Sämpylätaikina leiväksi

Kirjoitin perjantaina maailman toiseksi parhaista sämpylöistä. Kerroin, että tein samalla toisen taikinan jääkaappiin, ja että tarkoituksenani on testata sämpyläohjetta myös leipään.

En ole koskaan aikaisemmin tehnyt tuota taikinaa jääkaappiin odottamaan aamupaistamista. Ajatus tuoreesta ja lämpimästä herkkuleivästä tai -sämpylöistä aamiaisella on kyllä kiehtonut jo pidempään. Nyt oli siis jo korkea aika laittaa sekin ajatus toteutukseen.

Halusin kokeilla leivän paistamista Lékuén leipäkääreellä, jota testasin aikaisemmassa leipäpostauksessani. Reseptin taikinamäärä oli tuollaisenaan hieman liian suuri kääreeseen, joten kääreen lisäksi paistoin toisen leivän normaalissa vuoassa. Kääre toimi hyvin Namasten sämpylöidenkin reseptillä: leivästä tuli ihanan mehevä, mutta silti rapeakuorinen - ja hurjan kaunis. Mehevä oli myös normivuoassa paistettu leipä, mutta kääreen leipä oli sitä vielä aavistuksen enemmän. Nyt täytyy vain testata minkä kokoinen taikina tästä leivästä olisi sopiva kääreeseen. Lisäksi leivän oikea, tarkka paistoaika jäi vielä aavistuksen epävarmaksi, sillä otin tällä kerralla leivän hieman liian aikaisin uunista ja jouduin laittamaan sen pienen jäähdyttelyajan jälkeen vielä uudelleen uuniin, koska leipä oli jäänyt pikkuriikkisen verran raa'aksi keskeltä. Ihan Strömsön malliin ei mennyt siis tämä kolmen kokeilun aamu... Lisäpaistamisen jälkeen meillä oli kuitenkin ihana, tuorettakin tuoreempi leipä aamiaispöydässä.

Ja lopputulos: leivän leipominen ei olekaan ollenkaan hankalaa :) Nyt menee jo vahvasti mainostamisen puolelle, mutta oikeasti, voiko olla enää helpompaa kun taikina vain sekoitetaan ilman vaivaamista, eikä tiskiäkään tule kuin se yksi ainoa kääre, josta leipä irtoaa ihan heittämällä sekä sekoituskauha. Olo on kuin tv:n myytinmurtajilla. Tällä kerralla kyseessä oli henkilökohtaisen myytin murtaminen. Busted.

Upeaa syyskuun viimeistä sunnuntaita!

Anu

* Leipäkääre saatu testattavaksi blogiyhteistyön merkeissä Mastermark Brands Oy:ltä. Kiitos.

Lauantai-illan kotikatsomo

Lauantai-iltana meillä herkutellaan olohuoneessa. Aikuiset sinne hiippailevat usein muutenkin iltapalansa kanssa lasten nukahdettua, mutta lauantai-iltaisin se on luvallista koko perheelle. Se on juhlaa.

Telkkarista katsotaan viikon mittaan boksille tallennettuja ohjelmia: Hauskoja kotivideoita, Kids Voicea tai vastaavaa. Tänään kotivideoiden jälkeen oli pakko katsoa vielä Dancing on Ice. Monesti illalla lauletaan porukalla myös Killer Karaokea. Tai me perheen tytöt laulamme. Perheen herrahenkilö on vahvasti hengessä mukana :) Pöytään katetaan herkkuja iltapalaksi. Ihanaa yhdessäoloa perheen kanssa. Kaikessa rauhassa. Ilman sen suurempia häiriötekijöitä. Tämä on meidän kotikatsomomme.

Tänään herkuttelimme kotikatsomossa at Maria´s -blogin reseptien mukaisesti. Blogi on minulle suhteellisen uusi tuttavuus, mutta siitä tuli nopeasti yksi suosikeistani. Ihanat kuvat kruunaavat hyvänmielen tekstit ja reseptit kuulostavat poikkeuksetta superherkullisilta. Olenkin kopioinut monia Marian reseptejä talteen itselleni ja tänään kokeilin vuohenjuustopiirasta ja taivaallista salaattia. Mmmm mitä herkkuja. Molemmat reseptit jäävät talteen ja tulevat käyttöön myöhemminkin. Kiitos Maria! Ohje näihin herkkuihin löytyy täältä klik.

