Nyt tuoksuu pataleipä

Oletko jo testannut pataleivän tekemistä? Blogeissa on kiertänyt pitkän aikaa ihastuneita kirjoituksia pataleivästä. Leivästä, jota ei tarvitse vaivata ollenkaan. Leivästä, jossa on paistamisen jälkeen täydellisen rapea kuori, mutta myös täydellisen pehmeä sisus.

Nuo sanat "leipä, jota ei tarvitse vaivata" kolahtivat minuun myöhäisherännäiseen (tälläkin kerralla) ja halusin testata ohjeen. Laitoin taikinan aluilleen edellisenä iltana ja seuraavana iltana oli paistamisen vuoro. Hätäisen ihmisen leipä tämä ei siis ole, mutta toisaalta tällainen pikkuhiljaa tekeminenkin on välillä ihan mukavaa. Etenkin kun varsinaista tekemistä ei ole kuin aivan vähän - aika näkee suurimman vaivan ja tekee isoimman työn.

Suolaa ja hunajaa -blogissa on perusteellinen kirjoitus pataleivästä ja se ohjeenani lähdin työhön. Omaan leipääni laitoin vehnäjauhojen lisäksi myös ruisjauhoja ja kuidukasta ja se sekoitus toimi hyvin. Suolaa olisin kaivannut ehkä ihan aavistuksen lisää ja ensi kerralla lisään taikinaan myös erilaisia siemeniä. Nimensä mukaan leipä paistetaan padassa. Omani paistoin kuitenkin ihan tavallisessa keraamisessa, kannellisessa vuoassa - loppuajan ohjeen mukaisesti ilman kantta.

Voi miten tuore, itse leivottu leipä onkin hyvää! Viimeistään tämän reseptin löytymisen jälkeen on myytti leivän hankalasta tai vaivalloisesta leipomisesta busted minun osaltani. Lopputulos kun oli vielä oikein maukas ja ulkonäkönsäkin puolesta leipä oli oikeinkin salonkikelpoinen. Perusresepti löytyy mm. tuolta Suolaa ja hunajaa -blogin linkin takaa. Kannattaa käydä kurkkaamassa ja testata!

Päivänjatkoja!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.   

Kakkutikkareita

Synttärivalmistelut jatkuvat. Sankarin  tarjoilutoivelistalla ovat kakkutikkarit, cake popsit. Olen kerran aikaisemmin tehnyt kakkutikkareita, mutta niistä tuli niin hurjan makeita, että vaikka meillä ollaankin melkoisia herkkupeppuja, olivat ne jopa meille aivan liian makeita.

Siispä etsinnässä oli uusi resepti. Kinuskikissan sivuilta löysin ohjeen, joka kuulosti hyvältä ja oli erilainen kuin aikaisemmin testaamani. Makeita näistäkin tuli, mutta todella hyviä. Kuten Kinuskikissa itsekin kirjoittaa, muistuttaa maku jonkin verran Tupla-suklaata. Yritin vielä muistaa pyöritellä tikkaripalloista riittävän pieniä pallukoita ja tämän kokoisena ne olivatkin juuri sopivia herkkupaloja. Resepti oli 16 tikkariin, mutta meille tuolla määrällä raaka-aineita tuli 20 tikkaria.

Voi harmi, kuorrutussuklaa loppui aavistuksen kesken, joten oli pakko tehdä pari maistiaispalloa hieman vajaalla kuorrutuksella. Nam.

Iskikö makeanhimo? Näiden herkkujen ohjeen löydät tosiaan Kinuskikissan sivuilta täältä klik.
Ohje toimii upeasti kahvipöytäherkkuna ilman noita tikkaritikkujakin :) Ja vielä: paras juttu näissä on varmasti maku, mutta hyvä juttu myös se, että ohjeen mukaan nämä kakkutikkarit eivät ole moksiskaan pakastamisesta.

Iloa päivääsi!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.   

DIY Uusi ilme taululle

Sunnuntai ja hiihtoloman viimeinen päivä menossa. Nopeasti on lomaviikko mennyt. Viikon päätteeksi iski vielä pieni DIY-inspiraatio.

Tästä lähdettiin. Esikoinen on jo jonkin aikaa kysellyt uusia tauluja huoneeseensa. Minua ovat enemmän häirinneet taulujen kehykset, jotka eivät sovi enää huoneen muuhun tyyliin.

Kaivoin taas mustan spraymaalini esiin ja sprayasin kehykset mustiksi. Mies voi nyt huokaista, sillä tämän tuunailun jälkeen (ainakin tuo) maalispray on nyt loppu. Sen jälkeen lähdimme toteuttamaan - jälleen kerran - Pinterestistä löytynyttä ideaa.

Rypistimme ruskeaa lahjapaperia ja silittelimme sen käsillä uudelleen tasaiseksi siten, että rypyt jäivät kuitenkin selvästi näkyville. Sen jälkeen käytimme viiksipillien viiksisabluunaa ja leikkasimme sen mukaan mustasta kontaktimuovista viikset sekä lisäksi vielä hatun ja rusetin. Teippailimme ne kiinni lahjapaperiin ja yhdistimme paperin kehyksiin jo ennestään kuuluneeseen paspartout -pahviin.

Kaikki materiaalit löytyivät kotoa, joten siihen nähden saimme minusta hauskan lopputuloksen, vai mitä pidät? Toiseen tauluun suunnittelemme jotain tekstiä, mutta sopiva teksti on vielä hakusessa. Jahka se saadaan löytymään, saa tämä taulu kaverin.

Suloista sunnuntaita!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.  

DIY Hamahelmikulho

Väriä elämään. Sitä saa vaikka Hama-helmillä. Olin nähnyt Hama-helmistä tehtyjä kulhoja Pinterestissä ja päätimme tänään aamulla testata sellaisen tekemistä esikoisen kanssa. Tarvikkeiksi kulhoon tarvitaan vain Hama-helmiä, uunin kestävä kulho ja ruokaöljyä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan ohje menee näin. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitele kulho öljyllä, jotta helmet saavat kulhossa tartuntapintaa. Sen jälkeen ripottele helmiä kulhoon pienissä erissä ja pyri siihen, että helmiä on kulhossa vain yksi kerros. Sen jälkeen kulho uuniin ja ainakin meillä viisi minuuttia riitti valmistumiseen.

Anna kulhon jäähtyä kokonaan ja irrota se sen jälkeen astiasta. Meidän kulhomme irtosi ainakin todella nätisti, mitään teräaseita tai muita lisävälineitä ei tarvittu.

Tällaisella värillä tähän viikonloppuun. Ulkona näyttää, ettei tänään tule ainakaan aivan kaikkein harmain päivä - hieno juttu!

Mukavaa viikonloppua!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.  

Uusi look sälekoreihin

Pientä tuunailua ilmassa ja olen puuhaillut taas spraymaalin kanssa. Vahingosta viisastuneena, tällä kertaa ulkona.

Tuunailun tuloksena ihanat Anna Nygårdin sälekorit saivat uuden ilmeen. Koreihinhan on saanut syksystä alkaen käsittelemättömästä puusta tehtyjä kansia. Kannet ovat kauniit aivan sinälläänkin, mutta ostaessani korit sain Kotilaiturin Katilta vinkin maalaamisen mahdollisuudesta, enkä malttanut olla vaihtamatta omien kansieni väriä mustaksi. Ja olen tyytyväinen.

Sopivat tällaisina meidän kotiimme aikaista paremmin. Pienillä jutuilla tekee ihmeitä. Harmittaa vain, etten huomannut ottaa parempaa kuvaa ennen muutosta. Ystävänpäiväpostauksen ensimmäisestä kuvasta voit käydä kuitenkin kurkkaamassa jonkin näköisen kuvan siitä, miltä kori kansineen näytti aikaisemmin.

