Aamun ajatelma, vol 3: Astu taaksepäin

Ihan uskomatonta, taas on perjantai. Melko vauhtia on mennyt tämäkin viikko. Tässä pienisuuri ajatus aamuusi:

Kuva: Pinterest

Kuva on tosiaan lainattu Pinterestistä ja olen aikoinaan, luonnollisesti, pinnannut kuvan itselleni ihan puhtaasti tuon ajatuksen takia. Noinhan se monesti menee. Liian läheltä on välillä vaikea hahmottaa ratkaisuja ongelmiin tai nähdä kokonaiskuvaa. Asiat selviävät kun hiukan pakittaa ja katsoo maailmaa sen jälkeen uudelleen. Ja onhan ystävänkin puolesta aina helpompaa olla viisas kuin omasta puolestaan. Yhdessä sitten jälkeenpäin ihmetellään miksei asiaa itse heti tajunnut.
 
Miksi sitten aloin nauraa ääneen kun löysin tuon kuvan tällä viikolla pinnauksistani? Viime aikojen blogikuvissani ei ole ollut oikein tarkennukset kohdallaan. Liian suuri osa kuvaa on jäänyt epätarkaksi. Olen valokuvannut - vai pitäisikö sanoa: räpsinyt valokuvia - aina paljon, mutta nyt blogin myötä sekin harrastus on mennyt uudelle tasolle ja tarpeet valokuville muuttuneet. Taidot valokuvaamiseen ja kameran käyttöön eivät vain yksinkertaisesti ole karttuneet tarpeiden mukaan. Älä siis hermostu, jos ja kun kuvani ovat välillä sillai jännästi sumeita. Yritän oppia kuvaamaan laadukkaampia kuvia. Lupaan ja vannon.

Viime ajat ovat siis antaneet kuvan tekstille aivan uuden, konkreettisenkin merkityksen. Tuolla samalla periaatteella kannattaa tällä hetkellä katsoa bloginikin kuvia.

Iloista isänpäiväviikonloppua!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.  

DIY Risutähti

Pinnailin itselleni jo kesällä Pinterestiin kauniin risutähden. Nyt risutähtiä on näkynyt myös monissa blogeissa ja oli aika tehdä sellainen itsellekin.

Kaikkein vaikeinta tähden tekemisessä oli löytää riittävän pitkiä, sopivan vahvoja ja vielä suoriakin oksia kuusi kappaletta. Kiertelin hetken kotipihan puita ja sieltä löytyi kuin löytyikin sopivia karsittavia yksilöitä.

Idea on siis yksinertaisuudessaan se, että tarvitset kuusi tasapitkää, haaroittumatonta oksaa. Solmi ne naruilla kahdeksi kolmioksi ja yhdistä lopuksi tähden muotoon. Halutessasi voit kiertää tähden ympärille myös valosarjan, kuten tässä minunkin tähdessäni.

Nyt vain mietin täällä, jääkö tämä tähti meille sisälle, vai laitanko sen pihan puolelle. Vaikea valinta. Voi olla, että tulee vielä tarvetta tehdä toinen, jotta saadaan tähtihetkiä sekä sisälle, että ulos.

Mukavaa päivää Sinulle!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.  

Vuoden ensimmäiset joulukorttiaskartelut

{Laita simäsi kiinni tämän postauksen kuvilta, jos odotat meiltä joulukorttia tänä vuonna. Tekstissä ei ole joulun salaisuuksia. Sen voit lukea.} 

Tänä vuonna joulufiilis antaa jotenkin vain odottaa itseään. Omalta osaltaan siihen vaikuttaa varmasti ainakin tuo ulkona oleva keli, joka muistuttaa enemmän syyskuuta kuin marraskuuta. Oikeasti ollaan kuitenkin jo marraskuussa ja joulu on edessä aivan tuota pikaa.

Hetkellisesti joulu ehti jo hiipiä mieleeni lokakuun alussa kun ilmat viilenivät. Viime viikolla sain nostettua joulutunnelmaani uudelleen kun luin uutta Talo & Koti -lehteä, mutta nyt senkin vaikutus alkaa olla jo haihtunut. Omituinen tunne tällaiselle jouluihmiselle, jolla normaalisti on tässä vaiheessa jo liput tai kahdet varattuna joulukonserttiin, joululevyt kaivettuna esille kaapista ja soitettukin useampaan otteeseen, monet valmistelut ja askartelut täydessä käynnissä ja kaikessa tekemisessä joulu tavalla tai toisella takaraivossa.

Kun oman pään on saanut napsautettua jouluvaihteelle, tuntuu kaikki tekeminen sen jälkeen jotenkin niin tunnelmalliselta. Siksi päätinkin tänään hiukan avittaa tuota kateissa olevaa fiilistä ja aloitin joulukorttiaskartelut perheen vatsatautirumban keskellä. Kynttilät palamaan, taustalle joulumusiikkia ja viereen kuppi glögiä. Ehkä se tästä lähtee.

