Nuo sanat "leipä, jota ei tarvitse vaivata" kolahtivat minuun myöhäisherännäiseen (tälläkin kerralla) ja halusin testata ohjeen. Laitoin taikinan aluilleen edellisenä iltana ja seuraavana iltana oli paistamisen vuoro. Hätäisen ihmisen leipä tämä ei siis ole, mutta toisaalta tällainen pikkuhiljaa tekeminenkin on välillä ihan mukavaa. Etenkin kun varsinaista tekemistä ei ole kuin aivan vähän - aika näkee suurimman vaivan ja tekee isoimman työn.
Voi miten tuore, itse leivottu leipä onkin hyvää! Viimeistään tämän reseptin löytymisen jälkeen on myytti leivän hankalasta tai vaivalloisesta leipomisesta busted minun osaltani. Lopputulos kun oli vielä oikein maukas ja ulkonäkönsäkin puolesta leipä oli oikeinkin salonkikelpoinen. Perusresepti löytyy mm. tuolta Suolaa ja hunajaa -blogin linkin takaa. Kannattaa käydä kurkkaamassa ja testata!
Päivänjatkoja!
Anu
Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.
Kiitos vinkistä. Olen tehnyt koko ikäni erilaisia vuokaleipiä. Niissähän on periaatteessa sama idea, ainoastaan sillä erolla, että taikina sekoitetaan ja paistetaan suunnilleen samantien. Niiden koostumus on tosi kiinteä. Pataleipä näyttää kunnon leivältä, kun on saanut levätä se taikina. Pitääkin pistää tulemaan.
VastaaPoistaR&T
Tämä leipä oli tosiaan kuohkeaa ja pehmeää rapsakan kuoren alta. Nam. Tekisi mieli laittaa heti uusi leipä tulemaan... Pata kansineen tekee höyryuuniefektin paistamiseen ja sekin erottaa tämän vuokaleivistä tuon taikinan lepäilyn lisäksi. Kerro mitä tykkäsit kun olet testannut :)
Poista