Pidän sisustamisessa selkeästä linjasta. Pidän mustavalkoisesta. Harmaata saa olla mukana, ehkä joku tehostevärikin ja pitäisin siitä, että tasot olisivat pinovapaata aluetta. Kodikasta ja lämpöä pitää olla, vaikka sisustuksen selkeys onkin tavoitteena.
Toisaalta, pidän kyllä monista muistakin tyyleistä, mutta teen parhaani, etteivät ne eksy liialti meidän kotiimme, jotta valittu linja säilyisi edes jotakuinkin, eikä koti menisi sillisalaatiksi. Tyynynpäällisillä olen saanut vaihtelunhaluani toteutettua tähän asti melko onnistuneesti.
Mutta nyt. Ajatus lähti purkautumaan kun näin kuvan, jossa punasaviruukussa oli vihrerkasvi. Tuo kasvi oli valkoisella, simppelillä tasolla ja ruukun vieressä kevyesti hieman astelmatyyppisesti jotain muutakin pehmentävää. Kuva näytti todella kauniilta ja mieli tekisi lähteä nyt rönsyilemään. Ja onhan se rönsyily jo alkanutkin. Puuta ja beigeä on alkanut vaivihkaa tulla meille enemmän ja salaattivakka, vanha pulpetti, vanhat tuolit... Pieninä ripauksina nuo tekevät juuri sitä kodikkuutta, jota kaipaan.
Mikä sitten estää? Kotonahan saa olla juuri sen näköistä kuin mikä silmää miellyttää, eikä kotia sisusteta muita ihmisiä varten. Ei sisustetakaan ja niin saa ollakin. Mutta meneekö sillisalaatiksi? Huomaan olevani sisustuksessa altis vaikutteille ja silmää miellyttävät sellaiset tyylit, joita näen kauniisti toteutettuna ympärilläni. Aina kuitenkin huomaan, että harharetkiltä on palattu enemmän tai vähemmän saman tyyppiseen linjaan. Siihen mitä kotimme on tällä hetkellä.
Siksi harharetkelle lähteminen epäilyttää. Eipä punasaviruukku nyt maailmaa kaataisi, vaikka se ei enää muutaman kuukauden kuluttua niin silmää miellyttäisikään. Sille löytyy varmasti paikka pihalta. Mutta se saattaa jo kaataa, että punasaviruukuista noin yleisessä mielessä on ennenkin lähtenyt lumipallo pyörimään.
Tunnistaako joku toinenkin itsensä ja onko harharetkelle päätynyttä, joka olisi myös jäänyt sille tielle? Vertaistukea kaivataan :)
Näissä tunnelmissa viikonlopun viettoon: toisaalta, mutta toisaalta.
Hyvää mieltä viikonloppuusi!
Anu
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi
Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta
Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa
uutisvirrassasi.
Hep! Täällä osui ja upposi :). Punasavea olen viimeisen kuukauden aikana ihastellut minäkin erityisesti. Mutta etenkin nyt koitan olla haalimatta yhtään ylimääräistä tavaraa muuttokuormaan. :D Se on hitsin vaikeaa! Mutta vastausta ei ole kyllä asiaan antaa. :) Iloa sinunkin viikonloppuusi!
VastaaPoistaKoskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan, punasavi sen on taas näyttänyt ;) Kiva kuulla, että sinäkin olet iskenyt silmäsi siihen Jutta. Juuri ennen muuttoa on tosiaan ihan hyväkin pitää sormet kurissa. Muuton jälkeen saattaakin sitten olla yhtä ja toista mitä tekisi mieli.
PoistaMä asun sitten sillisalaatissa, mutta mun mielestäni tosi kotoisasti. Tykkään että kodissa on tilaa liikkua. Mä muuten ihan rakastuin noihin sinun talo kynttilänjalkoihin <3
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Kiitos Outi, talokynttilänjalat ovat kesälomatuliaisia itselle Lahden Finnmarista. Tykkään niistä kovasti itsekin. Minusta koti ei ole sillisalaattia ellei se ole sitä itselle. Oma tyylinsä on myös yhdistellä eri tyylejä - jos nyt ylipäätään on pakko luokitella tai miettiä tyylejä :) Tässä sillisalaatti"mietiskelyssäni" on ehkä kyse siitä, että oma punainen lanka kodissa katoaa ja tuntuu, ettei mikään kuulu enää yhteen ja sen jälkeen on mielikin sekainen. Kivaa viikkistä sinullekin!
