Pidän metsässä liikkumisesta ja pidän sienistä. Sienien suhteen olen ollut kuitenkin todella varovainen: jos en tunne sientä, en ota sitä mukaani. Piste. Sienituntemukseni rajoittuu (noloa) kanttarelleihin ja suppilovahveroihin. Molemmat sienet ovat suurta herkkua ja siksi olen luullutkin, että tämä sienituntemus riittää. Oman pään kovalevy pursuaa jo valmiiksi kaikesta, joten olen pitänyt metsässä liikkumisen ja sienestämisen rentoutumisena. Miksi opetella uutta sienitietoa, kun hyvin pärjää jo tälläkin - luulin. Mutta eipä pärjää enää!
Herkkutatit olivat nimensä mukaisesti täyttä herkkua. Näitä on saatava lisää (hirvikärpäsistä viis). Olin luullut tatteja aivan eri makuisiksi ja suussa eri tuntuisiksi, mutta maku olikin aivan upea ja sieni ihanan kiinteä. Mmmm... Nyt ei siis auta muu kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alettava opiskella sieniä. Mitähän muita aarteita olen menettänyt näiden vuosien aikana?
Ystävämme Google auttaa varmasti alkuun opiskelussa, mutta jos sinulla on hyviä vinkkejä siitä, miten tunnistan herkkutatin, minkälaisista paikoista löydän niitä ja koska, niin kerro ihmeessä. Olen ikikiitollinen kaikesta avusta.
Ihanaa viikonlopun jatkoa!
Rakastunut,
Anu
Slurps, hyvän sienikirjan kanssa oppii kyllä sieniä tuntemaan. Saat lainaan minultakin, milloin vain! Nimittäin hirvikärpäset ja minä emme mahdu samaan metsään! Onnekseni lähipiirissä tai tutuissa on sienihulluja, jotka eivät vain pysty käymään sieniaikaan metsissä, ilman että peräkärryllinen sieniä tarttuu mukaan. Olemme yleensä saaneet riittävästi suppiloita ja kanttarellejä siis pakkaseen talven varalle. Usein ihan lahjana, joskus vieraammilta pinetä korvausta vastaan ;)
VastaaPoistaR&T
Tosi ikävää kun hirvikärpäset ovat vallaneet metsät. Enpä oikein tahdo minäkään mahtua samoihin metsiin niiden kanssa. Tykkäisin muuten metsäillä, sienestää ja marjastaa, mutta nuo inhotukset vievät siitä kyllä isosti iloa. Onnea on tuollainen sienihullu lähipiiri :)
Poista