Metsästä voimaa - syyslomaretkellä puskassa

Luonto inspiroi ja antaa voimaa. Niin se vain on. Tähän aikaan vuodesta meillä on ollut usein tapana käydä jonkinlaisella metsäretkellä koko perheen voimin. Metsässä käydään erilaisilla kokoonpanoilla muutenkin, mutta näin syksymmällä on kiva mennä metsään kun hyttysistä tai hirvikärpäsistä ei ole isoa haittaa.

Nipistimme muutaman tunnin viime perjantain työpäivästä, lasten syyslomapäivänä, pakkasimme makkarat ja kuumat kaakaot reppuun ja lähdimme tutustumaan Naantalin Luonnonmaalle muutama vuosi sitten avattuun luontopolkuun.

Reitistön alussa olisi ollut isäparkki, mutta se jäi meiltä käyttämättä ;)

Kyseinen luontopolku kulkee hyvin lähellä merta, mutta meri ei tuonne metsään näkynyt ollenkaan. Muuten luonto tuon polun varrella on hyvin kaunista pulleine jäkälämättäineen ja kanervineen. Perheen nuoriso kaivoi alkumatkasta polun varrelta katkenneet karahkat vaellussauvoiksi ja minä puolestani kyykkäsin milloin minkäkin mättään vieressä kuvaamassa. Niin se matka joutui... onneksi ei ollut hoppua.

Polku oli hyvin merkitty maastoon ja se oli todella hyvässä kunnossa. Levähdyspaikkoja oli useampia ja pitkospuut kuten makkaranpaistopaikatkin oli tehty viimeistellysti. Ihastelin mm. puutappeja, joilla pitkospuut oli kiinnitetty. Tuollaisella reitillä on ilo kulkea. Suosittelen lämpimästi Turun lähellä asuville.

Pienenä vinkkinä kuitenkin, että muutama klapi kannattaa ottaa reppuun mukaan jos mielii lämmintä makkaraa. Ainakin nyt puuvarasto oli tyhjänä - toki maastossa oli sen verran paljon kuivia karahkoja, että niillä sai sopivan tulen aikaiseksi.

Aivan retkemme loppumetreillä juttelimme hetken erän retkeilijän kanssa ja hän kertoi, että Kuntaranta Resortin Klubirakennuksen vastaanotosta saisi hyviä karttoja reitistöstä. Sellainen kannattaa ehkä jossain vaiheessa käydä hakemassa, jotta saamme paremman kokonaiskuvan reiteistä. Nyt kävelimme summamutikkaan koska tiesimme, että pisimmilläänkin reitistö olisi vain noin 6 kilometriä. Sen jaksaisimme hyvin kävellä.

Kotimatkalla mietin, miten hyvää metsässä (tai nuorekkaammin ilmaistuna: puskassa) oleminen tekee. Tuo on selvästi yleisempikin ilmiö, sillä meistä samoista ihmisistä, jotka kaupungilla emme juurikaan hymyile toisille tai katso silmiin, kuoriutuu metsäpoluilla hyvinkin tuttavallinen ja puhelias kansa. Sen laitoin tälläkin retkellä merkille. Hieno juttu. Onko muita metsään hurahtaneita?

Hyvää mieltä viikkoon!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.