Pataperjantai

Ulkona on ollut tänään pieni pakkanen ja minulla on ollut tilaisuus laittaa pataruoka uuniin jo puoliltapäivin päivällistä varten. Ihanat tuoksut ovatkin leijailleet kodissamme koko iltapäivän.

Päivä on ollut siis oikein sopiva lainaksi saamani Revolin padan* testaamiseen. Revolin pata on varsinainen monitoimituote. Siinä voi ruskistaa lihaa liedellä, kypsentää ruokaa uunissa, tarjoilla, säilyttää jääkaapissa ja vielä lämmittää aikaisemmat kokkailut mikroaaltouunissa. Välillä on vaikea löytää esimerkiksi paistinpannua, joka toimisi induktioliedellä, mutta tämä pata toimii yllätys, yllätys myös induktiolla. Älä kysy minulta miksi, ei aavistusta, niin vain on. Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei pataa saa kuumentaa tyhjänä, jotta ei käy ohraisesti. Positiivista on myös padan keveys verrattuna valurautapatoihin sekä se, että padan voi pestä astianpesukoneessa. EDIT: Padan puhdistus kävi muuten todella helposti. Hiukan jännitti minkälaisia tahroja pataan jää, sillä pitkä haudutus ja ruuan höyryt olivat muodostaneet melkoisen mustan kerroksen padan kannen sisäpuolelle ja padan yläreunoihin. Lika irtosi kuitenkin tosi helposti ja pata on edelleen kuin uusi ulkonäöltään. Iso plussa siitä.

Revolin pata on arjen estetiikkaa aivan parhaimmillaan. Pata on valtavan kaunis muotoilultaan ja kannesta löytyy erilaisia värivaihtoehtoja. Oma valintani olisi ehdottomasti tämä kokonaan valkea versio.

Herkuttelimme loppukesällä ystävien luona aivan ihanalla kreikkalaisella lihapadalla, stifadolla. Ohjeen pohjana oli käytetty tuolloin Pirkan reseptiä ja sitä käytin nyt minäkin. Ruskistin lihat parissa erässä padassa, sen jälkeen lisäsin muut ainekset ja siirsin padan uuniin. Uunissa pata viihtyikin sitten useamman tunnin. Haudutin pataa hieman ohjetta matalammassa lämmössä hieman pidempään.

Lopputulos oli herkullinen ja liha lusikoitavan pehmeää ja mureaa kuten olin halunnutkin. Ja ne tuoksut, jotka tulvahtivat padasta kun avasin kannen. Aaah... Tästä on hyvä lähteä viikonlopun viettoon.

Iloista pikkujouluviikkistä!

Anu

* Revolin pata saatu testattavaksi blogiyhteistyön merkeissä Mastermark Brands Oy:ltä. Kiitos. 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

Vispipuuroretroilua

Kun olin pieni... Tietääkö olevansa keski-ikäinen kun aloittaa tarinansa noin? Ehkä, mutta aloitan silti. Eli siis: kun olin pieni, teki äitimme usein välipalaksi vispipuuroa. Se oli yksi lempivälipaloistani, enkä muista että se olisi koskaan kyllästyttänyt.

Vispipuuro kuuluu helposti unohdettujen välipalojen listalle. Se ei kuitenkaan ansaitsisi olla tuolla listalla. Sen verran hyvin se maistuu koko sakille. Eilen meillä kuitenkin retroiltiin ja tein välipalaksi vaaleanpunaista, kuohkeaa unelmaa.

Tein puuron mannasuurimopurkin kyljessä olevan ohjeen mukaan. Sen verran ohjetta piti kuitenkin  muuttaa, että oikaisin hieman ja käytin nesteenä äidin tekemien viinimarja- ja kriikunamehujen sekoitusta vedellä laimennettuna. Mannasuurimoina käytin Nallen tummia suurimoita, joista tehty puuro uppoaa meillä aivan yhtä hyvin kuin vaaleistakin tehty, mutta on vain runsaskuituisempaa. Vinkkinä muuten, että jos vispipuurosta tulee liian tuhdin makuista, voi joukkoon vatkata haluamansa määrän vispautuvaa vanilliinikastiketta (esim. Flora Vanilla) puuron vatkaamisen loppupuolella. Se pehmentää makua mukavasti.

Koko satsi meni ja kulho tuli kaavittua melkein niin puhtaaksi, ettei sitä olisi tarvinnut laittaa astianpesukoneeseen. Olisikohan aihetta muistaa tämä välipalavaihtoehto hieman paremmin, eikä pitää näin pitkää taukoa kuin tällä kertaa...

Mukavaa päivää!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

Huonekuusen lumoissa

Monissa blogeissa on viime aikoina näkynyt huonekuusia ja sellainen kotiutui viime viikolla myös meille. Olin ihaillut huonekuusia jo aikaisempina vuosina, mutta syystä tai toisesta en ollut saanut selvitettyä mistä kasvista on kyse. Viime keväänä kun sain selville kasvin nimen päätin, että sellainen tulee meillekin kunhan päästään lähemmäs joulunaikaa.
 

Nopeasti kesän vihreys unohtuu - huomasin sen kun kannoin kuusen sisälle. Huonekuusi on niin upean raikkaan vihreä. Lisäksi se on jotenkin satumaisen näköinen. En yhtään ihmettelisi, jos yllättäisin pienen tontun jonain aamuna sen juurelta ;) Hoidonkin luvattiin olevan suhteellisen helppoa: valoisa paikka ja pieni kuivahdus joskus kasteluiden välillä ei ole isoksi haitaksi. EDIT: Kommenttien kautta tulleen tiedon mukaan kastelun pitää kuitenkin olla säännöllisempää. Hienona vinkkinä kerrottiin, että huonekuuselle pitää antaa lisää vettä, jos sormella painamalla sormeen ei tartu multaa. Kiitos Kotilaiturille lisäohjeista!

Kuvia tuli tällä kertaa paljon, mutta kun tykkään tästä uudesta tulokkaasta niiiiin paljon.

Mukavaa tiistaita!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

DIY Munakennosydämet

Viime ajat ovat menneet askartelujen merkeissä. Joko kyllästyttää? Tänään vielä yksi idea ja sen jälkeen elämään mahdutetaan muutakin kuin askarteluvehkeet.

Munakennoista saa tehtyä paperimassaa ja siitä ihania paperimassakoristeita, joita voi sitten maalata, koristella glitterliimoilla tai päällystää decoupagelakalla ja serveteillä tai vaikka vanhoilla kirjan sivuilla.

Tekeminen on (taas kerran) helppoa. Munakenno revitään pieniksi, ehkä noin postimerkin kokoisiksi palasiksi ja palaset laitetaan likoamaan vähintään yön yli vesiastiaan. Liotuksen jälkeen munakennosilppu ajetaan sauvasekoittimella tasaiseksi mössöksi. Sen jälkeen otetaan käyttöön esimerkisi piparkakkumuotit ja painellaan seos (todella) tiiviisti muotin sisään. Lopuksi muotoonsa asettautunut paperimassa painetaan varovasti ulos muotista ja annetaan tekeleen kuivua. Kuivuminen vie muutaman päivän ja parhaiten teokset kuivuvat kun ne ovat lämpimässä paikassa ilmavasti.

Muottina voi käyttää myös esimerkiksi lasten hiekkamuottia. Silloin muotin sisälle kannattaa viritellä ensin elmukelmu, jotta paperimassateoksen saa helpommin otettua ulos muotista. 

Kuivumisen jälkeen sydämet, tai minkä muotoisia koristeita sitten oletkin tehnyt, voi koristella. Omani maalasin Ikean MÅLA peiteväreillä valkoisiksi, joihinkin lisäsin glitterliimaa ja osan jätin käsittelemättä kokonaan. Ripustuslenkit laitoin varovasti parsinneulan avulla.

Mitäs sitten tehtäisiin? Onko ehdotuksia tai toiveita?

Mukavaa illan jatkoa!
Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

Tuunattuja astioita

Oletko koskaan ajatellut, miten helpolla saat tuunattu astioita? Tekemiseen ei tarvita kuin sopiva astia, askartelukaupassa myytävä posliinitussi sekä uuni.

Tusseissa riittää värivalikoimaa ja homma onnistuu myös lapsilta. Valmiit työt laitetaan uuniin tussien mukana tulevan ohjeen mukaisesti ja sen jälkeen astiat teksteineen ja kuvineen kestävät myös pesun. Käsinpesua ne kestävät hyvin ja jonkin aikaa myös konepesua. 

Esimerkiksi joulutervehdykseksi on kiva antaa muki, jonka teksti tai kuva sopii saajaansa. Myös lasten kuvittamat lautaset ja mukit ovat kivoja lahjaideoita vaikkapa isovanhemmille.