Piiras on enemmän aikuisten makuun oleva, joten tein lapsille taikinan jämistä omat pienet kinkkupiiraset, joihin laitoin kinkkua, oreganoa ja juustoraastetta. Taikinan reunat voitelin kananmunalla.

Nyt on tämän illan kotikatsomo vietetty ja lapset on saatu nukkumaan. On ikioman hetken vuoro. Lasissa on vielä tilkka punaviiniä ja sen kanssa ajattelin herkutella tutut blogit läpi tässä nojatuolin nurkassa.

Nautinnollista lauantain myöhäisiltaa sinullekin!

Anu

Maailman toiseksi parhaat sämpylät - ilman vaivaamista

Lämmin, tuore leipä tai sämpylät ovat aivan taivaallisia. Nämä sämpylät ovat lisäksi myös ihanan helppoja tehdä, eikä taikinaan tarvitse edes laittaa käsiään. Ellei sitten halua taikinaterapiaa itselleen. Mutta vaivata ei tarvitse ollenkaan.

Leipäkäärepostauksessani kerroinkin, että jostain omituisesta syystä minulla on kynnys leipoa kaikkea mitä pitää vaivata. Siksi olenkin ollut superonnellinen tästä Sikke Sumarin Ruokaa Rakkaudella -kirjasta löytämästäni Namasten sämpylöiden ohjeesta. Äitini leipomat sämpylät ovat maailman parhaita, mutta niitä en ole toistuvista kotiväen pyynnöistä huolimatta (taas kerran: jostain omituisesta syystä) oppinut tekemään. Mutta perheen mielestäkin nämä sämpylät ovat maailman toiseksi parhaita.


Taikina sekoitetaan samalla tavalla kuin puuro ja jos ei halua leipoa koko taikinaa kerralla sämpylöiksi, voi taikinaa säilyttää muutamia päiviä jääkaapissa ja leipoa sieltä aina tarpeen mukaan. Ajattele, tuoreet ja lämpimät sämpylät aamiaispöytään molemmiksi viikonlopun aamuiksi perjantai-iltana tehdystä taikinasta. Ei paha :)
 

*****

MAAILMAN TOISEKSI PARHAAT SÄMPYLÄT

(virallisesti: Namasten sämpylät)

7,5 dl lämmintä vettä

25-30 g tuorehiivaa

1,5 rkl suolaa

1,5 dl ruisjauhoja

1,5 täysjyväjauhoja

2-4 rkl pellavan ja/tai auringonkukan siemeniä

n. 10-12 dl vehnäjauhoja

(lisää jauhot vähitellen, jotta pystyt seuraamaan, ettei taikinasta tule liian tiukkaa)

Tee löysä taikina ja anna sen nousta kaksi tuntia. Kieräytä taikina puukauhalla irti laidoista ja laita se liinalla peitettynä yöksi jääkaappiin tai käytä heti. Jos säilytät taikinaa jääkaapissa, voit tehdä sämpylät suoraan jääkaappikylmästä taikinasta pellille ja uuniin. Taikina on löysää ja sitkeää, joten käsittele sitä kahdella isolla lusikalla. 

Tee sämpylöihin saksilla risti (itse en ole tähän kyllä pystynyt) ja huiskauta päälle jauhoja. Alkuperäisessä ohjeessa sämpylöitä paistetaan uunissa 230 asteessa noin 35 minuuttia. Meillä sämpylöistä tuli tuolla ohjeella jo liiankin rapeakuorisia, joten olen paistanut sämpylöitä hieman alhaisemmassa lämpötilassa aavistuksen lyhyemmän ajan. Uunista otettuja sämpylöitä ei peitetä liinalla. 

*****

Siemeniä, jauhoja ja hiutaleita voi vaihdella mielensä mukaan. Tärkeää on kuitenkin säilyttää vehnää puolet jauhojen määrästä. Tällöin sämpylöiden koostumus pysyy Siken mielestä täydellisenä.

Tämän helpompaa ei voi sämpylöiden tekeminen olla! Kannattaa kokeilla. Tein tällä kertaa samalla myös toisen taikinan valmiiksi jääkaappiin ja testaan leipäkääreen toimivuutta tälläkin reseptillä.  Palataan asiaan, kerron miten kokeilu onnistui. 

Leivontailoa!