Vai mitä pidät sälekorien uudesta kevätlookista?

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

Viiksivallujen pillit

Meillä lähestyvät tytön 7-vuotissyntymäpäivät. Lastenkutsut järjestetään kodin ulkopuolella, mutta koska juhlien sankari toivoi omia tarjoiluja, on kiva saada kutsuille myös oma, persoonallinen leima muutamilla pienillä yksityiskohdilla. Okei, lue siis, etten saa pidettyä sormiani erossa...

Yksi näistä yksityiskohdista tulee olemaan viiksipillit. Printtasin Pinterestistä, josta sain myös idean näihin pilleihin, viiksikaavan. Kaava löytyy täältä klik. Sen jälkeen päällystin värikkään kartongin mustalla kontaktimuovilla, piirsin viiksimallin sille ja leikkasin irti. Sen jälkeen vain rei'ittimellä reikä pilliä varten ja pillin pujotus reiästä.

Taitettavat pillit sopivat tähän tarkoitukseen parhaiten, sillä viikset saa pysymään hyvin paikoillaan taitteen kohdalla. Helpomminkin tämän voisi varmasti tehdä jos printtaisi viikset samantien hieman paksummalle kartongille, mutta ajattelin testata josko edes hiukan kosteutta hylkivä kontakti pitäisi viikset hieman paremmin kuosissaan koko herkuttelun ajan.

Mukavaa viikon jatkoa!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

Kultaisia kylkiä ja keväinen hetki

Helmikuu ja hiihtoloma. Ulkona ei kuitenkaan näytä aivan perinteiselle hiihtoloma-ajalle. Etenkin tänään, kun täällä lounaassa on saatu pieni hetki nauttia silloin tällöin pilkistävästä aurigostakin, alkaa olo olla melko keväinen. Pitäisiköhän tällä viikolla leikata jo omenapuut ja marjapensaiden oksia...

Tämän päivän timantti on ollut ehdottomasti kotipihalla savustettu lohi. Sain vinkin käyttää ystävänpäiväsuklaaseen ostamaani vaniljasuolaa myös vaaleaan kalaan ja se toimikin hienosti. Kultakylkinen siika sai vaniljasta upean, hienostuneen vivahteen. Ei sillä, etteikö tuo itse savustettu kala olisi muutenkin ollut jo herkullista.

Syreenissä on pihalla tosiaan jo pientä viherrystä, maassa hieman enemmän. Lumiukon alapallo alkaa olla melko yksinäinen kuraisen maan keskellä. Maitopurkkiarmeija, joissa ovat jäätymässä lyhtyihin tarvittavat jäätiilet taitavat jäädä jäätymättä.

Mutta voi miten pienestikin pilkistävä aurinko tuo lisää virtaa. Aurinkoa sinunkin päivääsi! Jos ei muuten, niin ainakin näiden kuvien välityksellä.

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

Iltapala kun kaapissa ei ole mitään

Iltapala pitäisi tehdä, mutta kaapissa "ei ole mitään". Kauppaan ei millään viitsisi lähteä, joten aivosolut töihin. Onko tuttua jollain muullakin? Välillä kyllä tuntuu, että parhaat ruuat tai ateriat syntyvät juuri näissä tilanteissa.

Muistin nähneeni Tupun tupa -blogissa juustoteeleipästen ohjeen (klik) ja muistan vielä kommentoineenikin, että näihin leipäsiinhän löytyy aina aineksia kaapista. Siispä vain ohje esiin, ainekset sekaisin ja teeleipäset uuniin. Kävipä superhelposti ja taas tuli todistettua itselle, että leipominen ei ole välttämättä aikaa vievää (aloittamisesta uunivalmiisiin leipäsiin meni ehkä noin 20 minuuttia).