PoistaMeidän koti taas on "vähän sitä ja vähän tota ja vielä pala tota". Hallittu kaaos. Eikä aina tiedä edes että kuinka hallittu. Mutta silti koti ♥
VastaaPoistaIhailen kyllä koteja jotka on hienosti sisustettu ja aina hyvin siistejä, mutta tiedän että en koskaan pystyisi siihen. Tulisin ehkä hulluksi tuon eläinlauman kanssa, jos pitäisi yrittää pitää koti hirveen kliininä. Joten täältä tulee siis peukutukset sille linjasta eksymiselle!!! ☺
Sehän se tärkein on, että koti on itselle ♥ Olisi ihan kauheaa jos koti olisi sellainen paikka, jossa mihinkään ei saisi koskea, eikä mitään tehdä tai se koti pitäisi laittaa jotain toista varten. Kamalaa kotia en ole koskaan nähnyt, jokainen koti on asukkaansa näköinen ja siksi kaunis. Punasaviruukku vaivaa sen verran, että on ihan mahdollista, että lähden eksymään Nanne. Terveisin nimimerkki Onneton itsekuri ;)
PoistaOh dear! Kyllä vaan! :) Miten paljon oonkaan koettanut vastustaa kultaa ja kuparia, mustaa väriä, liikaa graafisuutta... mutta silti ripaus trendejä näkyy kodissamme. Mutta toisaalta eikö sisustaminen lasketakin harradtukseksi, jolloin kuuluukin aaltoilla, kehittyä, vaihdella? Pysyy mielenkiinto yllä! :D Mutta siis juu, tuttuja mietteitä :)
VastaaPoistaHih, me ja meidän itsekurit Teija ;) Mutta joo, olet oikeassa: saahan sisustaminen vaihdella ja kehittyä. Ja teidän koti näyttää ainakin kuvista tosi ihanalta. Hyvin olet onnistunut aaltoilussa!
PoistaKyllä kyllä mukana ollaan, samoja ajatuksia! Välillä vaan pitää rönsyillä ja sit palataan ruotuun:)
VastaaPoistaIhanaa, että löytyy vertaistukilaisia ja hengenheimolaisia. Totta sekin Katja, että jos ei koskaan olisi rönsyillyt ja palannut ruotuun, niin koti olisi vieläkin se ensimmäinen opiskelijakoti sinisine sohvineen. Hyvä näin :)
PoistaHei! Mä ostin juuri kolme lilaa tyynyä ja pöydän jonka maalasin lilaksi!! heheheh!!!
VastaaPoistaJEE! Sulla kyse ei sitten ollutkaan vain punasaviruukusta S - iso peukku. Rönsyilyä on siis ilmassa :)
PoistaMä olen nyt heittäytynyt ihan villiksi ja vaaleat sävyt ovat vaihtumassa tummempiin.
VastaaPoistaOlen ihastunut puumateriaaliin, saveen, vanhoihin huonekaluihin.....apua vaan!
Uusin ihastus on muuten vihreä lasi?!
Sisustus on kuitenkin myös harrastus ja siksipä nämä vaihtelut ovat ihan kivojakin.
Rönsyilevää syksyä :)
Rönsyilyä on siis todellakin ilmassa Marianna :) Vihreä lasi on ihanaa, se on minunkin ihastuslistallani todella korkealla. Ehkäpä annan punasaviruukulle periksi minäkin ja katsotaan minne se johtaa! Rönsyilyterkkuja ♥
PoistaMinulla sisutus on alati muuttuva haaste. ennen vaihdoin huonekalujen paikkaa n. kerran kuussa, jolloin sain jo vaihtelua sisutukseen. Nyttemin olen tällä saralla rauhoittunut (=laiskistunut). Sisutus elää meillä jollain tasolla koko ajan. Ei suuri muutoksia, mutta aina jotain pientä. Meidän kodin tyyli ei edusta mitään tiettyä yhtä tyyliä. Välillä kokeilen jotain uutta, mutta pienesti. Ehkä saisin olla jopa rohkeampi sisustaja, mutta toisaalta pidän meidän kodista juuri tällaisena kuin se on juuri nyt. Toki onhan sitä aina jotain haaveitakin...Sen tiedän, että meillä ei ole koskaan ns. valmista...maku ja mieli muuttuvat... ;)
VastaaPoistaHih, muistan lukeneeni jonkun kirjoituksen miehestä, jonka kotona vaihdettiin myös huonekaluja usein. Mies oli kerrankin mennyt ajatuksissaan lempituoliinsa töiden jälkeen ja lösähtänyt lattialle kun rouvalla oli ollut rymsteerauspuuska ja tuoli oli vaihtanut paikkaa. Teilläkin on siis saanut muu perhe olla siis aikaisemmin hereillä kotiin tullessaan ;) Tuota pientä (ja välillä isompaakin) elämistä on Satu meilläkin - ollut aina ja on. Nyt tuntuu vain, että kyse on isommasta. Ja tosi vaikea on laittaa omaa kotia jonkin tyyliluokittelun alle. Tyyli on se oman kodin tyyli :)
PoistaEi se mitään, antaa rönsyillä vaan :D Kivan näköinen asetelma tasolla. Tuo lamppu on upea!
VastaaPoistaNo jospa mä sitten Jaana ;) Ja kiitos, lamppu on yhden rönsyilyvaiheen hankinta, joka tosin on edelleen mieluisa.
PoistaPunasavi on kaunista sinne tänne ripoteltuna.Kaunis tuo lamppusi:)
VastaaPoistaPunasavi tuli minulle vähän nurkan takaa. En muista, että minulla olisi ollut sitä sisällä koskaan. Ei vaan hei, on tainnut olla joskus ihan ekassa omassa kodissa. Ehkä muistot ovatkin ottamassa vallan sisustuksessamme Jael :)
PoistaMä valitsin villaan pelkkiä punasaviruukkuja, se oli jostain syystä alusta saakka selvää :D Enkä edes tiedä mistä se ajatus tuli :)
VastaaPoistaVoihan sillisalaatti, siltä musta tuntuu täällä - kodissa jonka joku muu on itselleen suunnitellut ja kaikki valinnat tehnyt.. Haasteetta piisaa, että saa nurkista oman näköistä! Mutta mihinkäs tässä kiire...
Se on se sun tyylinenä, joka haistoi punasaven Miru, ihan selvästi! Punasaviruukut ovat tosi kauniita teidän Villassa. Vaatii muuten oikeasti taitoa saada jonkun toisen kivan näköiseksi, mutta ei ihan oman näköiseksi tekemästä kodista se kokonaan oman näköinen koti. Sinun taidoillasi se onnistuu kyllä Miru - tsemppiä!
PoistaHeh! No todellakin tunnistaa. Menin ja ostin Vallillan pinkin Keisarinna kapan ja tyynyn. Muutama kuukausi ja myin pois. No ei ollenkaan minun juttu! :D:D Mintun vihreä katto kruunu. AI KAMALA! Haluatko kuulla lisää?
VastaaPoista:D :D :D Voi anna tulla vaan Satu! Ihania harha-askelia :)
PoistaSe on jännä joskus näkee toisilla jotain ja miettii "toi on niiiiin upee juttu, pakko saada". Kotona tuijottaa asiaa ja miettii, ei helvattu oon tullu hulluks! :D :D Puhumattakaan siitä mitä itsensä päälle on tullut kokeiltua joskus. Lastenharava kaulassa, ei ehkä ole se paras :D :D Ai kamala... KAMALA!!
PoistaLasten harava kaulassa... Kuulostaa mielenkiintoiselta ;) Sinulla on selvästikin ollut hiukan isompia hyppäyksiä kuin punasaviruukut :D Mutta persoonallisuutta ei saa, ellei välillä hyppää vähän reilummin siltä pääväylältä sivuun! Ja joo, löytyy niitä merkillisyyksiä täältäkin...
PoistaOnneksi tuosta haravasta on 20 vuotta :D Olen siis kaiketi aina kokeillut siitä sivusta jotain!
PoistaJep, jep! Mun tyyli on ehkä hitusen romanttisempi kuin sinun, mutta en silti tykkää liian paljosta tavarasta. Ainakin nuo sinun kuvasi ovat minusta erittäin kauniita ja kodikkaita. Kyllä moderni ja selkeä tyyli minusta vain paranee, jos sitä hieman pehmentää.:) Mäkin löysin eilen jutun, jossa meidän kodin tyylille löytyi nim! Täytyy varmaan yehdä siitä ihan oma postaus.;D
VastaaPoista