Anu

DIY Tuikkukupit kipsistä

Sisustuksessa rouhea tehdastyyli on nyt in. Joka puolella näkyy kaikkea ihanaa betonista. Pidän tyylistä kovasti, mutta isommissa määrin se ei (valitettavasti) sovi kotiimme. Halusin kuitenkin pienen ripauksen rouheutta meillekin ja päätin ottaa työn alle tuikkukupit.

Jätin betoniaskartelut suosiolla myöhäisemmäksi kuultuani, että kipsistä saisi hieman helpommin tyyliltään samanlaisia kynttilänjalkoja. Kipsiaskartelutkin olivat minulle vierasta maaperää, mutta alkujännitys oli turhaa. Hyvin se sujui. Tai sujui heti ensimmäisen kokeilun jälkeen jolloin olin ajatuksissani kääntänyt kipsijauheen ja veden sekoitussuhteen väärinpäin...

Tässä kuitenkin oikeassa suhteessa sekoitetut ainekset. Kipsijauheen mukana tuli hyvin selkeät ohjeet miten homma toimii. Kunhan vain muistaa pitää ajatuksen mukana :)

Maito-, viili-, ja jugurttipurkit sopivat hyvin muoteiksi.

Käärin suuremman lämpökynttilän kelmuun ja upotin sen massaan, jotta saan lämpökynttilälle tehtyä syvennyksen.

Tunnin kuluttua poistin muotin ja kelmutetun kynttilän. Kipsi oli sen verran pehmeää, että sain veitsellä tasoitettua suurimmat rosot pinnasta ja suurennettua lämpökynttilälle varatun syvennyksen aavistuksen verran suuremmaksi.

Vuorokauden kuluttua kupit olivat kuivuneet ja käyttökunnossa.

Puolukanvarpujen kanssa asetelma näyttää jo melko jouluiselta.

Tällaisia tuli näistä, mitäs pidät? Mitä muuta olet tehnyt kipsistä kuin kynttilänjalkoja? Kuulen mielelläni ideoita.

Ihanaa iltaa!

Anu

DIY Ulko-oven syyskoriste

Naapurissamme, aivan oman tonttimme rajalla, kasvaa pari vanhaa, isoa vaahteraa ja ne ovat aivan huikean kauniita syysasussaan. Etenkin tällaisina päivinä kun aurinko paistaa ja kirkastaa syysvärit entisestään. Halusin käyttää maahan tippuneiden lehtien kauneutta hyväkseni ja tein niistä  ovikoristeen.

Keskelle rullasin yhden lehden löysäksi rullaksi siten, että lehden yläpuoli jäi rullan ulkopuolelle. Rullan ympärille aloin kerätä tasaisesti lisää lehtiä ja taitoin ne aina löysästi kahtia; taas siten, että lehden yläpuoli jää ulkopuolelle. Viimeiseen kerrokseen jätin lehdet taittamatta.

Kun kimppu oli valmis, kiinnitin sen sitomalla narua tiukasti lehtien varsien ympärille ja leikkasin varret tasapituisiksi. Lisäksi kieputin narua hieman ylimääräisiä kierroksia ja tein lopuksi ripustuslenkin.

Tulipa pitkä tauko kirjoittamiseen. Puolitoistaviikkoa ilman tietokonetta tuntuu ikuisuudelta, mutta nyt kone on taas kunnossa. Epäselvää on vielä, saadaanko vanhalta kiintolevyltä mitään pelastettua, mutta ainakin itse kone on nyt käytössä. Toivon sormet ja varpaat ristissä, että ainakin valokuvia saadaan pelastettua. Joukossa oli todella tärkeitä kuvia. Tapahtuneesta viisastuneena lataan tästä eteenpäin kaikki valokuvat kuitenkin oman koneen lisäksi myös jonnekin pilven reunalle :)

Ihanaa syyspäivän jatkoa! Seuraavaksi tiedossa on toinen DIY-juttu, josta jo aikaisemmin vinkkasinkin. Pysy siis kuulolla, jos sisustukseen liittyvät pikkuaskartelut kiinnostavat.

Anu

Se sanoi kops ja kaput

Niin siis tosiaan kävi. Perjantai 13. päivän iltana tietokoneemme päätti kokeilla siipiään. Eivät kantaneet. Kuului kops ja kaput ja sen jälkeen ei sitten enää ole kuulunutkaan mitään.