Leppoisaa lauantai-iltaa!

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

Joulun herkkumantelit

Joulumantelit vievät ajatukset Berliiniin, muutaman vuoden takaiseen joulumarkkinamatkaan. Olimme tuolla matkalla kaksin siskoni kanssa ja kuka onkaan parempaa matkaseuraa kuin oma sisar, joka tuntee kaupungin, pitää samanlaisista asioista kuin itse ja jolla on samanlainen tapa ajatella päivän tekemisistä kuin itselläkin. Aivan mahtavaa.

Berliinin joulumarkkinoilta ostimme huikopalaksi lämpimiä joulumanteleita, joita sitten maistelimme samalla kun haistelimme ja tutkailimme joulumarkkinoiden tuoksuja, tunnelmaa ja kojuja. Kotiin päästyäni googletin manteleiden ohjeita ja päädyin yhteen, jonka mukaan tehdyt mantelit maistuivat minusta juuri siltä oikealta. Näistä manteleista tuli heti yksi osa jouluani. Ne ovat helppoja tehdä ja niitä on kiva napsia glögin - tai sen portviinin - kaverina.

Tällaisella ohjeella valmistuvat joulun herkkumantelit täällä meillä.

Manteleita kannattaa seurata tarkkaan uunissa paahtamisen ajan, jotta ne eivät pala. Kiehuttaa kannattaa myös vain tuo ohjeessa oleva aika, jotta mantelit eivät mene liian pehmeiksi, vaan pysyvät mukavan rapsakoina.

Tässä minun herkkuni glögin seuraksi. Onko sinulla vinkata kivaa, helppoa ja hyvää herkkua, joka maistuu glögittelyjen yhteydessä?

Viikon kuluttua onkin sitten jo pikkujoulu. Mukavaa viikkistä!

Anu


Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.

Joulukiireenliennytysviini

Tänään täällä lounaisrannikollakin saatiin jo häivähdys ensilumesta. Vai pitäisikö sanoa paremminkin ensirännästä. Sade on muuttunut jo vedeksi, joten pieneksi taisi tuo valkea ilo jäädä, mutta häivähdys kuitenkin. Joka tapauksessa nyt on hyvä hetki kaivaa esille tämän joulunalusajan portviini ja paahtaa sille kaveriksi joulumanteleita.

Portviini. Juu. Ehdoton osa jouluun valmistautumistani. Muutama vuosi sitten monessa naistenlehdessä, ja joululehdissä myös, hehkutettiin portviiniä. Luotiin mielikuva, jossa jouluvalmistelukiireiden KAIK-KI stressi ja kiire hävisi tsuptsup kun touhuilujen lomassa sytytti kynttilän, laittoi hiljaisen joulumusiikin soimaan, istahti hetkeksi mukavaan nojatuoliin tumppusukat jalassa ja nautiskeli lasin portviiniä. Kaikessa rauhassa. Sen jälkeen olo olisi taas seesteinen ja rauhallinen.

Olen mielikuvaihminen päästä varpaisiin ja tuo mielikuva sai minut hakemaan oman kiireenliennytysviinini. Viiniä hakiessani en tiennyt ollenkaan minkä makuista juomaa olin hakemassa, mutta vaikutuksesta vakuuttuneena sellainen oli saatava - ja sillä tiellä olen edelleen. Lasi portviiniä kynttilänvalossa maistuu ihanalle ja rentouttavalle - joulutunnelmalle. Olisi ehkä aiheellista pyrkiä muodostamaan itselleen samanlainen mielikuva myös vaikkapa mandariinista. Kaipa sillekin onnistuisi luomaan vastaavan tarinan ja se olisi paljon terveellisempää, mutta onneksi portviini on sen verran makeaa, että yksi lasi riittää hyvin kerrallaan.

Portviinin kaveriksi tein joulumanteleita, jotka myös kuuluvat joulunalusaikaani. Niin herkkuja ja ihania napsittavia.Voisin laittaa niiden reseptin tänne blogiin vaikka huomenissa.

Tämä viikko on vaatinut ja tulee vielä vaatimaan muutaman juoksuaskeleen, jotta ehdin tehdä kaiken mitä piti. Tänään illalla on kuitenkin aika pysähtyä hetkeksi, jotta tulevat juoksuaskeleet todella johtaisivat jonnekin, eikä aika menisi kaahottamiseen. Muistathan sinäkin jarruttaa välillä, portviinillä tai ilman ;)

Anu

Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik.