HAASTE: Throwback Christmas

Joulu alkaa pikku hiljaa hiipiä ajatuksiin. Miru ihanasta Jouluttelua -blogista laittoi jo jonkin aikaa sitten liikkeelle jouluaiheisen haasteen ja muisti sillä minuakin. Kiitos Miru ♥

HAASTE KUULUU NÄIN:
 

Jaa blogissasi kuva/kuvia lapsuutesi joulusta ja kirjoita pieni kuvateksti, tarina, muisto tai perinne joulunvietosta siihen aikaan. Mainitsethan myös vuosiluvun. Haasta mukaan haluamasi määrä bloggareita, joiden tiedät olevan jouluihmisiä. Merkitse postauksesi yllä olevalla haastekuvalla.

Ensimmäinen jouluni, jota ainakin tässä kuvassa vietetään kotonamme. Vuosi on 1971.

Lapsuuteni joulut olivat liikkuvaisia. Meillä oli tapana lähteä liikkeelle jouluaattoaamuna. Kävimme viemässä ensin joulutervehdyksen lähellä asuvalle ystäväperheelle ja jatkoimme siitä Laitilan, Kalannin ja joskus Pyhärannankin hautausmaiden kautta Raumalle mummolaan. 

Viimeinen tieosuus Pyhärannasta Raumalle ajettiin aina vanhaa tietä ja siellä, mutkikkaalla tiellä, ei katulamppujen valaisemalla seudulla, matka joutui bongaillen erilaisia, sen ajan jouluvaloiksi melko suuriakin jouluvaloasetelmia. Aatto vietettiin mummolassa ja illalla ajoimme vielä kotiin, jonne joulupukki oli jättänyt osan paketeistaan.

Näissä kuvissa joulupukin pieni, totiseksi mennyt apulainen on näköjään avannut jo osan omista paketeistaan.

Noihin automatkoihin liittyy paljon muistoja. Noita Nokinenä -kuunnelmat tulivat radiosta tuohon aikaan päivästä ja niitä kuunneltiin. Niin paljon, että sisareni osaa edelleen pitkiä pätkiä ulkoa tarinoista. Oli aika, jolloin nökötimme siskoni kanssa autossa kaikki hautausmaapysähdykset ja haukottelimme pitkästymistämme. Jos hyvin kävi, niin kasetti jätettiin pyörimään autoradioon ja saimme hytkyä (ainakin toisen meistä) lempimusiikin tahdissa. Toisaalta tuli myös aika, jolloin ymmärsin myös noiden pysähdysten arvon. 

Tämä kuva taitaa olla viimeisestä joulustani "perheen ainoana lapsena". Tästä eteenpäin joulut tallentuivat pitkälti kaitafilmille - toki vanhemmiltani olisi löytynyt varmasti valokuviakin.

Eräänä aattona pakkasta oli valtavasti ja automme keskuslukitus ei toiminut. Auton ovet eivät tahtoneet pysyä edes kiinni. Perheen kaikki kolme naista menivät lopulta autoon ja isä kiersi jokaiselta pysähdykseltä matkaa jatkettaessa sulkemassa ulkokautta kaikki ovet. Me laitoimme ovet lukkoon sitä mukaa sisäpuolelta. Viimeinen, se isän oma ovi, oli aina jännittävin; jääkö se kiinni vai ei. Muutenkin oli sellainen olo, että omasta ovestaan piti pitää kaksin käsin kiinni aina pysähdyksen jälkeinen alkumatka, ettei ovi levähtäisi auki.

Siskokset mummolassa otetussa joulukuvassa vuonna 1985.

 
Moni haluaa viettää jouluaaton rauhassa, mutta minulle ensimmäinen ei-liikkuvainen-jouluaatto oli pitkä kuin mikä. Ajat muuttuvat ja nyt nautin näistä jouluista, jotka vietetään meidän kotonamme. Kaikella on aikansa ♥


Tulipa tästä pitkä muistelma. Vanhuusko alkaa joulun lisäksi hiipiä mieleen... Mahtaisivatkohan seuraavat blogit lähteä muistelemaan omia joulujaan:

Keloranta
Fallen For An Old Chair
Onnen hetkiä paratiisissa
Heinässä heiluvassa
Toki haasteen saa napata mukaan kuka tahansa, sinäkin!

 Mukavaa alkanutta marraskuuta! Joko sinulla on joulu mielessä?

Anu


ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa. Tykkääjäksi voit liittyä tästä, klik. Muista myös merkitä ruksi Arjen timanttien FB-sivun etusivun tykkää-ruudusta aukeavasta listasta Saa päivitykset -kohtaan, jotta näet kaikki blogin päivitykset omassa uutisvirrassasi.