Kone on nyt korjattavana ja loppuviikolla minun pitäisi saada se takaisin. Siitä siis hiljaisuus. Hiljaisuus jatkuu vielä jokusia päiviä, mutta sen jälkeen jatketaan taas. Entistä suuremmalla innolla. Ensimmäisenä on kiva diy-juttu, josta olen tosi innoissani. Uusi kokeilu, jota hieman jännitin, mutta joka olikin tosi helppo, onnistui hyvin. Palataan siihen heti kun saan koneemme takaisin.

Sadepäiväterveisin,

Anu

Viikonlopun toivotukset!

Tulin vain pikaisesti huikkaamaan hyvät viikonloput ja pyytämään, että käypä kurkkaamassa Arjen timanttien Facebook-sivun uusi profiilikuva. Löydätkö siitä piiloviestini kaikille lukijoille? Liity samalla tykkääjäksi, niin saat päivitykset näppärästi myös Facebookin uutisvirtaasi. FB-tykkääjille luvassa mahdollisesti myös jotain kivaa ekstraa :-)

Värikästä viikonloppua!

Anu

Perjantain aaton pannari

Perjantaipannari olisi sopinut postauksen otsikoksi, mutta olkoon tällä kertaa perjantain aaton pannari. Saadaan tähän torstaihinkin jotain kivaa. Perjantain aatto kun kuulostaa jo lähes viikonlopulta ;-)

Niin klassikko kuin pannari onkin, en tahtonut pitkiin aikoihin millään löytää juuri oikeanlaista pannarireseptiä. Pannarista tuli aina liian ohut tai paksu tai löllykkä tai jotain mitä ei pitänyt. Nykyisellä reseptillä pannari onnistuu aina. Tai okei, kerran ei onnistunut. Tosin sekään ei ollut  taikinan vika, olin vain ajatuksissani laittanut pellin vinoon uuniin: toinen reuna oli pykälää korkeammalla kuin toinen. Toinen puoli pannaripellillisestä oli siis pelkkää "nahkaa", toinen taas mehevän ylipullukka. Jep.

Pannaribileitäkin meillä on joskus vietetty perhekyläilyillä. Pannarin kylkeen tarjolle vain erilaisia hilloja, jäätelöä, kermavaahtoa, marjoja, vaahterasiirappia, ehkä strösseleitäkin (pienemmälläkin valikoimalla on kyllä pärjätty). Jokainen saa koota itselleen mieluisan annoksen. Ja ehkä toisen ja ehkä kolmannen... Maistuu kaikille ja on emännän kannalta tosi helppoa.

Ai mikäkö Se Oikea Pannariresepti sitten on? No tässä, olepa hyvä:

*****

THE PANNARI

3 kananmunaa

9 dl maitoa

4,5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl suolaa

1-2 rkl sokeria

1 tl leivinjauhetta (sekoitetaan jauhoihin)

Paistetaan uunissa 180-200 asteessa kiertoilmalla 30 minuuttia.

*****

Oma (viimeistään tämän jälkeen julkinen) pannarisalaisuuteni on kardemumma, jota lisään taikinaan reilun ropsauksen, noin ruokalusikallisen. Ahvenanmaan pannukakun tyyliin.

Mukavaa torstain jatkoa!

Anu

DIY Ulkokynttiläteline ja mielenkiintoinen sivusto

Selasin tänään, taas vaihteeksi, Pinterestiä ja sieltä eksyin tosi mielenkiintoiselle In my own style -nimiselle sivustolle. Tuo sivusto on täynnä vaikka mitä mielenkiintoista tekemistä. Mistä ihmeestä löytyisi vielä aikaa toteuttaa kaikki ideat, joita löytyy sieltä ja täältä...

Yksi tämän päiväisistä löydöistäni oli ulkokynttiläteline, joka tehdään tonnikalapurkista ja puukepistä (esim. rikki menneestä krokettimailasta). Todellinen kierrätysjuttu siis.

Tekemään en ole tätä siis vielä ennättänyt, mutta innostuksissani halusin linkittää ohjeet teillekin. Katsotaan sitten kuka meistä saa ensin testattua idean käytännössä :-) Linkki telineen teko-ohjeisiin löytyy täältä klik.

Inspiroivaa päivän jatkoa!

Anu

Kuvat In my own style.com

Meille muutti kummitus

Joskus on vain vaikea vastustaa kiusausta. Kuten tällä viikolla kun näin mainoksessa kuvan kummituskukasta. Niinpä saimme uuden asukkaan kotiimme. Ikioman kummituksen.

Kummituskukka tai korokia, corokia tai tuhkapensas (Corocia Cotoneaster), rakkaalla lapsella on monta nimeä, on Uudesta Seelannista tai Australiasta kotoisin oleva kasvi, joka on tosi jännän näköinen. Karun kaunis. Kasvi on ilmeisesti ollut trendikasvi jo muutamia vuosia, mutta itse en ollut törmännyt siihen aikaisemmin. Tai sitten en ollut vain kiinnittänyt siihen aiemmin huomiota. Puupölkkyjakkarat ovat tällä viikolla pyörineet kuitenkin vielä kovasti mielessäni ja niinpä kasvin kuvan nähtyäni innostuin hankkimaan kummituskukan yhden jakkaran päälle. Ja minusta se sopii siihen niin hyvin.

En ole erityisen taitava viherpeukalo. Viherkasvit eivät ole meillä mitenkään pitkäikäisiä ja siksi meillä ei juuri olekaan ruukkukasveja, vain pari orkideaa. Leikkokukkia harrastan sitten senkin edestä. Toivotaan, että tämä kummituskukka kestää meillä kuitenkin pidempään. Toisaalta tämän kasvin kohdalla en usko, että sen menehtyminen merkitsisi kovinkaan paljoa. Näyttäähän se, ainakin kauempaa katsottuna, jo valmiiksi lähes kuolleelta. 

Lastemme mielikuvitus on välillä hyvin vilkas ja olen odottanut sitä päivää kun he tajuavat meillä asuvan kummituksen. Ehkä meidän kummituskukkamme ei olekaan kummitteleva, vaan sen tehtävä tulee olemaan kaikkien yökummitusten nappaaminen :-) Rauhallisia yöunia siis tiedossa koko perheelle!

Upeaa syyssunnuntain jatkoa!

Anu

Rakkautta ensihaukkauksella

Saimme tällä viikolla aivan ihanan lahjan, kassillisen herkkutatteja. Vieläpä puhdistettuina ja valmiiksi pilkottuina. Iso, kaunis kiitos sienestäjälle!

Pidän metsässä liikkumisesta ja pidän sienistä. Sienien suhteen olen ollut kuitenkin todella varovainen: jos en tunne sientä, en ota sitä mukaani. Piste. Sienituntemukseni rajoittuu (noloa) kanttarelleihin ja suppilovahveroihin. Molemmat sienet ovat suurta herkkua ja siksi olen luullutkin, että tämä sienituntemus riittää. Oman pään kovalevy pursuaa jo valmiiksi kaikesta, joten olen pitänyt metsässä liikkumisen ja sienestämisen rentoutumisena. Miksi opetella uutta sienitietoa, kun hyvin pärjää jo tälläkin - luulin. Mutta eipä pärjää enää!

Herkkutatit olivat nimensä mukaisesti täyttä herkkua. Näitä on saatava lisää (hirvikärpäsistä viis). Olin luullut tatteja aivan eri makuisiksi ja suussa eri tuntuisiksi, mutta maku olikin aivan upea ja sieni ihanan kiinteä. Mmmm... Nyt ei siis auta muu kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alettava opiskella sieniä. Mitähän muita aarteita olen menettänyt näiden vuosien aikana?

Ystävämme Google auttaa varmasti alkuun opiskelussa, mutta jos sinulla on hyviä vinkkejä siitä, miten tunnistan herkkutatin, minkälaisista paikoista löydän niitä ja koska, niin kerro ihmeessä. Olen ikikiitollinen kaikesta avusta.

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

Rakastunut,
Anu

UUSIA KUVAKULMIA -haaste

Sain HelmiAmanda-blogilta UUSIA KUVAKULMIA -haasteen, jonka on alunperin laittanut liikkeelle KOTILA-blogi. Kiitokset Sanna! Hauska haaste kuului näin:

- Ota valokuva tai useampikin kodistasi, tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty.– Kiitä sitä bloggaria, jolta olet haasteen saanut ja käy laittamassa linkki postaukseesi myös KOTILA -blogiin (kotilablogi.blogspot.fi).
– Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille.
– Have fun!

Näin uudelle blogin pitäjälle tämä haaste on siinä mielessä helppo, että en ole vielä kovastikaan ehtinyt laittaa kuvia tänne. Etenkään kotoamme. Tässä kuvia, jotka valitsin:

Mariskoolirivistö asustaa ikkunalla.