Kaveriksi kiisseli perunajauhopaketin kyljessä olevan reseptin mukaan. Tein kiisselin tosiaan muuten reseptin mukaan, mutta tapanani on lisätä jäiset marjat vasta valmiiseen kiisseliin. Näin ne jäähdyttävät kiisselin samalla ja herkuttelemaan päästään nopeammin.

Nyt on olo kuin paremmallakin kodinhengettärellä. Kotona tuoksuvat tuoreet leivonnaiset ja vatsat ovat täynnä. Jopa nuhanenä, jolle ruoka ei ole tänään oikein maistunut totesi, että mä taisin nyt syödä aika hyvin. Hetki vielä ja sen jälkeen tuonne sateeseen parantamaan maailmaa ystävän kanssa lenkkeillen.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa sinullekin!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

Ihana retkipäivä Liedossa

Olen viettänyt tällä viikolla ihanan inspiroivan ja kaikille aisteille herkkuja tarjoavan retkiaamupäivän äitini kanssa. Tällaiset hetket ovat aivan parhaita. Ei kiirettä minnekään, roppakaupalla kauneutta ympärillä, ihania ihmisiä. Varoitus jo tässä vaiheessa, tästä tulee piiiiitkä postaus ja kuvia on yli omien tarpeiden. Paikka on vain niin ihana.

Retkikohteemme oli Vilkkimäen vanha meijeri Liedossa. Liedon kummituslinnaksikin joskus kutsuttu meijeri kätkee sisälleen valtavasti tarinoita historiansa varrelta. Se on mm. Aurajuuston synnyinkoti ja toiminut sodanaikaisena armeijan varastona sekä useita patentteja omistaneen keksijän työtilana. Nyt upean näköinen, pitkään tyhjänä ollut meijeri on kuitenkin kunnostettu ja se on saanut sisälleen uudenlaista elämää; ihania yrittäjiä ja ihania yrityksiä, jotka tekevät kohteesta hienon retkikohteen.

Ensimmäisenä astuimme sisään Kotilaiturille. Kotilaiturilta löytyy vaikka mitä ihanaa. Ihastuin kevään uutuuksiin, ensimmäisessä kuvassakin oleviin, kauniisiin sisalkoreihin, jotka suorastaan huusivat päästä kesäterassille tuoreet sämpylät sisällään, sekä rafia-palmun lehdistä tehtyihin tabletteihin. Monet Kotilaiturin tuotteista ovat kotimaisia, tai vielä parempaa, lähellä tehtyjä. Tabletteja ei ole tehty lähellä, mutta niissä on upea tarina takana. Kutojanaiset kutovat ja ompelevat näitä tabletteja Madakaskarin saarella. Ostamalla tabletteja mahdollistetaan kylän naisille saada elanto kotikylässään ja ylläpitää käsityöperinettään.

Kuvissa on myös kauniita, hieman erilaisia korutorneja, kauppias-Katin itsensä tekemiä soijakynttilöitä, joita voi käyttää kynttilää hetken poltettuaan hierontaan tai käsivoiteena, saippua-alustoja sekä trendikkäitä marokkolaislyhtyjä ja -tyynyjä. Kuvista löytyy myös Kotilaiturin omaa tuotantoa oleva, aivan ihana nahkatyyny, sekä erilaisia kudetuotteita. Niin ja löytyyhän Kotilaiturilta myös mukava valikoma kuteita, lankoja ja käsityötarvikkeita. Ja kaikki tämä taitavalla visuaalisella silmällä esille aseteltuna persoonallisille myymäläkalusteille.

Tästä pääset Kotilaiturin kotisivuille klik.