Kuulun siihen ryhmään, joka edelleen lähettää joka joulu ison kasan perinteisiä joulukortteja. Tapanani on myös tehdä ne itse ja yhdessä lasten kanssa. Korttiaskarteluista menee kuitenkin ilo, jos ne joutuu tuskailemaan viime tipassa tehdasmeiningillä ja siksi onkin ihana aloittaa homma hyvissä ajoin. Totuuden nimissä täytyy kuitenkin myöntää, että viimeiset kortit valmistuvat usein kuitenkin juuri tuolla tehdasmeiningillä, viime tipassa. Mutta aloitus on ainakin ollut jo suht aikaisin... Ajatus kaunis.

Tällaisia kortteja valmistui minun käsistäni tänään. Dymo oli taas kovassa käytössä. Joko teillä on aloitettu korttiaskartelut, vai lähetätkö ylipäätään enää joulukortteja?

Tuon Lignell & Piispasen Lumoava oli muuten aivan ihana glögi. Normaalisti en niin välitä glögeistä, joissa on alkoholia. Alkoholi maistuu minun makuuni aivan liikaa niistä läpi. Tämä teki kuitenkin poikkeuksen: se tuoksui... hmmm... lumoavalta ja maistui ihanan suklaiselta :) Mutta toisaalta, voiko suklaa-appelsiiniglögi olla jotain muuta kuin hyvää?

Tulipa paljon tekstiä. Jos kaikesta huolimatta jaksoit lukea loppuun, toivotan sinulle mukavaa viikon puoliväliä! ...toivotukset ajatuksen voimalla toki niillekin, jotka eivät jaksaneet loppuun asti.

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. 

Banaania pakkaseen

Oletko koskaan testannut banaanin pakastamista? Ihan huippujuttu. Itselleni ei ollut tullut mieleenikään pakastaa banaania, kunnes jostain luin, ettei banaani laita sitä ollenkaan pahakseen.

Ainakin meillä banaanin kulutus on hieman kausittaista. Välillä niitä syödään useinkin, mutta valitettavan usein osa tertun banaaneista pääsee mustumaankin niin paljon, ettei niitä tee enää mieli syödä. Vaan eipä pääse enää. Pilkon banaaneita jäätelörasiaan ja sieltä niitä on helppo ottaa aina tarpeen mukaan käyttöön.

Jäiset banaanit ovat aivan loistavia smoothiessa. Ne tekevät smoothiesta ihanan kylmää, pirtelömäistä, ja antavat mukavasti makeutta. Tänään tein itselleni pikaisen välipalasmoothien ja laitoin siihen jäisen banaanin lisäksi jäisiä viinimarjoja, vaniljarahkaa, maitoa ja Kuidukasta. Niin hyvää.

Olen kuullut myös, että jäisestä banaanista voi valmistaa tehosekoittimella soseuttamalla "jäätelöä". Jäinen banaani siis vain soseutetaan ja mausteeksi voi laittaa esimerkiksi kaakaota. Kuuleman mukaan on kuin suklaapehmistä. Sitä täytyy kokeilla.

Mukavaa päivää ulkona olevasta ikävästä ilmasta huolimatta!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

DIY Maalattuja käpyjä

Paineiden purkaminen ja palohälytin eivät sovi yhteen. Niin se selvästi on. Lupasin perjantain postauksessani kertoa, miten omien projektien ja luovuuden käyttämisen puutostilan höyryt saivat palohälyttimemme soimaan. 

Tilanne alkoi siis olla jo vakava ja seinille hyppiminen vain ajan kysymys. Niinpä kun perjantaina illalla tuli ensimmäinen hetki, jolloin oli mahdollista ottaa hyppy takavasemmalle, tein sen.

Linnottauduin kaikessa hiljaisuudessa kodinhoitohuoneeseemme ja päätin ihan-vain-pikkuisen suihkutella maalia keräämiini suuriin käpyihin. Ihan-hiukan-vain testata miltä kävyt näyttäisivät valkoisina. Tiesin, että maalauspuuhista sisällä saattaa tulla sanomista, mutta hätä ei lue lakia, ihan pakko oli purkaa edes pahin kärki puutostilasta. Ilta oli jo sen verran pitkällä ja ulkona ripsotteli vettä, että ulos ei kannattanut mennä eikä autotallikaan houkutellut.

Kaikki menikin aluksi hyvin. Sain pari käpyä sprayattua valkoisiksi, mutta sitten kävi käry. Palohälytin pärähti soimaan ja koko muu perhe sinkosi salamana ylös katsomaan missä palaa. En ollut innostuksissani huomannut miten maalista oli lähtenyt leviämään melkoinen sumu yhä suuremmalle alueelle kotiamme ja se oli laukaissut hälyttimen. Siihen loppui se homma. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin, että tuo sumu oli niin hentoista, ettei se ollut värjännyt seiniä tai lattioitamme.