Olohuoneemme kattoparrut, joista pidän kovasti. Muuttaessamme sekä nämä parrut, että koko katto olivat kauniin mintunvihreät ;-)

Valitsin lattiakuvan, sillä lattiamme tuo myös muistoja remonttiajaltamme. Laattamies kysyi työtään aloittaessaan minkälaisella ladonnalla haluaisimme laatat. Voi hyvät hyssykät, en ollut koskaan kiinnittänyt huomiota miten laatat on ihmisten kodeissa ladottu. Siitä huolimatta, että päätös piti antaa heti ja ilman valmiita malleja, miellyttää lopputulos onneksi omaa silmää vielä tänäkin päivänä

Näissä kuvissa on makuuhuoneemme seinä sängynpäädyn kohdalta. Ihan itse tehty maalaus.

Viimeisenä kuvana katse kohti valoa. Pidän erityisen paljon olohuoneemme epäsuorasta valaistuksesta, joka luo kauniit varjot seinille. Siksi valitsin nämä kuvat viimeisenä valintana kuvakulmiksi tällä kertaa. 

 Tällaisia kuvia meiltä. Haaste on aika tarkasti kiertänyt jo ne blogit, joita itse luen. Siispä haaste on vapaasti napattavissa kopiksi tästä kaikille teille, jotka ette ole tätä saaneet vielä aikaisemmin.

Viikonlopuksi on luvattu aivan ihanaa intiaanikesäsäätä. Nautitaanhan siitä. Upeaa viikonloppua! <3

Anu

Leivon, leivon leipää - helposti!

Jauhopeukalointi on hauskaa, mutta jotenkin minulla on ollut kynnys leipoa leipää. Tai oikeastaan mitä tahansa, mitä pitää vaivata. Markettien leipähyllyjen välissä turhauttaa kuitenkin usein, kun mieli tekisi vaihtelua, mutta iso osa, etenkin vaaleista leivistä on melko höttöistä tavaraa. Tuore, kotona leivottu leipä on niin paljon herkullisempaa kuin valmisleivät, että otin ilolla testattavaksi Lékuén leipäkääreen*, jolla leivän leipomisen pitäisi olla helppoa ja pienisotkuista.

Lähdin siis mielenkiinnolla testaamaan leipäkäärettä ja sille varta vasten kehiteltyä Mummon foccacciaa. Leipäkääre näyttää paketista otettaessa silikoniselta kulholta - ja sitähän se onkin. Leivän ainekset mitattiin suoraan kulhoon ja sekoitettiin siellä. Kääreen idea on, että taikina myös nostatetaan ja viimeiseksi vielä laitetaan uuniinkin samassa astiassa. Lupaus pienisotkuisuudesta pitää siis oikein hyvin paikkansa.

Taikinaa sekoittaessa kulho tuntui aavistuksen huteralta. Sen kuitenkin antoi anteeksi kun tiesin, ettei minun tarvitse leipomisen päätteeksi tiskailla tahmean taikinaista kulhoa :-) Mummon foccaccian ohjeella taikinaa tuli sen verran runsaasti, etten uskaltanut lähteä sulkemaan käärettä, vaan laitoin sen avonaisena uuniin. EDIT: ohjetta on pienennetty myöhemmin ja leipä mahtuu nyt loistavasti suljetun kääreen sisään.

Leivästä tuli normaalia uunipellillä paistettavaa foccacciaa paksumpaa, mutta kun leivän halkaisi ja leikkasi sen jälkeen annospalasiksi, toimi homma hyvin. Ja hyvää tuli. Iso osa leipää hupeni hyvällä ruokahalulla perheenjäsentemme vatsoihin iltapalalla.

Meillä tuoksui ja maistui siis tänään tuore leipä. Ihanaa. Kääre pääsee varmasti vielä lisätestailuihin, sillä sille on kehitetty useampiakin mielenkiintoiselta kuulostavia reseptejä ja kääre itsessään oli näppärä. Taikinan vaivaamisesta en kääreen avulla päässyt (tosin ainakaan tämä resepti ei vaatinutkaan pitkää vaivaamista), mutta muuten kynnykseni leivän leipomiseen madaltui taas yhden askeleen. Eihän se niin vaikeaa ollutkaan.

* Leipäkääre saatu testattavaksi blogiyhteistyön merkeissä Mastermark Brands Oy:ltä. Kiitos.