Upea, yllättävä Terassitalo

Keskeltä maalaismaisemaa, Kauttuan Ruukinpuiston alueelta löytyy yllättävä rakennus, Alvar Aallon suunnittelema Terassitalo. Lupasin saunajoogapostauksessani kertoa lisää löydöistämme ja tämä talo oli toinen retkikohteemme.

Terassitalo on aikanaan, vuonna 1938 suunniteltu ja rakennettu Ahlström-yhtiön Euran Kauttuan tehtaiden toimihenkilöiden asunnoiksi. Alvar Aalto suunitteli tälle alueelle yleiskaavan ja alunperin taloja piti nousta rinteeseen useampiakin, mutta talvisota keskeytti hankkeen. Tämä Porrastalonakin tunnettu talo jäi ainokaiseksi.

Terassitalo on edelleen asuinkäytössä. Euran kunta on kuitenkin vuokrannut yhden asunnoista ja tämä asunto on nyt avoinna kaikille Aalto-faneille - ja toki muillekin. Huoneisto on kalustettu ja sisustettu Alvar ja Aino Aallon tuotannolla. Sisustus vaihtelee ja jos joku kalusteista tai valaisimista alkaa kutkutella, on tuotteita mahdollisuus ostaa näyttelystä.

Ihastelimme talon ajatonta tyyliä ja sisälle tulevaa valon määrää. Oppaamme, Euran kulttuuritoimenjohtaja Sirpa Wahlqvist kertoikin, että talon huoneistot tuntuvat kylpevän valossa aina kun vain ulkonakin on valoisaa.

Alvar Aallolle oli tärkeää luonnon huomioiminen ja tontin suurimpia puita vaalittiin koko rakennusaika. Upeat käppyrämännyt antavatkin miljöölle sen viimeisen silauksen.

Tässä siis yksi kesäretkikohde jos kaipaat loppukesään vaikuttavaa esteettistä kokemusta.

Ruukin alueella on lisäksi vielä upea Kauttuan Klubi -rakennus sekä Tallimäen pihapiiri vanhoine talli- ja maatalousrakennuksineen. Alueella tapahtuu paljon ja mielenkiintoinen käyntiajankohta voisi olla vaikkapa lauantaina 13.8. klo 9-16, jolloin nimenomaan tuolla Tallimäellä järjestetään Antiikki- ja keräilymessut.  Ruukinpuiston Facebook-sivulta löytyy myös ajankohtaista tietoa alueen tapahtumista.

Uskomattomia paikkoja löytyy yllättävistäkin paikoista täältä koti-Suomestakin vai mitä tuumaat tästä talosta. Kiitos vielä Sirpa Wahlqvistille esittelyistä, jotka valaisivat hurjasti paikan historiaa ja Katille mitä parhaimmiasta retkiseurasta ♥

Sadepäiväterveisin,
Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Ystadissa

Matka jatkui siis etelä-Ruotsiin, Ystadiin, komisario Kurt Wallanderin kotikulmille. Vaikea varmasti arvata mitä minulla oli matkalukemisena... Majapaikkamme sijaitsi tarkemmin Glemmingebrossa, n. 13 km Ystadista eteenpäin ja vasta jälkikäteen huomasin, että jo ihan yleissivistyksen vuoksikin olisi pitänyt kurvata auto aivan ehdottomasti Ystadin poliisiaseman kautta. Sen verran tarkasti olen Henning Mankellin Wallander-kirjat lukenut. No, ehkä sillä kuuluisalla ensi kerralla...

Tässä kohtaa varoitus: tämä postaus on piiiiitkä. Oikeasti tosi pitkä. En osannut jättää mitään kuvaa pois tai lyhentää tekstiä ja toisaalta ajattelin, että tämä saa olla viimeinen postaus matkastamme. Huomasin myös, että se toinen (ja kolmaskin) majapaikkavinkki eivät enää mahtuneet tähän, mutta jos kaipaat vinkkiä Legolandin lähellä tai Norrköpingissä (Kolmårdenin lähellä) olevasta majapaikasta, niin kysele jookos.

Majapaikkamme löytyi pienen, päättyvän kadun varrelta. Kauniin satavuotiaan talon tunnistaminen varmistui, kun huomasimme tuntomerkiksi annetun Varsinais-Suomen maakuntaviirin liehuvan talon seinällä. Viiri kertoo isäntäväen huumorista: "onhan siinä Skånen väritkin".

Kodikas majatalo oli vielä kymmenisen vuotta sitten ollut sekä ulkoa, että sisältä vain aavistus nykyisestä ja jos seinät osaisivat puhua, olisi niillä varmasti paljon kerrottavaa. Nykyinen omistajapariskunta on tehnyt kuitenkin suuren työn ja talo on todella viehättävä. Samoin puutarhasta näki, että se on lähellä isäntäväen sydäntä.

Ihania yksityiskohtia, vai mitä? Majatalo toimii Bed & Breakfast -tyylillä. Talossa on neljä vuokrattavaa huonetta ja yhteinen suihkutila. Aamiainen meille katettiin puutarhaan ja pöytään oli katettu mm. oman puutarhan antimia, ihania kirsikkatomaatteja sekä itse tehtyä leipää. Päivällä tai illalla nälän yllättäessä löytyy läheltä kivoja ruokapaikkoja ja mm. Ruotsin kuuluisin leipomo ja kahvilaravintola Olof Viktors on 5 min. automatkan päässä loistavine leivonnaisineen ja voileipineen. Hyvinkin harkinnan arvoinen idea on tehdä Ystadista junaretki Kööpenhaminaan suoraan Tivolin viereen vailla parkkipaikkahuolia.

Majatalon puutarha grilleineen on vieraiden käytössä. Lupaavatpa isäntä ja emäntä polkupyörät ja rantatarvikkeetkin lainaksi, sekä voileipäeväät ja kahvit termospulloon, jos haluaa lähteä retkeilemään lähistön upeille uimarannoille. Hieman harmitti oma tiukka aikataulumme kun ymmärsin, miten paljon mahdollisuuksia täälläkin olisi ollut.

Jos olet katsonut Wallander-elokuvia ja talo kasvihuoneineen näyttää tutulta, olet oikeassa. Tässä talossa on kuvattu osa Murhapolttaja-elokuvaa.

Jos kiinnostuit, voi huoneita varata suoraan majatalosta, suomalaisesta puhelinnumerosta 0400 708 211, sillä talon isäntä on suomalainen. Siinä toinen selitys sille viirillekin. Soittaa voi toki myös majatalon omaan numeroonkin +46 411 522 186, josta isännän lisäksi vastaa hyvin selkeää ruotsia (ja monia muita kieliä puhuva) emäntä. Tätä paikkaa voin lämpimästi suositella.


Isäntäväen vinkistä lähdimme aamulla tutustumaan lähellä sijaitsevaan Ales stenar -nimiseen rakennelmaan. Auton laitoimme parkkiin venesatamaan ja lähdimme kiipeämään korkealle mäelle, jossa tuo laivan muotoinen kivirakennelma sijaitsi. Paikka oli todella kaunis ja vaikuttava ja lisää mielenkiintoisesta rakennelmasta voit lukea vaikkapa täältä, sillä oma postaukseni näyttää tällä kerralla tosiaan venyvän.

Rinteillä laiduntavat lehmät ja lampaat pitävät heinän lyhyenä. Jalkoihinsa kannattaa siis katsoa maisemien ihailun välillä, ellei halua kenkiinsä ei niin ihania matkamuistotuoksuja.

Vierasvenesatamasta saisi kuulemma maailman parhaat sillamakat, savusilakkavoileivät. Me olimme nautiskelleet valitettavasti liian herkullisen aamiaisen, emmekä saaneet vatsoihimme mahtumaan vielä välipalaa. Harmi.

