 |
| Kuva: Otto-Ville Väätäinen |
Istumme Tivolin ennakkonäytöksessä ja katson vaivihkaa viereiselle penkilleni, jossa istuu perheemme ysivee vienosti hymyillen. Taitaa näyttää tutulta. Seuraavan EN HALUA -tuittuilun kohdalla katsomme jo nauraen toisiamme ja supisemme: onkohan nuo käyneet meillä...?
TIVOLI kertoo 5-vuotiaasta Sofiasta ja jos itse olen melko lyhytpinnainen kuuntelemaan turhia kiukutteluja, oli Sofian äidillä vielä aivan omanlaisensa linja. Tunteilemalla ei tässä kylmässä maailmassa pärjää, tunteet pitää hillitä, syliin ei ole tulemista ja tunteet saadaan väistymään tekemällä reippaat taisteluliikkeet katsos näin *viuhketta ja karatemaisia käsiliikkeitä ja potkuja*. Perheen isäparka hukuttaa tunteensa syömällä ja nakkeja kuluukin aika tahtia. Vielä kun Sofian rakas pehmohirvi Möttönenkin ollaan laittamassa roskikseen on soppa valmis.
 |
| Kuva: Otto-Ville Väätäinen |
Ennen esitystä käsikirjoittaja-ohjaaja Kimmo Virtanen kertoi meille Tivolin taustoista. Omat lapset ja lastenlapset ja heidän kamppailunsa tunteiden kanssa olivat innoittaneet kirjoittamaan Tivolin. Kimmo Virtasen sanoin: Me kaikki saamme tunteet syntymälahjana, mutta ilman käyttöohjeita. Niin totta.
Tivolin tarinassa sekä Sofia että äiti oppivat uutta tunteidensa kohtaamisesta ja Virtanen toivookin, että tarinan kautta pystyttäisiin herättelemään keskustelua tunteista ja että sekä pienemmät, että isommat katsojat lähtisivät pohtimaan omaa suhtautumistaan tunteisiin.
 |
| Kuva: Otto-Ville Väätäinen |
Esitys meni ainakin meidän osaltamme tunteisiin. Naapuripenkilläni hymyiltiin, naurettiin, oltiin vakavana, aavistuksen surullisenakin ja jopa hätkähdeltiin säikähdyksestä, eli tunnekirjo oli laidasta laitaan. Vaikka alunperin mietin onko ysiveemme jo "liian iso" tähän yli 4-vuotiaille suositeltuun esitykseen, ei näin ollut, vaan oikeastaan koin, että hän oli juuri oikean ikäinen. Tivolissa oli sen verran jännittäviä kohtia, että ne olivat joillekin herkemmille pienemmille katsojille jo liiankin jänniä. Itse ehkä suosittelisin tätä eskari-ikäisistä ylöspäin.
Puvustukselle, lavastukselle ja näyttelijöille iso peukku. Tivolin musiikin takana on Miljoonasateesta tuttu Olli Heikkinen. Hänen musiikkiaan olisin mielelläni kuullut esityksessä enemmänkin.
Turun murretta puhuva, viisaasti sanansa asetteleva pehmohirvi Möttönen oli yhteinen suosikkimme. "Tunne ol vähä ko ilmapallo, mitä enemmän sen antta paissu, sen holtittomammin se lentele kun siit päästä paine ja jos antta paissu liikka, se saatta niimpal kauhiast räjähtä." Enpä olisi itse osannut paremmin kuvailla. Myös se, että jokaisella tunteella on meille jotain kerrottavaa, pitää täydellisesti paikkansa. Näitä lausahduksia meillä tullaan muistelemaan ja niihin on palattu jo nyt useamman kerran.
 |
| Kuva: Siiri Liitiä |
Lastenmusikaali Tivoli - pieni musikaali suurista tunteista - sai ensi-iltansa Linnateatterissa 31.8. ja esitykset ovat nyt siis täydessä käynnissä. Liput 10 €. Kannattaa käydä katsomassa mikäli teilläkin ajellaan välillä tunteiden vuoristoradalla - tai vaikka ei niin ajeltaisikaan.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Anu
ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.
Kuulostaa kyllä hauskalta esitykseltä.
VastaaPoistaKivaa viikkoa!
Oli mielenkiintoinen esitys, mielenkiintoisesta aiheesta ja aiheen mukaan täynnä hyvin erilaisia tunteita. Kivaa viikkoa Outi sinullekin!
PoistaVoi kun näyttää ja kuulostaa kivalta. Jopa minä lapsenmielinen tykkäisin :)
VastaaPoistaItse asiassa mietin näytöstä katsoessani, että se sopisi aivan hyvin aikuisille ilman lapsi-avecejakin. Esitys oli monitasoinen ja uskon, että eri ikäiset katsojat saavat siitä erilaisia asioita irti. Ainakin minussa tuo herätti paljon ajatuksia ja onhan niitä tunnevuoristoratoja meillä aikuisillakin ;)
PoistaHei! Tavattiin tuolla bloggaritilaisuudessa :)
VastaaPoistaOli kiva nähdä livenä muita bloggaajia!
Moikka Katri! Muistan hyvin, oli kiva tavata sinut. Kävinkin heti kurkkimassa blogissasikin, mutta puhelimella en saanut aikaiseksi jätettyä mitään merkkiä itsestäni ;)
PoistaMukavasti kirjoitit esityksestä. Olen kanssasi samoilla linjoilla, esitys sopii paremmin koululaisille. Itselläni neljävee mukana ja hänelle esitys oli liian jännittävä. Mukavaa maanantai iltaa!
VastaaPoistaNuo ikäsuositukset ovat hankalia kun lapset ovat niin erilaisia. Meilläkin on menty tämän tyyppisiin tarinoihin aina niin syvälle sisälle, että tunteet ja jopa musiikitkin koetaan tosi voimakkaasti. Uskon, että tässä myös tarinan sisältö ja opetus aukeavat ehkä paremmin näille hieman vanhemmille lapsille. Mukavaa aurinkoviikon jatkoa!
PoistaUskomattoman hienoa, että lasten tunnetaidoista ja niiden harjoittamisesta on alettu puhua enemmän - ja siis tehdä jopa näytelmäkin.
VastaaPoistaMeillä kotikunta tarjoaa kaikille kutosluokkalaisille syksyn mittaisen Friends-ohjelman, lasten ja nuorten mielenhyvinvointia harjoittavan monen kokoontumiskerran kurssin. Siinä keskiössä ovat tunteet ja niiden käsittely.
Ja olen vanhempana niin iloinen, että koulussa paneudutaan muuhunkin elämässä tärkeään kuin kertotauluihin ja enkun sanakokeisiin.
Täysin samaa mieltä Rouva Sana! Vau, teillähän on upea mahdollisuus kutosilla. Nuo sosiaaliset taidot, tunteiden ilmaiseminen ja vuorovaikutustaidot ovat tosi isoja ja tärkeitä taitoja. Itse olen tunneasioiden lisäksi huolestunut tämän päivän viestintätyylistä. Ihan mahtavaa, että kotien lisäksi koulukin on tosiaan antamassa eväitä myös näihin asioihin.
PoistaIhana kun tämäntyylinenkin esitys on tehty, varmasti kiinnostaa kaiken ikäisiä.
VastaaPoistaTotta Matkatar, tarinoiden kautta hankaliinkin asioihin saa uutta katsantokantaa :)
PoistaVoi että! Nyt harmittaa ettei olla turkuun ajelemassa tämä ois ollu ihana käydä katsastamassa.
VastaaPoistahttp://valkoinenhaave.blogspot.fi/
No voihan - tai sitten teette Turku-retken ihan vain tämän teatterin takia ja liitätte siihen jotain muutakin kivaa. Pieni syyspiristys ;)
Poista