En tiedä kuka perheessämme on innokkain lumesta rakentaja: lapset vai minä. Haluaisin uskoa, että lapset, mutta kaukana ykköspaikasta en ole minäkään. Muutama vuosi sitten opimme kuopuksen ihanalta, nykyisin jo entiseltä hoitotädiltä niksin, jolla lumirakentaminen onnistuu, vaikka ei olisikaan nollakeli.
Siinä lumesta tehdään tiiliä pakkaamalla lunta supertiukasti ämpäriin, isoon lihalaatikkoon tai muuhun vastaavaan muoviastiaan. Lunta kannattaa tiivistää jo ennen kuin astia on täynnä. Tiilet kaadetaan varovasti maahan ja niitä ladotaan päällekkäin haluttuun muotoon. Tiilien väleihin jääneet raot tilkitään irtolumella. Rakennelmasta riippuen, voi välillä olla tarpeen antaa rakennelman jäätyä yön yli ja sen jälkeen pääsee taas jatkamaan. Viime vuosien aikana meillä on syntynyt tällä tekniikalla iso lumilinna, lumihevonen sekä lumiukko, josta tässä on kuviakin. Tuon viime talvisen talovahtimme pää oli sen verran suuri, ettei mikään pipoista mahtunut ukon päähän. Ratkaisimme ongelman etsimällä ison lumipaakun, laittamalla sen pipon sisään ja sovittamalla ne ukon päähän. Eipä lähtenyt pipo lentelemään isommissakaan tuulissa.
Itse pidän lumilyhdyistä ja niistäkin saa kivoja kun tekee tiilet ämpärijugurttiastioihin (tai pappajugurttiämpäreihin tai turkkilaisen jugurtin ämpäreihin - tunnetaan monella nimellä). Noita pikkuämpäritiiliä ladotaan sitten normaalin lumilyhdyn tapaan. Nämä tiilet ovat sen verran suurempia kuin normaalit lumipallot, että lyhdyistä saa helposti hyvinkin näyttäviä.
Ihanaa talvipäivän jatkoa!
Anu
Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti