Kun on kerran kuullut voikukan siemeniä kutsuttavan onnenkantamoisiksi, ei voi välttyä miettimästä niitä aina sellaisina.
Yksi lempitauluistani on Hanna Variksen Onnenkantamoinen-grafiikanlehti. Taulun oranssi-vihreä -värimaailma ei ole ehkä aivan omintani, mutta sen ajatus sai paikan sydämessäni ensinäkemällä. Taulussa oleva tarina muistuu voikukka-aikaan mieleeni yhä uudelleen, vuosi toisensa jälkeen.
Kuvassa voikukan siemen on lähtenyt lentoon ja se etsii sopivaa paikkaa laskeutua toisten hattarapallojen seuratessa sitä kuvan alareunassa. Koko maailma on avoinna sille. Ehkä tuulen pyyhkäisy voi johtaa sen eri paikkaa kuin minne se itse suunnitteli menevänsä, mutta se antaa silti tuulen johdattaa. Varmasti se jossain vaiheessa kuitenkin kääntää itseään sinnekin suuntaan, jonne se haluaa mennä. Pakottamatta. Näin haluan uskoa.
Tänä aamuna istuin terassilla aamukahvilla linnunlaulua kuunnellen. Viikot ovat olleet hektisiä (ehkä olet huomannut sen postaustahdistanikin...), mutta nyt hetki oli rauhallinen ja mieli hyvä auringonpaisteessa. Ja siinä samassa mieli alkoi vaeltaa ja silmät ahmivat alkukesän vihreää kauneutta. Tuo taulu tuli mieleeni ja lopulta hain ensin puhelimen kuvailuihin, sen jälkeen vielä kamerankin.
Onnenkantamoisia. Nehän tätä elämää vievät monesti eteenpäin omien suunnitelmien lisäksi. Ne tulevat yllättäen, nurkan takaa ja johtavat lopulta asioihin, jota ei ollut ehkä osannut ajatellakaan. Lopputulos on usein kuitenkin hyvä. Kaikella on tarkoituksensa.
Kun tai jos seuraavan kerran tuskailet kotipihallasi tätä näkymää, käännä ajattelu positiiviselle ja mieti, miten hetken kuluttua maisema on täynnä onnenkantamoisia, sinulle se on sitä jo nyt. Mies ei ole meillä vielä ostanut tätä ajatusta, vaan könkkää voikukkia tuskissaan pois nurmikolta. Totta puhuen välillä sama tuska iskee minuunkin, mutta ainakin jonkun harmituskerran voi pyyhkäistä noilla ajatuksilla pois.
Onnenkantamoisten täyteistä viikonloppua sinulle! Enkä nyt tällä kertaa tarkoita niitä voikukkahattarapalloja :)
Anu
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi
Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta
Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa
uutisvirrassasi.
Ihanan aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos samoin Outi! Tänään on tosiaan aurinkoa josta nauttia ❤️
Poista❤️ Ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaSamoin ihanaa viikonloppua Katja sinulle!
PoistaHyvää ja rauhaisaa vikkonloppua!Meillä on yritetty lomalla myös hölläillä.
VastaaPoistaOi sinä olet päässyt loman viettoon. Nautihan ja hölläily kuulostaa just täydelliseltä lomatekemiseltä ❤️
PoistaTuo ensimmäinen kuva on ihan täydellinen! Värit, asettelu, tunnelma, kaikki kohdillaan.
VastaaPoistaOnnenkantamoinen, ihana nimi voikukan siemenelle, kuulen sen nyt ensi kertaa.
Leppoisaa viikonvaihdetta, nautitaan!
Kiitos Teija! Sininen taivas oli minustakin jotenkin ihana tausta tuolle hattarapallolle. Hiukan oli vaikeuksia pitää yhdellä kädellä kiinni kamerasta ja toisella viedä kukkasta oikeaan kohtaan, mutta onneksi oli kirkas päivä eikä pienet käden tärisemiset haitanneet :) Rentoa sunnuntai-iltaa sinullekin!
PoistaVoi miten ihana postaus! Onnenkantamoisia on meidänkin pihallamme ja myrkkyjä emme halua käyttää vaikka noille haituville allerginen olenkin. Hetken ne vain lentelevät - antaa niiden lentää. Onneksi on antihistamiinit;)
VastaaPoistaIhanaa kesän alkua, Anu <3
En tiennytkään, että voikukan haituville voi olla allerginen. Onneksi et kuitenkaan ole allerginen kaikille onnenkantamoisille ja että antihistamiinit auttavat näihin haituvaisiin kantamoisiin ;) Kauniita kesäpäiviä sinullekin Lady!
PoistaJokaisella on aikansa ja paikkansa, onnenkantamoisillakin <3 Voikukan kukinnon leijailu on parasta hetkeen tarttumista. Katsele, nauti ja opi :) Ihanaa, että aikaa pysähtymiseen, haaveiluun ja puutarhahaahuiluun on löytynyt sinultakin. Auringon hellimää viikonloppua!
VastaaPoistaEilinen meni tosiaan pihalla aamusta iltaan. Oli ihana nauttia auringosta ja lämmöstä ja pikkuhiljaa puuhailla pihahommia. Tämän viikonlopun jälkeen jaksaa taas akut ladattuina siirtyä takaisin arkeen. Rentouttavaa minilomaa Kati!
PoistaOnnenkantamoinen, ja minä kun olen tuskissani repinyt näitä parhaimmillaan polven korkuisia vihulaisia pois nurkista. Taidan kyllä jatkaa harrastustani, mutta ehkä olen vähän armollisempi ja jätän ainakin kiroamiset näiden kuullen vähemmälle. :D Onnenkantamoisia kun tässä kaikki ollaan! :)
VastaaPoistaMyönnetään että tänään kun katsoin etupihalla pitkinä tönöttäviä varsia oli mullakin ei niin kauniit nimitykset mielessä Heidi 😉 Mutta aina välillä sitä iskee romanttisempi mieli 🙂
PoistaKauniit kuvat!
VastaaPoistaKiitos Kaisa ❤️
Poista