Lauantaiaamuna jatkoin autotallissa maalauspuuhia järkevimmissä merkeissä ja sain tehtyä valmistakin. Pronssikäpyjä ja valkoisia käpyjä.

Kesällä olin askarrellut tavallisesta punasaviruukusta ja isommasta aluslautasesta liimaa ja maalia käyttäen jalallisen tarjottimen ja nyt mielessä oli tehdä siihen talvi- / jouluasetelma. Ruukun kylkeen vielä muutama ylijäämätähti vanhasta sisustustarrasta. Tällainen tuli. Mitä mieltä olet, kummat kävyt ovat tässä paremmat: valkoiset vai pronssin väriset?

Ja mitäkö tästä opimme? Ehkä ainakin sen, että pään pahin höyrykärki pitää tuhota jollain muulla kuin lisähöyryllä.

Höyrytöntä viikon jatkoa!

Anu

DIY - Dymopurkit

Tänään olen saanut päästeltyä projektihöyryjä ja luovuutta ulos ihan oikeita reittejä. Heti helpotti. Enää ei tunnu siltä, että pian mennään seinille ja hyvä niin. Uskomaton voima käsillä tekemisellä ja omilla pikku projekteilla on. Joku varmasti pääsee samaan lopputulokseen urheilemalla, toinen musiikin kautta ja kolmas jotenkin muuten.

Yksi tämän päiväisistä näpertelyistäni on ollut pikkupurkkien tuunaaminen. Pidän aivan valtavasti dymoteksteistä ja niitä käytinkin näihin purkkeihin. Purkkien kannet spraymaalasin tällä kertaa pronssin värisiksi. Pronssikaudella kun ollaan. Seuraavaan erään teen varmastikin mustat kannet. Purkkien kannet olivat alunperin puna-valkoruuduiset, mutta spraymaali peitti vanhan värin hyvin helposti.

Yksinkertaista. Ajattelin, että näitä purkkeja voisi hyvin käyttää vaikka pikkujoulumuistamisiin kun piipahdetaan ystävillä glögeilemässä. Eivät tosin ole hassumman näköisiä omankaan lipaston päällä... Ja kun tekstin vaihtaa, sopivat purkit mihin tahansa pikkutavaran säilyttämiseen.

Mukavaa lauantai-iltaa!

Anu

Kohti höyrytöntä aikaa - pikaherkku iltaan

Tiedätkö sen tunteen, kun pään sisälle alkaa pikku hiljaa kerääntyä höyryä. Olo alkaa käydä levottomaksi, oma pinna on täysin viulunkielenä ja jos tilanne pääsee liian pitkälle tuntuu, että hetken kuluttua sitä menen jo pitkin seiniä.

Arki on ollut kiireistä, yöunet lyhyitä ja rikkonaisia, eikä ole ehtinyt tehdä mitään ylimääräistä: ei reseptikokeiluja, ei askarteluja, ei ihania ulkoiluja - ei sitten mitään arkirutiineiden lisäksi. Oma aika ja jaksaminen on mennyt juoksemiseen ja niihin rutiineihin, eikä arjesta ole jaksanut tehdä edes pikkutimantteja. Luovuus se siellä koittaa päästä ulos. Jos ei hyvällä, niin sitten vaikka höyrynä korvien kautta.

Tuttu tunne ehkä sinullekin ja tuttu tunne myös täällä. Siitä radiohiljaisuus. Nyt olo ja elo näyttää kuitenkin olevan jo voiton puolella ja sen kunniaksi päätin istua hetken ihan rauhassa. Ottaa uuden alun. Ennen istahdustani sai höyryni kuitenkin laukaisemaan palohälyttimemme tänä iltana, mutta siitä enemmän lähipäivinä.

Uuden alun kunniaksi tein katkaraputahnalla täytettyjä ruisnappeja. Helppoa pikaherkkua. Sekoitin kulhossa savulohi-piparjuurituorejuustoa ja turkkilaista jugurttia ja lisäsin niihin ripsauksen suolaa ja myllystä lime-pippurisekoitusta. Mukaan laitoin vielä hiukan sitruunamehua, reilusti tilliä ja katkarapuja. Ja tätä täytettä sitten vain ruisnappien päälle, maustettujen tai maustamattomien. Sopii muuten äärettömän hyvin myös paahdetun saaristolaisleivän päälle.

Näillä eväillä höyryttömään viikonloppuun. Leppoisaa perjantain myöhäisiltaa!

Anu

ps. Viime päivitykset ovat olleet kovasti ruokapainotteisia, mutta pian tulossa on taas toisenlaistakin tekemistä. Olethan kuulolla jos sinunkin mielesi alkaa pikku hiljaa vaeltaa kohti joulua.