Kahvitauon paikka ja siirryimme Kotilaiturin naapuriin, Vilkkimäen Kahviin ja Kakkuun. Tuo kahvila veti meidät aivan hiljaisiksi. Vai mitä sanotte näistä Turun vanhasta kahvimuseosta saaduista tavaroista, joita kahvilan seinät notkuvat? Ihan mahtavia. Tarjottavista osa oli tehty paikanpäällä, osa leivottu lähialueella ja ainakin laskiaispullat, jotka me herkuttelimme, olivat aivan ihania. Kakut ovat tämän kahvilanpitäjän erikoisosaamista. Mutta oikeasti, myös miljöö oli todellakin kokemisen arvoinen. Todellinen kaikkien aistien kahvila.

Tästä pääset Vilkkimäen Kakun ja Kahvin kotisivulle klik.

Ja vielä viimeiseksi nurkan taakse, KOTIkutoiseen. Täältä puodista löytyy yrittäjien itsensä valmistamia sisustustekstiilejä. Lisukkeena linjaan sopivia muitakin lahjatavaroita ja kankaita sekä esimerkiksi Wanhan Markin kylpytuotteita ja marjasokereita. KOTIkutoinen tarjoaa myös sisustussuunnittelu- ja ompelupalveluita. Ekologisuus ja eettisyys ovat KOTIkutoisessa, samoin kuin muissakin meijerin puodeissa tärkeitä asioita.

Tästä pääset KOTIkutoisen kotisivulle klik.

Tästä postauksesta tuli nyt tosiaan kaikkien ohjeiden vastainen. Aivan liikaa aivan kaikkea: tekstiä, kuvia ja ihanaa-sanaa. En vain pystynyt tällä kertaa karsimaan mistään, niin ihastunut olen tuohon paikkaan. Suosittelen Vilkkimäen vanhaa meijeriä siis lämpimästi kaikille Turun suunnalla asuville tai Turkuun matkustaville. Ja jos päivänsä haluaa kruunata hemmottelulla, löytyy meijerin tiloista vielä erilaisia hyvän olon hoitoja tarjoava hoitolakin.

Iso kiitos äidille retkiseurasta sekä meijerin yrittäjille, erityisesti Kotilaiturin ihanalle Katille kaikista mielenkiintoisista tarinoista! Teitte retkipäivästämme aivan mahtavan <3

Anu

ps. Blogini yhteistyöpostaukset on merkitty aina selvästi ja tämä postaus on tehty ilman yhteistyökuviota. Halusin vain jakaa tämän upean retkikohteen teidän kanssanne ja olla omalta osaltani tukemassa osaavien yrittäjien upeaa työtä :)

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

Hiirenkorvaista ystävänpäivää!

Kävin viime perjantaina leikkaamassa pihasyreenistämme muutaman oksan sisälle maljakkoon. Kädessäni olevista oksista huomasin, että ne vihertävät jo. Helmikuun alussa! Nyt, viikon sisällä olleina oksat ovat jo näin suurilla hiirenkorvilla. Uskomatonta.

Eikös sanota, että niin monta päivää kuin oksien hiirenkorvien puhkeamiseen menee sisällä, on kevään tuloon viikkoja? Koskeeko se kaikkia oksia, vai vain jotain tiettyjä? Jos syreenit osaavat ennustaa tuolla tyylillä, niin kuukauden kuluttua pitäisi kevään olla jo hyvinkin pitkällä tuloillaan. Ei hassumpi ajatus.

Mutta niin. Tänään on Se Päivä, ystävänpäivä. Ystävänpäivä pitäisi olla oikeastaan joka päivä, mutta hienoa, että se on virallisesti ainakin kerran vuodessa. Oikein ihanaa ystävänpäivää siis kaikille rakkaille ystäville! Olette valtavan tärkeitä ja olen ikionnellinen, että olette olemassa ja että olen saanut teidät ystävikseni <3 Suuri kaukohalaus teille kaikille ihanille!

Huomenna sitten se lupaamani piiiitkä postaus retkikohteesta. Nyt tämä lähtee koululaisten avuksi ystävänpäivätapahtumaan jakamaan mehua ja herkkuja. Mukavaa ystävänpäiväviikonloppua!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.