Ystadissa

Matka jatkui siis etelä-Ruotsiin, Ystadiin, komisario Kurt Wallanderin kotikulmille. Vaikea varmasti arvata mitä minulla oli matkalukemisena... Majapaikkamme sijaitsi tarkemmin Glemmingebrossa, n. 13 km Ystadista eteenpäin ja vasta jälkikäteen huomasin, että jo ihan yleissivistyksen vuoksikin olisi pitänyt kurvata auto aivan ehdottomasti Ystadin poliisiaseman kautta. Sen verran tarkasti olen Henning Mankellin Wallander-kirjat lukenut. No, ehkä sillä kuuluisalla ensi kerralla...

Tässä kohtaa varoitus: tämä postaus on piiiiitkä. Oikeasti tosi pitkä. En osannut jättää mitään kuvaa pois tai lyhentää tekstiä ja toisaalta ajattelin, että tämä saa olla viimeinen postaus matkastamme. Huomasin myös, että se toinen (ja kolmaskin) majapaikkavinkki eivät enää mahtuneet tähän, mutta jos kaipaat vinkkiä Legolandin lähellä tai Norrköpingissä (Kolmårdenin lähellä) olevasta majapaikasta, niin kysele jookos.

Majapaikkamme löytyi pienen, päättyvän kadun varrelta. Kauniin satavuotiaan talon tunnistaminen varmistui, kun huomasimme tuntomerkiksi annetun Varsinais-Suomen maakuntaviirin liehuvan talon seinällä. Viiri kertoo isäntäväen huumorista: "onhan siinä Skånen väritkin".

Kodikas majatalo oli vielä kymmenisen vuotta sitten ollut sekä ulkoa, että sisältä vain aavistus nykyisestä ja jos seinät osaisivat puhua, olisi niillä varmasti paljon kerrottavaa. Nykyinen omistajapariskunta on tehnyt kuitenkin suuren työn ja talo on todella viehättävä. Samoin puutarhasta näki, että se on lähellä isäntäväen sydäntä.

Ihania yksityiskohtia, vai mitä? Majatalo toimii Bed & Breakfast -tyylillä. Talossa on neljä vuokrattavaa huonetta ja yhteinen suihkutila. Aamiainen meille katettiin puutarhaan ja pöytään oli katettu mm. oman puutarhan antimia, ihania kirsikkatomaatteja sekä itse tehtyä leipää. Päivällä tai illalla nälän yllättäessä löytyy läheltä kivoja ruokapaikkoja ja mm. Ruotsin kuuluisin leipomo ja kahvilaravintola Olof Viktors on 5 min. automatkan päässä loistavine leivonnaisineen ja voileipineen. Hyvinkin harkinnan arvoinen idea on tehdä Ystadista junaretki Kööpenhaminaan suoraan Tivolin viereen vailla parkkipaikkahuolia.

Majatalon puutarha grilleineen on vieraiden käytössä. Lupaavatpa isäntä ja emäntä polkupyörät ja rantatarvikkeetkin lainaksi, sekä voileipäeväät ja kahvit termospulloon, jos haluaa lähteä retkeilemään lähistön upeille uimarannoille. Hieman harmitti oma tiukka aikataulumme kun ymmärsin, miten paljon mahdollisuuksia täälläkin olisi ollut.

Jos olet katsonut Wallander-elokuvia ja talo kasvihuoneineen näyttää tutulta, olet oikeassa. Tässä talossa on kuvattu osa Murhapolttaja-elokuvaa.

Jos kiinnostuit, voi huoneita varata suoraan majatalosta, suomalaisesta puhelinnumerosta 0400 708 211, sillä talon isäntä on suomalainen. Siinä toinen selitys sille viirillekin. Soittaa voi toki myös majatalon omaan numeroonkin +46 411 522 186, josta isännän lisäksi vastaa hyvin selkeää ruotsia (ja monia muita kieliä puhuva) emäntä. Tätä paikkaa voin lämpimästi suositella.


Isäntäväen vinkistä lähdimme aamulla tutustumaan lähellä sijaitsevaan Ales stenar -nimiseen rakennelmaan. Auton laitoimme parkkiin venesatamaan ja lähdimme kiipeämään korkealle mäelle, jossa tuo laivan muotoinen kivirakennelma sijaitsi. Paikka oli todella kaunis ja vaikuttava ja lisää mielenkiintoisesta rakennelmasta voit lukea vaikkapa täältä, sillä oma postaukseni näyttää tällä kerralla tosiaan venyvän.

Rinteillä laiduntavat lehmät ja lampaat pitävät heinän lyhyenä. Jalkoihinsa kannattaa siis katsoa maisemien ihailun välillä, ellei halua kenkiinsä ei niin ihania matkamuistotuoksuja.

Vierasvenesatamasta saisi kuulemma maailman parhaat sillamakat, savusilakkavoileivät. Me olimme nautiskelleet valitettavasti liian herkullisen aamiaisen, emmekä saaneet vatsoihimme mahtumaan vielä välipalaa. Harmi.

Kiipeilyn ja rantakävelyn jälkeen aloitimme viimeisen pitkän etapin kohti Tukholmaa. Vastassa oli ihana lapsuudenystäväni perheineen. Yön viettimme heillä, aamulla auto laivaan ja illalla olimme kotona. Kotona olimme siis viime sunnuntaina ja tämä viikko on ollut vielä yhteistä lomaa. Alunperin suunnitellut pikkutripit eivät enää oikein iskeneet kenellekään, joten viikko on mennyt helteistä nauttien kotona, uimarannoilla ja lähiseuduilla.

Hyvää unikeonpäivää ja pahoittelut tuosta kameran linssiin jossain vaiheessa hypänneestä salamatkustajasta, joka seikkailee kuvissa :)

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.