin edessä kunnon kauneudenhoitotempaus, jotta kantapäät saadaan sandaalikuntoon viikonlopun juhliin. Koskahan sitä oppisi, että säännöllisesti voisi hoitaa jalkojaankin...

Kaunista viikon jatkoaa sinulle!

Anu

* Tuotteet saatu testattavaksi blogiin. Kiitos!

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

lauantai 6. elokuuta 2016

Maukas kesäkurpitsavuoka

Tänään on ollut tämän kotipuutarhurin tämän vuoden ensimmäinen sadonkorjuupäivä jos ei marjoja ja yrttejä lasketa. Lavankauluskasvimaalta löytyi komea kaksikiloinen kesäkurpitsa. Satoa silmällä pitäen olin onneksi jo aikaisemmin tallentanut itselleni kesäkurpitsa-tomaattivuoan reseptin, jota halusin kokeilla.




Ohje on alunperin Maku.fi-sivustolta, josta huomaan löytäväni herkullisia reseptejä hyvin usein. Tähän vuokaan makua antavat basilika, pesto ja fetajuusto ja tuo yhdistelmä houkutti. Ihanaa oli myös kerätä vuokaan tulevat basilikat kesäkurpitsan lisäksi omalta pihalta.




Tähän vielä juustoraaste pintaan, niin vuoka on valmista uuniin.


* * * * *

KESÄKURPITSAVUOKA

2 kesäkurpitsaa (meidän jätistämme meni vain puolikas)
3 valkosipulin kynttä (valkosipulin ystävänä laitoin pienen kokonaisen yksikyntisen)
 1 dl pestoa
6 tomaattia
1,5 dl tuoreita basilikan lehtiä
150 g feta-juustoa murustettuna (ei kevytversiota)
mustapippuria
1 dl juustoraastetta

Viipaloi pestyt kesäkurpitsat, siivuta tomaatit ja hienonna valkosipuli. Jos tuntuu, voi kesäkurpitsaviipaleita hikoiluttaa hetken talouspaperin päällä suolan kanssa.

Lado voideltuun uunivuokaan pohjalle puolet kesäkurpitsaviipaleista. Levitä päälle puolet pestosta ja valkosipulista.

Tee uusi kerros, johon ladot puolet tomaattiviipaleista, basilikanlehdistä ja fetamuruista. Rouhi päälle mustapippuria. 

Toista vielä eli lado kesäkurpitsakerros ja sen päälle tomaattikerros mausteineen. 

Ripottele päälle juustoraaste ja paista 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia.  

* * * * *
 



Vuoka maistuu sellaisenaan tai kuten meillä tällä kerralla, grillatun lihan lisukkeena. Hyvää vaaleaa leipää olisi ollut ihana kastaa herkulliseen nesteeseen.




Joko sinulla on alkanut sadonkorjuuaika? Entä löytyykö sinulta jotain erityisen hyvää kesäkurpitsaohjetta? Viljelmällä kun näytti kasvavan ainakin toinenkin jättikesäkurpitsa.  Itse bongasin Kotivinkin sivulta mielenkiintoiselta kuulostavan kesäkurpitsatahnan ohjeen, jota ajattelin ainakin vielä kokeilla. Myös kesäkurpitsasipsejä tulen tekemään nyt kun raaka-aineesta ei ole ihan heti pulaa. Tällainen vaaleanvihreäpeukaloinen kotiviljelijä saa kyllä uskomattoman hyvän mielen kun kotipihassa kypsyy jotain loppuun asti.

 Tähän loppuun on vielä pakko hehkuttaa Turun Samppalinnan Kesäteatterin Nunnia ja konnia esitystä, jota olimme eilen katsomassa kuopuksen kanssa. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa jos saat vielä liput. Esitys oli aivan huikea!

Hyvää mieltä viikonloppuusi!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.