Kiipeilyn ja rantakävelyn jälkeen aloitimme viimeisen pitkän etapin kohti Tukholmaa. Vastassa oli ihana lapsuudenystäväni perheineen. Yön viettimme heillä, aamulla auto laivaan ja illalla olimme kotona. Kotona olimme siis viime sunnuntaina ja tämä viikko on ollut vielä yhteistä lomaa. Alunperin suunnitellut pikkutripit eivät enää oikein iskeneet kenellekään, joten viikko on mennyt helteistä nauttien kotona, uimarannoilla ja lähiseuduilla.

Hyvää unikeonpäivää ja pahoittelut tuosta kameran linssiin jossain vaiheessa hypänneestä salamatkustajasta, joka seikkailee kuvissa :)

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Lomalla viimeinkin

Kesän lomareissu on nyt tehtynä ja monta kivaa paikkaa nähty. Kamera on laulanut niin, että vanhan kameran pieni muistikortti piti tyhjentää monta kertaa loman aikana. Kamera kun on jo sen ikäinen, ettei siihen saa suurempaa muistikorttia. Harmi. Nyt olimme kuitenkin matkalla omalla autolla, joten kannettava tietokone kulki ihan näppärästi sekin mukana.

Lomamatkamme suuntautui Tanskan Legolandiin. Ajokilometrejä tuli paljon, mutta jokaiseen päivään saatiin mahtumaan myös jotain mukavaa ja autossa istuminen meni suhteellisen hyvin siinä sivussa. Toki täytyy myöntää, että viimeisen päivän etapilla Tukholmaan alkoivat jo koko perheen peput pyöriä melko puutuneina penkeillään ja kuljettajankin kaasujalka lähti painumaan aikaisempaa syvemmälle.

Yksi mainitsemisen arvoinen jaloittelupaikkamme oli Grännan idyllinen pikkukaupunki. Gränna on Vättern-järven rannalla sijaitseva polkakaramellien kotikaupunki ja piparminttukarkit ovat näkyvä osa tämänkin päivän elämää tuolla E4-tien varrella olevassa kaupungissa. Poikkesimme yhteen polkakarkkikaupoista ja ikkunan takaa katsoimme, miten herkkuja valmistettiin. Myynnissä oli polkakarkkeja monessa muodossa ja makuvaihtoehtojakin riitti myös ei piparmintun ystäville.

Legoland oli hieno kokemus. Erilaiset Legoista tehdyt maailmat olivat hiottuja yksityiskohtia myöten ja monista niissä tapahtui koko ajan: veneet liikkuivat vesillä, autot teillä ja lentokoneet kiitoradoillaan. Myös istutukset olivat upeita. Katsottavaa siis riitti sekä lapsille, että aikuisille.

Ihmisiä alueella oli paljon, mutta kummituslinnaa lukuunottamatta jonot olivat kohtuullisia, eikä Lego-rakennelmia tarvinut katsella suurien ihmismuurien välistä kurkkien. Me vietimme alueella seitsemän tuntia ja kauemminkin olisi ehkä saanut menemään. Toista päivää emme kuitenkaan enää kaivanneet, vaan tuo aika riitti meille kaikille.

Borta bra men hemma bäst. Matkan jälkeen kotonaolo maistuu taas paremmalta. Ajastin yhden postauksen julkaisun matkamme ajalle ja kommentteihin vastaaminen on viipynyt juuri tuon matkamme vuoksi. Toivottavasti et ole ihmetellyt.

Ajattelin kirjoitella matkastamme vielä pari postausta lisää, sillä haluan vinkata kivasta (joskin varmastikin aika ilmeisestäkin) kohteesta Tanskassa sekä parista mahtavasta majapaikasta. Palataan siis näihin reissutunnelmiin vielä.

Helteistä viikon jatkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.