Viime vuonna tein innostuksissani hieman liian suuria leikkauksia vanhalle, pitkään hoitamattomana olleelle omenapuullemme, puu otti nokkiinsa ja omenoita tuli tasan kaksi. Jäimme siis myös ilman omppumehuamme. Nyyh. Tänä keväänä yritin ottaa varovaisemmin, omenamehuhimoisen perheen pitäessä huolta siitä, ettei yritys jää vain yritykseksi, ja puu kiitti. Nyt omenoita tulee taas.
Suurin urakka tässä hommassa on aina pullojen peseminen. Nyt se on tehty. Huh. |
Poimittujen omenoiden tuoksu terassilla on aika huumaavan ihana. |
Huomiseksi on siis varattu aika tuoremehuasemalle ja siitä alkaa herkuttelu. Mukavaa alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti