Hygge, hyvän elämän salaisuus?

Hygge, yksi syy siihen, miksi tanskalaiset ovat yksi maailman onnellisimmista kansoista, on rantautunut meillekin ja ja samalla saimme termin, jolla voi kuvata yhdellä sanalla kaikkea sitä millä saa Juuri Oikean Moodin nautiskeluun. Sanotaan, että se mihin keskittyy, vahvistuu. Tähän perustuvat kiitollisuuspäiväkirjat ja aarrekartatkin ja uskon tuon täysin.

Tanskalainen onnellisuuden tutkija Meik Wiking on kirjoittanut juuri ilmestyneen kirjan, HYGGE hyvän elämän kirja*. Sain tuon kirjan luettua viime viikonloppuna ja sen jälkeen halusin jättää kirjan yöpöydälleni muistuttamaan hyggehetkien ottamisesta. Se, mihin keskittyy, vahvistuu. Ja jos oikein keskityn, saisinko hyggen sen jälkeen muuttumaan tavaksi, automaatioksi?

Kun arjen vauhti on kiihtynyt liian kovaksi on sisäinen tanskalaiseni jarruttanut nimenomaan hyggen keinoin, vaikkakaan ei tuota termiä vielä vähän aikaa sitten tiennytkään. Toki tuon tanskalaisen esiintulo on aina vaatinut aktiivista ajattelemista. Päätöksen jarruttamisesta. Hyggessä on kirjankin mukaan kyse hetkestä nauttimisesta ja yksinkertaisista nautinnoista, itsensä hemmottelusta.


Luksusyksityiskohdat eivät kuulu hyggeen, vaan vanhat hyggevillasukat ovat yksi tärkeä hyggetekijä. Elämän parhaat asiat ovat ilmaisia, sanoo Wikingkin.

Hygge perustuu myös vastakohtiin: kiireinen päivä versus rauhallinen hetki, ikkunan takana myrskyävä ilma versus kodin lämpö ja rauhallinen tunnelma. Parhaimman hyggehetken saa kun ensin tekee jotain vastakohtaista, vaikka siivoaa kodin, lenkkeilee tai tekee vauhdikkaan työpäivän. Kontrasti on olemassa.

Suuri hyggetekijä on kirjan mukaan myös kynttilät ja oikea valaistus. Ilonpilaaja on tanskaksi lyseslukker, joka tarkoittaa kirjaimellisesti kynttilöiden sammuttajaa - aika hauska. Hyggesoppi pehmeine tyynyineen ja viltteineen, johon kääriytyä on yksi elementti. Mukiin lämmintä juotavaa ja viereen ehkä joku herkkupala. Hyggeillä voi yksin, mutta aina parempi jos vieressä on nauttimassa pari tärkeää ihmistä, vaikkapa perhe tai ystävät. Ja muistojen tekeminen, perinteetkin - ne kuuluvat myös hyggeen.

Oma pikahyggeni tulee juuri valojen himmentämisestä ja kynttilöistä. Hyggesoppeni on arkihuoneen sohvallamme (tyynyt ja viltti löytyvät [x] check) ja mukissa vieressä on joko hyvää teetä tai viikonloppuna lasi viiniä. Miehellä on usein tv päällä, mutta jos olen yksin, kuuluu rauhoittumiseeni hyvin usein rauhallinen musiikki. Kovat äänet ovat ehdoton nou-nou hyggehetkessäni. Suurempien hyggejen hetkellä perhe otetaan ympärille ja keksitään jotain muutakin, pelataan vaikka korttia. Mitä sinun hyggeesi kuuluu?


Mielenkiintoista on, että hyggeily onnistuu kirjan mukaan töissäkin. Kaikenkaikkiaan tuo kirja oli mielenkiintoista lukea ja kuten sanottu, pidän sen jatkossa näkösällä, jotta muistan hyggeilyt myös silloin kun olo ei ole väsähtänyt. Uskon, että hyggeilyelämäntapa edesauttaa arjessa jaksamista ja siitähän tässä kaikessa on kyse, että arki on mukavaa.

Hyggeillen alkavaan viikkoon,

Anu

* Kirja saatu arvostelukappaleena blogiin luettavaksi. Kiitos. 

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Jäisen tien kulkijan bestikset

Jos tuntuu, että elo on ollut tämän alkuvuoden ylä- ja alamäkeä, on sama linja ollut sääpuolellakin. Reippaasta pakkasesta on tultu vauhdilla nollakeleihin - ja takaisin pakkaselle. Jäätä on ollut näillä meidän hoodeilla tämän talven kaikkialla muualla paitsi ulkoluistinradoilla, joilla sitä soisi olevan.

Onneksi joku taitava on kehitellyt Icebugit. Tulin hetki sitten kävelemästä ja olen taas kerran iloinen kengistäni - olen ollut jokaisen jäisillä teillä tehdyn kävelylenkin jälkeen joulukuun alusta alkaen, jolloin laitoin bugini ensimmäisen kerran jalkaani.

Liukkaudesta huolimatta kävely onnistuu normaalein, pitkin askelin, eikä alamäessäkään tarvitse sipsutella. Ylämäissä saa ponnistavalla jalalla ponnattua kunnolla ja kävely on rentoa. Kenenkään ohi en toki pääse kävelemään huomaamatta, jos sellainen tarve sattuisi tulemaan, sen verran voimallinen rouske kengistä tulee ja vastaantulevan bugikäyttäjän tunnistaakin tutusta äänestä. Mutta niihän sanotaan, että kodinkoneissakin reilumpi ääni on vain tehokkuuden merkki :)

Nasta pureutuu jäällä ja lumella alustaan ja asfalttikohdalla se painuu puolestaan kengän pohjan sisälle. Missään vaiheessa ei siis tunnu huteralta tai siltä kuin kävelisi piikkien päällä.

Malleja ja vaihtoehtoja löytyy sirompia ja krouvimpia. Minä valitsin reilut ulkoilujalkineet, jotka on helppo vetää jalkaansa ja ottaa pois. Ja parin kuukauden käytön jälkeen: kahta en vaihtaisi, oikean jalan ja vasemman jalan Icebugiani ♥ Eikä tämä ole maksettu mainos, vaan silkasta onnesta lenkin jälkeen kirjoitettu. Vieläpä niin vauhdilla kirjoitettu, etten ehtinyt edes puhdistaa kuraisia bestiksiäni, vaan kuvat ovat todellista arkirealismia suoraan kännykästä.

Mukavaa ja liukastelematonta alkavaa viikkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Mitä tapahtui tammikuulle?

Hyvää alkanutta uutta vuotta! Hieman pitkälle on venynyt tämä toivotus, sillä tammikuu on hävinnyt jonnekin aivan täysin.

Uusi vuosi toi minulle siirtymisen aivan uuteen arkeen. Kotikonttori vaihtui toimistohuoneeksi, kivaksi sellaiseksi ja esimies omasta miehestä "vieraaseen mieheen" työnantajan vaihtuessa.

Uuteen arkeen kotiutuminen on mennyt yllättävän hyvin, kiitos perheen ja uusi työ on tuonut uutta virtaa, vaikka vanhassakaan ei ollut mitään vikaa. Siitä huolimatta työpuolen muutokset ja toisaalta privaattipuolella huoli läheisistä ovat aloittaneet tämän vuoden aika haipakalla pyörityksellä.

Tämä viikonloppu toi kuitenkin mukanaan ihanan tilanteen nollauksen. Varasin jo loppuviikolla tytöille kainalopaikat lauantain leffaillalle kotisohvalle. Päivällä tehty kodin kuntoon laittaminen ja siivoaminen saivat myös ne pois takaraivossa olevalta todo-listalta. Illalla hain vielä muutaman mehikasvin istutettavaksi jouluasetelman tilalle ja kun vielä kuulostaa, että sairastavat läheisetkin alkavat vihdoin olla paranemaan päin, voin vihdoin huokaista syvään. Nyt on hyvä olla ja hyggeillä.

Toivottavasti sinun tammikuusi on sujunut hyvin! Vai onko linjoilla muitakin, joiden tammikuu on hävinnyt jonnekin teille tietämättömille? Oikein rentoa, aurinkoista sunnuntaita!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Lakritsimantelit | Vieläkö herkkuvatsassa on tilaa?

Meillä koko perhe on aivan hulluna erilaisiin maustettuihin manteleihin. Joulun alla meillä on ollut jo monena vuonna tapana tehdä "Saksan manteleita", mutta tänä vuonna resepti vaihtui.

Turun Sanomista löytyi nimittäin ohje lakritsimanteleihin. Mantelit paahdetaan ensin uunissa ja sen jälkeen ne pyöritellään valkosuklaassa ja lakritsi-kaakaojauhesekoituksessa. Kuulostaa hyvältä, eikö?

* * * * *

LAKRITSIMANTELIT

150 g kuorellisia manteleita

150 g valkosuklaata

1,5 tl kaakaojauhetta

1,5 tl lakritsijauhetta

Paahda manteleita pellillä 200 asteisessa uunissa noin 7 minuuttia. Anna jäähtyä.

Sekoita kaakaojauhe ja lakritsijauhe.

Sulata suklaa. Kaada mantelit sulaneen suklaan joukkoon ja nosta mantelit haarukan avulla leivinpaperille. Anna jähmettyä hetki. Pyörittele lopuksi kaakao-lakritsijauheseoksessa.

* * * * *

Kuten manteleistani näkee, en nostanut niitä haarukalla suklaan joukosta, vaan kauhoin lusikalla ja irroittelin niitä sitten hieman jäähtyneen suklaan joukosta puhtaammalle kohdalle leivinpaperia. Pieni viitseliäisyys olisi tehnyt ison muutoksen esteettiseen puoleen... Alkuperäisen ohjeen kuvassa mantelit näyttivät paljon kauniimmilta.

Maku laktritsimanteleissa oli kuitenkin erinomainen. Herkkukiintiö alkaa varmasti olla jo yhdellä jos toisellakin aika täynnä, mutta jos herkut vielä maistuvat, sopivat lakritsimantelit vaikka uudenvuoden kuohuvan vierelle. Ja voihan näitä tehdä vaikka ihan sen takia, että jouluisen mantelipussin pohjalle on jäänyt vielä jämiä. Täytyyhän pussinpohjat nyt käyttää pois kaapeista pyörimästä...

KIITOS kaikille teille ihanille, jotka olette blogiani lukeneet ja etenkin kaikille, jotka olette jaksaneet / viitsineet / ennättäneet jättää vielä kommenttiakin, muiston käynnistänne. Olette tärkeitä ♥

Oikein mukavaa vuodenvaihdetta ja iloista tuiketta ja pilkettä alkavalle uudelle vuodelle 2017! 

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Kätevän emännän hävikkirieska perunalaatikosta

Nyt on kuulkaas niin kätevä emäntä -olo, että piti tulla heti jakamaan löytö ja lampun syttyminen tännekin. Joku nauraa varmasti ja miettii, että noinhan meillä on aina toimittu, mutta oma lamppuni syttyi vasta nyt. Kaikkien vuosien jälkeen...

Facebook, tuo monen idean alku, johdatteli oikeille jäljille tälläkin kerralla. Siellä joku kertoi tekevänsä joulun ylijäämäporkkanalaatikosta herkullisia sämpylöitä. Porkkanalaatikkoa ja maitoa mikrossa kädenlämpöiseksi, joukkoon sämpyläjauhoja ja hieman kaurahiutaleita, kuivahiivaa, loraus öljyä ja pikkuruinen ripaus suolaa. Nostatuksen jälkeen 200 asteiseen uuniin noin 25 minuutiksi. Tulee kuulemma hyviä sämpylöitä.

Sämpylöitä en vielä tehnyt, mutta lähdin etsimään perunalaatikolle jatkokäyttötapoja. Sain tosiaan lahjaksi ihanan perunalaatikon ja siksi osa itsetehdyistä perunalaatikoista jäi syömättä. Ja hyvä niin, sillä löysin Voicen sivuilta rieskaohjeen, jota testasimme eilen. Oi että, miten tuli hyvää. Tätä voi tehdä ohjeen mukaan mistä tahansa laatikosta, joten ohje on aivan loistava. Ja mikä parasta, aivan todella helppo.

* * * * *

RIESKA JOULULAATIKOISTA

5 dl peruna-, porkkana-, tai lanttulaatikkoa

3 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

3 dl maitoa (laitoin itse maidon joukkoon myös purkin pohjalle jääneen kermalorauksen)

1 tl suolaa

2 rkl voita sulana

Sekoita aineet tasaiseksi taikinaksi, joka saa olla melko löysää. 

Levita taikina leivinpaperilla päällystetyn pellin päälle lastalla tai veitsellä, noin sentin kerros on sopiva. Pistele pintaan reikiä haarukalla.

Paista rieskaa 220 asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Nauti lämpimänä voin kanssa.

Alkuperäinen ohje löytyy tosiaan täältä Voicen sivuilta klik.

* * * * *

Joululaatikoita tahtoo jäädä meillä aina yli ja vaikka ne eivät olekaan monimutkaisia valmistaa ja raaka-aineetkin ovat edullisia, ei niitä silti haluaisi heittää haaskuun. Tämä ohje säilyy meillä varmasti tulevaisuuteenkin. Vinkkaa ihmeessä kommentteihin jos sinulla on muita jouluruokien hävikkiruokaohjeita. Etenkin rosollia tulee usein tehtyä yli tarpeiden. Sitä olemme paistaneet pannulla jossain vaiheessa jouluruokamaratonin loppusuoralla, mutta myös muut vinkit otetaan enemmän kuin mielellään vastaan.

Ilahduttava lampun syttyminen kiilasi lupaamani manteliohjeen edelle kun ajattelin, että jollain toisellakin saattaa olla ylimääräisiä laatikoita jääkaapissaan ja korvissaan perheen huokailut: vieläkö meillä on niitä. Palataan vielä ennen vuodenvaihteen juhlintoja niihin manteleihinkin :)

Mukavaa päivää sinulle!

Anu
 
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Joulumuisteloita

Niin jäivät joulun pyhät taakse. Tämä viikko fiilistellään vielä joulutunnelmissa, vaikka töitä tehdäänkin. Ensi viikolla uusi vuosi aloittaa meillä uudenlaisen arjen.

Joulukattaukseen on aina ihana kehitellä jotain pientä. Olen aina luottanut siihen, että idea syntyy vähän kuin itsestään ja niin se syntyi tänäkin vuonna. Luin torstai-iltana Mansikkatilan mailla -blogin kukkailottelua ja kauniita kuvia katsellessa tuli tarve käydä hakemassa iso kimppu eukalyptuksia kattauksen keskelle.

Siltä samalta istumalta kaupoille. Kello oli jo kymmentä vaille kahdeksan, mutta kaupan kaikki loput eukalyptuksen oksat yhdistettyämme saimme kerättyä minulle jotakuinkin oikeanlaisen kimpun. Terassi-lehden kuvauksissakin käyttämämme sinappilasit sopivat upeasti eukalyptuksen väreihin ja niillä somistin kattaukseni loppuun. Lautasliinan syliin vielä pieni rosmariinin oksa. Luontojoulu ♥

Pyhät menivät rauhallisesti ja perinteisesti. Olen iloinen, että joulussamme on perinteitä omista ja miehen lapsuuden jouluista, mutta myös sellaisia perinteitä, jotka olemme luoneet itse. Saa nähdä mitä näistä perinteistä siirtyy aikanaan omien lapsiemme mukana eteenpäin - vai siirtyykö jotain.

Joulumenumme on pysynyt jo pitkään melko samankaltaisena. Jotain kokeiluja tehdään joka vuosi ja osa niistä jatkaa tulevinakin vuosina, osa jää kokeiluiksi.

Tänä vuonna pöydässämme oli ihana yllätys: ystävän isoäitinsä reseptillä valmistama perunalaatikko, jonka hän toi yllättäen joulumuistamisena. Tuo laatikko on aivan taivaallisen hyvää ja oli erityisen lämmin olo kun ystävä oli mukana tällä tavoin ateriallamme. Kiitos Hanna ♥

Joulujälkkärimme vaihtuu aina ja tänä vuonna löysin 100 % Outdoor -blogista vinkin Kinuskikissan aivan ihanasta marenkijäädykekakusta. Sitä tehtiin siis, eikä mainospuhe ollut turha. Marenkia, jäädykettä, puolukoita, piparkakkumurskaa ja kanelikinuskia... toimiva setti, etten sanoisi.

Kahvipöydässä ja illan naposteltavissa oli maustettuja manteleita, jotka voisivat sopia kivasti myös vaikka uudenvuodenkin juhlintaan.  Niistä lisää ensi kerralla.

Ärhäkkänä pyöriviltä sairasteluilta ei meilläkään vältytty, mutta onneksi flunssapotilaat saatiin kuntoon ja kuumeettomiksi aatoksi ja silmätulehduspotilas sai lääkitystä vaivaansa joulupäivänä. Vatsat ovat pulloillaan herkuista ja joulukirja tuli luettua. Kyllä joulu vaan on aina joulu.

Toivottavasti sinunkin joulusi sujui hyvin - mukavaa väliviikkoa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.

Joulumusiikin TOP 5

Minun jouluuni kuuluu ehdottomasti tunnelmointi: kynttilät, hämyisä valo ja musiikki - no, totuuden nimissä myös pienet (?) herkut. Monet suosikkilevyistäni ovat soineet jo useampia vuosia. Huomaan myös, että joitakin levyjä kuuntelen jo reilusti ennen joulua, toiset kuuluvat lähemmäs aaton aikaa.

Olen jo aikaisempina blogijouluinanikin suunnitellut, että postaan lempijoulumusiikistani, mutta tänä vuonna on näköjään vihdoin tämän listan aika.

Tässä siis omia joulumusiikkisuosikkejani. Kerrothan kommentteihin oman joulumusiikkikärkesi. Koskaan kun ei ole liikaa hyvää musiikkia tiedossa.

 

 

1. Joulunaikani alkaa Michael Bubblén Christmas -albumilla (2012). Musiikki siinä on ihanan soljuvaa ja kevyttä. Vaikka monet lauluista ovat vanhoja tuttuja, on toteutus kuitenkin sellaista, ettei siihen kyllästy, vaikka kuuntelukertoja olisi moniakin.
2. Toinen suosikkini, jota kuuntelen jo hyvissä ajoin ennen joulua on Rod Stewartin Merry Christmas (2013). Karismaattisen raspikurkun joulumusiikki sopii loistavasti tunnelmointiin.
3. Kun joulu alkaa lähestyä lisään soittolistaan Carolan Jul i Betlehemin (1999). Kävin tuon levyn julkaisemisen aikaan Carolan joulukonsertissa ja konsertin tunnelma on aina mielessäni tätä levyä kuunnellessani. Ehdoton suosikkini tältä levyltä on Carolan oma Himlen i min famn. 
4. Tomi Metsäkedon Kuului laulu enkelten (2010) on myös yksi kestosuosikeistani. Myös Metsäkedon joulukonsertin olen käynyt kuuntelemassa monena, monena vuotena. Hänen äänensä on kuin tehty joululauluihin.
5. Top vitoseen mahtuu vielä Wavemusicin Christmas4-levy. Nuo listani kaikki muut levyt löytyvät Spotifystäkin, mutta tätä en ole sieltä löytänyt. Muiden Wavemusicin levyjen tapaan tämä on hyvää taustamusiikkia tunnelmointiin. Levy on oiva valinta myös joulustressinpurkureseptiini eli tumppusukat jalkaan, pieni lasi portviiniä ja tämä levy soimaan taakse.  

Takkamme edusta poikkeaa tällä hetkellä aika paljon kotimme muusta sisustuksesta. Takan edustan nahkarahit muuttivat uuden sohvan tultua uuteen kotiin ja nyt takan eteen on etsinnässä uusi tuoli. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan!

Jouluaikaan perinteet ovat kuitenkin vahvasti läsnä ja paikalle sopii minusta nyt tuo miehen mummon vanha tuoli pehmeällä lampaantaljalla pehmustettuna. Viereisen pöllijakkaran päällä oleva Tarja Ritari Designin suomenlampaantaljasta tehty Lumituikku on kuin pieni tuulen tuivertama lumikasa kannon nokassa. Luonto inspiroi ♥

Mukavaa, tunnelmoinnin täyttämää joulunalusaikaa!

Anu

ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.